Lue keskustelun säännöt.
En kertakaikkiaan jaksa enää
26.05.2011 |
Nyt riittää, tekisi niin mieli hypätä parvekkeen kaiteen yli, en jaksa tätä enää. Mutta ei minusta ole siihenkään. En jaksa rakastaa noita lapsia, en jaksa näitä kotitöitä ja lasten märinää päivästä toiseen. Mietin pitäisikö keksiä sopiva rikos että pääsisi vaikka vankilaan vähäksi aikaa täältä. Siellä sais olla rauhassa ja ois hetken hiljaista. Mieskään ei tajua olla tukena ollenkaan, tuskin tajuaa huolestua vielä siinäkään vaiheessa kun oikeasti voimat on niin loppu etten herää enää. Varmaan vihoittelee vaan kun olen niin laiska etten jaksa sängystä nousta vaikka pitäisi kotiäitinä hoidella kotityöt eikä nukkua.
En jaksa kuunnella miten ihmiset päivittelee mun elämän helppoutta ja sitä miten kilttejä mun lapset on. Tulevaisuudeltakaan ei oo enää mitään oottamista, ootan vaan iltaa että pääsen nukkumaan mutta sillonki on vaikea päästä uneen ku niin pelkään seuraavaa aamua..
Kommentit (4)
Kuullostat masentuneelta. Hae apua itsellesi itsesi ja lastesi takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla ap on? Onko mahdollista saada mummoista, kummeista, kavereista hoitoapua lapsille?
kun lapset pieniä ja kaaos jyllää. Muistan tunteen. Kuitenkin jaksaa eteenpäin. Nyt kun lapset teinejä (no on yksi 7v myös) huomaan että on helpottanut paljon vaikka ne ovat rasittavia eri lailla. On taas ns omaa aikaa eikä koko ajan sitä tunnetta että pitäisi olla kotona.
musta tuntuu ihan samalta pahimpina hetkinä, mutta jostain kummasta olen sit aina saanu extravoimia ja jaksanut taas eteenpäin. Pahinta ehkä on just se pelko jo illalla, ettei jaksa taas aamulla herätä ja hoitaa samaa rumbaa. Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että mun mies ymmärtää näitä tunteita ja on ollut tukena ja apuna todella. Ja tosiaan, jotenkin saan aina välillä sen aktiivisemman vaihteen päälle, kun olen tarmoa täynnä ja puuhailen lasten kanssa kaikkea ja jaksan niitä kotihommiakin. Olen nyt vaan opetellut olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään myös sen ajoittaisen alakulon ja väsymyksen.