Auttakaa mua pääsemään eroon juomisesta?
En voi mennä mihinkään terapiaan, Aa-kerhoon tms, enkä halua edes. En ole alkoholisti mielestäni vaan juon vaan, koska olen niin surullinen. En tarvitse krapularyyppyjä, vaan täytän jonkun tyhjiön alkoholilla, jonka suru on kaivertanut minuun. Olen yksinäinen ja elämäni on sidottu moniin velvollisuuksiin, jotka teen kunnialla, mutta aina illalla juon itseni humalaan, jotta saan nukuttua. En pääse menneestä millään irti.Pakenen sitä alkoholiin.
Kommentit (22)
Pystytkö olemaan juomatta,jos haluat? Vai mitä tapahtuu,jos et juo?
Olen lukenut lehdistä raitistuneiden alkoholistinaisten tarinoita, ja jotkut sanovat, että he tiesivät jo teininä, että alkoholi on se heidän juttu. Juominen oli kivaa. Vähitellen juominen tuli tavaksi. Juomisen hauskuus loppui pahaan mokaamiseen. " Ei musta tullut juomalla alkoholistia, vaan join, koska olin alkoholisti." Näin eräs raitistunut alkoholistilääkäri kuvasi iloista juomistaan.
ja jos on useamman päivän juomatta on taas eri fiilis elämässä (ihan kiva sekin, ei valittamista), mutta jossakin vaiheessa vetää taas mieli "muille maille matkoille".
antabus ei estä juomista, minulle siitä ei tullut edes pahaa oloa, naama punotti hetken mut sitten sekin meni ohi ja juominen jatkui. Vähensin ensin juomista ja join parin viikon välein, kun ennen join joka viikonloppu ja viikolla jos oli mahdollisuus. Sitten vaan ei enää tehnytkään yhtään mieli. Nyt ajatuskin juomisesta inhottaa, viimeisestä kännistä on puoli vuotta.
ei voi juoda esim. viskiä tai konjakkia ollenkaan, jos muuta juotavaa ei ole tarjolla?
olen erittäin ahdistunut monesta asiasta, joille en voi mitään.
En ole käynyt kertaakaan missään puhumassa ahdistuksistani, koska pelkään, että lapsi otetaan pois minulta tai joudun johonkin tarkkailuun. Pelkään siis.
Ja en koskaan juo, kun lapsi on hereillä.
Enemmän tämä on psyykkistä.
Mutta kaikki varmaan nukkuu jo?
Ap ei ole vielä tarpeeksi ryypännyt, kun ei tajua missä mennään. Hyvin yleistä alkoholismin alkumetreillä on nämä väitteet "hoidan työni/velvollisuuteni kunnialla". Näin onkin aikansa, mutta yhtenä päivänä niin ei enää olekaan.
pikku hiljaa ja sitten ruveta harventamaan juomispäiviä. Kokonaan kieltäytyminen voi laukaista pahemman himon.
olen sellainen, että kun masennun jostain asiasta niin suurinpiirtein lopetan syömisen ja aloitan juomisen.. Eli juominen liittyy lähes aina huonoon oloon. Nyt on jo pitkään asiat olleet kunnossa joten olen korkeintaan kaljan pari ottanut iltaisin. Mutta aina joskus ajattelen, että jos jotain pahaa tapahtuisi, niin varmaan joisin itseni rappiolle..
mene terapiaan. Eli kun saat tilisi menneisyytesi kanssa selviksi ja kohtaat surusi ja yksinäisyytesi - niin sitten voit luopua alkoholista.
Siellä osaavat ohjata oikeaan suuntaan.
et varmaankaan pääse irti alkoholista apua. Sun täytyy tehdä tilit selväksi jonkun ulkopuolisen kanssa. Mietippä haluatko niitä alkoholista johtuvia sairauksia ja kaikkea sitäö pahaa mitä alkoholi liikakäytettynä aiheuttaa?
Jos sulla on lapsia, niin teet heille SUUREN palveluksen raitistumalla.
t. alkoholistin lapsi
halua hakea apua - kuinka pohjalle haluat vajota, ennenkuin suostut nöyrtymään?
Mä tykkään humalasta, en mistään änkyröistä, mutta ihan kunnon korkeuksista kuitenkin.
