Auttakaa mua pääsemään eroon juomisesta?
En voi mennä mihinkään terapiaan, Aa-kerhoon tms, enkä halua edes. En ole alkoholisti mielestäni vaan juon vaan, koska olen niin surullinen. En tarvitse krapularyyppyjä, vaan täytän jonkun tyhjiön alkoholilla, jonka suru on kaivertanut minuun. Olen yksinäinen ja elämäni on sidottu moniin velvollisuuksiin, jotka teen kunnialla, mutta aina illalla juon itseni humalaan, jotta saan nukuttua. En pääse menneestä millään irti.Pakenen sitä alkoholiin.
Kommentit (22)
Mä olen elämäniloinen ja aktiivinen ihminen, harvoin on päivää, että vituttaisi koko ajan.
Alkoholia kokeilin eka kerran 13 v ja heti olin kuin kotonani. Seuraavaan käyttökertaan meni kuitenkin 5 vuotta, mutta sama fiilis heti kerralla.
Tuon jälkeen tykkäsin juoda, mutta pieniä määriä kerralla (pari, kolme keskikaljaa), mutta kuitenkin pari-kolme kertaa viikossa.
Oikeastaan vasta nyt nelikymppisenä on yhtäkkiä kerta-annokset suurentuneet jopa viinipullolliseen/ilta. Tai siis ei tietenkään joka ilta, mutta kuitenkin pari-kolme pulloa viikossa jo menee.
Mä oon siis varmaan alkkis ollut jo pienestä pitäen, kun veto viinaan on ollut selvä, joten kait ei mitään muuta syytä kuin "kiva olla humalassa" juomiseen ole. En, vaikka kuinka miettisin, keksi mitään kurjuutta, mitä lievittääkseni joisin.
Oletko tutustunut päihdelinkin keskustelupalstaan? Itse kirjoittelen sinne ja luen muiden tarinoita, se on hyvin terapeuttista. Lisäksi kävin lääkärin luona keskustelemassa. Sain verikokeiden jälkeen Antabusreseptin ja olen siitä ikikiitollinen. Elämänlaatu on parantunut, kun sain iltatissuttelun lopetettua.