Tervehdys Teheranista

Vietämme täällä leppoisaa aamupäivää; aurinko paistaa ja kanarialintu sirkuttaa parvekkeella. Kuopus (3 v) leikkii autoillansa ja tytöt (6v ja 8 v) ovat koulussa, kohta pitää lähteä hakemaan heitä kotiin. Olen viettänyt täällä jo monta syksyä (3-6 kuukautta kerrallaan) lasten kanssa; mies (syntyjään täkäläinen) on Suomessa, mutta käy silloin tällöin " lomalla" luonamme. Nautin olostani täällä nyt, kun Suomessa alkaa olla synkän pimeä syksy. Ja lapset oppivat sujuvaa Persiaa käydessään tavallista koulua täällä (itse huolehdin esikoisen Suomen koulun opetuksesta).



Ramadan-kuukausi alkaa olla lopuillaan. Sinänsä hyvä, sillä housun vyotärö alkaa uhkaavasti kiristää kun harva se ilta ollaan sukulaisten luona syömässä eftaria ja illallista. Itsekin tarjosin miehen vanhemmille ja sisaruksille perheineen eftarin viime viikolla. Väkeä oli paikalla reilut 60 henkeä (miehelläni on 14 sisarusta, kaikki perheellisiä). Leivoin 11 taatelikakkua (sillä mainiolla Valion reseptillä, jota joku muukin täällä palstalla esitteli) ja paistoin reilut 200 munkkia. Lisäksi paistettiin iso kasa pitsoja eftariksi. Kaikki syötiin tai otettiin evääksi viimeistä murua myöten ja keittotaitoani ylistettiin. Varsinainen illallinen tilattiin sitten lähiravintolasta, koska sen valmistamiseen ei aikani enää 3 lapsen hoidon sivussa olisi riittänyt. Vieraat onneksi auttoivat tarjoilussa, tiskeissä yms. Astiatkin riittivät, mutta lusikoita ja haarukoita piti lainata anopilta.



Nytpä onkin aika sulkea kone ja lähteä hakemaan tyttöjä koulusta (tällä viikolla koulupäivä klo 7.30-12, ensi viikolla iltapäivävuoro klo 12.30-17, koulua on kuusi päivää viikossa, lauantaista torstaihin).