En juo suruun, tyhjyyteen, ongelmiin, vaan ihan tuon fiiliksen vuoksi. Samoihin tunnelmiin pääsen kunnon fyysisen liikuntasuorituksen jälkeen, mutta siihen mulla ei harmi vaan ole mahdollisuuksia (joo, voidaan lasten kanssa pyöräillä vaikka 30 kilsaa, mutta tahti on sitten tyyliin "lapsi").
Mä varmaan vaan tarvin kunnon "high"t työpäivän jälkeen.
Miksi sinä tarvitsetsen high:n? Jos et saa sitä, niin mikä on tunnetilasi sitten? Tähän tunteeseen kun pääset kiinni, niin saat selville,miksi juot. Juot, koska pakenet sitä.
Mä tykkään humalasta, en mistään änkyröistä, mutta ihan kunnon korkeuksista kuitenkin. En juo suruun, tyhjyyteen, ongelmiin, vaan ihan tuon fiiliksen vuoksi. Samoihin tunnelmiin pääsen kunnon fyysisen liikuntasuorituksen jälkeen, mutta siihen mulla ei harmi vaan ole mahdollisuuksia (joo, voidaan lasten kanssa pyöräillä vaikka 30 kilsaa, mutta tahti on sitten tyyliin "lapsi"). Mä varmaan vaan tarvin kunnon "high"t työpäivän jälkeen.
Mä olen alkoholistien, mutta "hillityjen" sellaisten, lapsi. Muut sisarukseni eivät käytä alkoholia kuin tietyissä tilanteissa.
Itse en lapsuudessani ole kärsinyt vanhempieni juomisesta, ehkä juuri siksi, että se on ollut hillittyä vaikkakin jatkuvaa.
Monet juovat juuri suruun ja alkuloon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että alkoholi aiheuttaa aivoissa kemiallisia muutoksia, jotka aiheuttavat masennusta. Mitä enemmän juot, sitä enemmän masennut, ja sitä enemmän taas juot... Juomisen lopettamisessa on kysymys nöyrtymisestä. On myönnettävä paitsi itselle, myös muille, ainakin ammattilaisille, että sitä on voimaton alkoholin ja murheiden edessä. Jos olet kuitenkin osan päivää selvillä, niin suosittelen ihan tavallista terapiaa. Mielialalääkä voisi olla pikallaan, mutta älä missään nimessä ota silloin alkoholia.
Ala leikkiä ilon keksimisleikkiä. Keksi joka päivä asioita, joista voit olla iloinen. Esim. jos näet jollakin kainalosauvat, voit käskeä itsesi hymyilemään tyytyväisenä siitä, että itse et sellaisia tarvitse. Tai kun näet sokean, voit todeta olevasi lähes onnellinen. Pienistä asioista se ajattelun kääntäminen on aloitettava.
Mutta motivaation pitää olla todella vahva. Ja se, että juot suruusi, voi olla myös voimasi lopettaessasi. Sillä joka ikinen aamu, jolloin heräät, etkä ole mennyt viinihöyryssä nukkumaan, tulet olemaan itsestäsi ylpeä ja tyytyväinen.
Sanon minä, jolla on samankaltainen juomahistoria takana ja joka kävi salajuomisellaan tosi syvällä.
Monta kertaa otin spurittia irti alkoholista ja sen väärin käyttämisestä, niin tipattomat viikot kuin tammikuutkin jäi taakse ja kierre senkun vain hurjeni näiden tipattomien jälkeen.
Nyt on meneillään täysin raitista elämää, totesin vain, että en osaa käyttää edes kuohuviiniä iloon ja juhlaan, kun olen käyttänyt kaikkea alkoholia vuosikymmenet pelkkään unohtamiseen ja ahdistuksen hukuttamisyrityksiin. Kun tein itselleni tämän selväksi, helpotti viinanhimokin.
Kerrohan, kuinka pärjäilet. Ja miten päätit ratkaista oman juomisesi.
estää juomisen "pakolla" kun pienestäkin alkomäärästä tulee niin huono olo. Antabuskuurilla voi olla vaikkei ole rappiojuopppo. Varaa aika vaikka ihan yleislääkärille nekin kirjoittavat antabusreseptejä, tosin pitää olla tarkka kaikkea alkoholia sisältävän suhteen (hajuvedet, ruoka jne).
Antabuksen kanssa et pisaraakaan voi ottaa etteikö tulisi todella huono olo!