Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi soitti pojalleni ja käski tottelemaan isäänsä ja olemaan kiltti.
26.05.2011 |
Mieheni ei ole johdonmukainen kasvattaja. Minäkin lipsun joskus, mutta asioista on seuraamuksia. Poika, nyt 12 v, tietää, että isä nalkuttaa mutta antaa lopulta periksi. Kun minä sanon, poika tottelee. Enkä ole tyranniäiti todellakaan, minulla on rennompi ote ja olemme pojan kanssa samanluonteisia. Nauramme ja hassuttelemme paljon, isänsä on melko tosikko.
Anopilla on ollut kaikki nämä vuodet kritisoida minua (heh, uutta maailmanhistoriassa). Ensimmäiset vuodet hän aina odotti, että mies poistui paikalta ja tuli kuiskailemaan korvaani ja tuomitsemaan sanomisiani ja tekemisiäni. Lopulta sanoin, että seuraavan kerran voi odottaa, että poikansa tulee takaisin ja sanoo saman asian hänen kuullensa. Ei sanonut, alkoi puhumaan minusta sukulaisilleen. Nyt he katsovat minua jotenkin oudosti kun (välimatkan takia) siellä harvoin käyn.
Anteeksi pitkä alustus, mutta halusin mainita taustat. Nyt siis mies valittaa äidilleen perheestään, sekä minusta että pojastamme. Sitten mummo soittaa ja ripittää poikaa. Isä vaatii välillä mahdottomia lapseltaan ja sitten natkuttaa eikä huolehdi seuraamuksista. Välillä kaikki käy, hän on hyvin epäjohdonmukainen. Esim. tuo karkkikulhon pöytään ja sanoo, että nyt herkutellaan. Jos lapsi ottaa hänen mielestään liikaa, hän suuttuu ja sanoo, ettei sitten saa herkkuja viikkoon.
Mielestäni minä ja poika olemme hyvinkin normaaleja. Käyttäydymme hyvin, olemme kohteliaita, sosiaalisia ym. Mies ja äitinsä on samaa maata keskenään. He puhuvat selän takana. Anoppi on mairea yleensä kasvotusten mutta mieheni jurottaa avoimesti, olipa kenen seurassa tahansa. Mielestäni anoppi käveli ylitseni. Onneksi välimatka on 1000 km. Mutta lapset päästän aina anoppilaan kun mahdollista. He viihtyvät siellä todella hyvin.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun!
T. nainen, josta kuitenkin tulee tunkeileva anoppi, kun on poikansa kanssa todella läheinen. What goes around, comes around...
Kommentit (7)
Mutta ehkä se ajatus tuli siitä, että äitinä minun ylitseni kävellään. Ja siitä, että mieheni lipsuu kasvatusvastuustaan ja valittaa äidillensä poikansa käytöksestä sen sijaan, että ottaisi turvallisen auktoriteetin roolin. Ja olen kuullut puhelimessa, kun mies tilittää puhelimessa äidilleen asioita, kuten "olen yrittänyt sanoa", "ei ne kuuntele", "vaimo on vastaan".
Hän suorastaan valehtelee äidilleen monesta asiasta ja äiti tietenkin uskoo häntä. Mies mm. väittää, että minä olen sitä vastaan, että alakouluikäinen menee ajoissa nukkumaan. Samalla hän on antanut poikansa katsoa kanssaan jotain k-15 elokuvaa puoli kahteen asti yöllä. Tai että minä tarjoan jatkuvasti karkkia lapselle. En edes syö karkkia ja mies mussuttaa joka päivä ja tarjoaa lapselle. Kai tuota sitten mammanpojaksi voisi kutsua. Anopin mielestä minä vain kieroilen ja olen lipevä kun oman kantani olen yrittänyt kertoa. Nyt en enää jaksa yrittääkään. Ei hän usko minua, sielläpä olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miksi siedät mieheltäsi tuollaista?
Keskusteluja käyty kerran jos toisenkin. Minun aloittamanani tietenkin. Aina on selvitty. Kumma kyllä, asiamme ovat parantuneet viime aikoina vaikka eroa mietin tosissani monta kertaa.
Mies on kotoisin 200 hlön kylästä, koulukiusattu aikanaan, äitinsä lopulta puolusti.
Anoppi istuu samassa tuolissa puolet vuorokaudessa ja kritisoi kaikkea mahdollista. Onneksi lapsenlapsiaan rakastaa. Siksi heidät sinne päästänkin. Ainoastaan äärimmäisessä tilanteessa estäisin yhteydenpidon. Nytkin vetävät röökiä sisällä, kuten viimeiset 40 v, tuomitsevat kaikkea muuta, mikä ei kuulu heidän tapaansa elää, puhuvat ikävästi ei-läsnäolevista ihmisistä yms. Ja minä olen se pahis.
Luulen, että mies on ikänsä kiusattuna aika katkera. Useinkin valittaa, että poika on kavereidensa luona, eikä hänen. Joo, alkaa kuulostaa itsestänikin, että tästä voisi olla kysymys. Ja kun on kotoaan saanut sellaisen "lasi on puoliksi tyhjä" -asenteen, niin siinäpähän olkoon. Sää on aina väärä, liian kuuma, kylmä jne. Kai sitä täytyy laittaa kädet ristiin ja vielä kerran rukoilla, että toimiiko tämä.
sovitaanko niin, että nyt on minun vuoroni kasvattaa oma lapseni sinähän olet jo kasvattanut omasi!
Tepsii muuten hyvin:)
Riippuu jatkaako anoppi ja onko tosi paha tilanne mutta voi aina kysyä oletko mielestäsi onnistunut omassa kasvatuksessasi? Muuta ei kannata puhua ukostaan anopin kanssa koskaan!
Teet hallaa pojallesi jos et puutu asiaan. Jurnuttakoon vaikka ens vuoteen mut toi on tosi typerää ukoltasi.
Jos mikään puhe ei auta ota asia esille pojan kuullen ja kerro ettei toi ole asiallinen tapa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta parisuhteessanne pitäisi kyllä tapahtua iso muutos. Et kai voi anopilla vaatia olla sotkeutumatta teidän elämäänne, jos miehesti sille soittaa ja valittaa teidän elämästänne? Jos olette miehen kanssa samalla puolella, niin ei enää anopistakaan ole niin väliä.
Alue: Aihe vapaa
"poikanne" ? Ikävältä, minä tiedän kaiken ja olen aina oikeassa ihmiseltä tunnut.