♥♥SYYSSÄTEET VIIKONLOPPUUN♥♥

Meidän esikoista odottaessa voin todella hyvin koko alku raskauden, lukuun ottamatta pientä väsymystä. Rv 34 mä jouduin siraalaan vuodelepoon enen aikaisten supistuksten vuoks ja sain supistksia estävää- ja vauvan keuhkojen kehitystä edistävää lääkettä. Olin sairaalassa neljä vuorokautta ja sitten kotiin odottelemaan.

Koko raskauden mun SF-mitta oli todella korkea ja aluks neuvolassa jo epäiltiin kaksos raskautta. Vauvaa sitten ultrattiin aika tiheeseen sielä loppu raskaudessa ja lantio röntgenkin tehtiin, mutta tuumivat että kyllä täältä vauva mahtuu, mutta tulivat sitten siihen tulokseen että käynistävät, jotta vauva ei kasva liian isoksi.

Rv 38+2 alettiin sit käynnistää synnytysta ja supistukset alkoivat heti. Supistuksia tosiaan oli säännöllisesti, mutta mitään ei tapahtunut ja synnytys ei edennyt yhtään. Olin vuorokauden sairaalassa, menin vuorokaudeksi kotiin huilaamaan, kotona oli koko ajan säännölliset supistukset. Menin uudelleen sairaalaan, uusi käynnistys ja edelleen säännölliset supistukset. Mitään ei tapahtunut, olin kipeä ja käyrässä näimme säännölliset supistukset, mutta synnytys ei edennyt ja tuntui että evät ne oikeen uskoneet sairaalassa mun olevan kipea, kun kohdunkaulakaan ei ollut yhtään lyhentynyt, puhumattakaan avautumisesta. Supistukset jatkuivat ja olin hurjan väsynyt, koska en tietenkään ollut juuri nukkunut moneen yöhön, kun olin kipeä. Meinasiva lähetää mut kotiin odottelemää, sanoivat, että kyllä se vauva sieltä vielä ulos tulee! Mutta eihän kyse ollut siittä, olin kipeä ja väsynyt ja pelkäsin, että vauva olisi jo niin suuri, että ei se sieltä mahtuisi jos menisin vain kotiin odottamaan! Kun olin ollut sairaalassa neljä vurokautta ja säännöllisiä supistuksia oli ollut jo viisi vuorokautta lääkäri teki sektio päätöksen seuraavalle aamulle.

Yöllä olin entistä kipeämpi ja valvoin kaurapussa selässä pidellen ja aamulla tutkimuksessa kätilö totesi synnytyksen käynistyneen ja pyysi miettimään jaksaisinko sittenkin synnyttää alakautta. Vauvan sydän äänet olivat kuitenkin hieman heikenneet, joten tulimme loppujen lopuksi siihen tulokseen, että ehkä on paras tehdä se suuniteltu sektio, jotta emme sitten jotuisi hätä sektioon.

Rv 39 meille syntyi sitten poika ja hänet vietiin heti pois minun luota hengitys vaikeuksien vuoksi ja meidän vauvamme joutuikin viettämään ensimmäisen elin vuorokauden hengityskoneessa ja kasi seuraavaa happikaapissa. Kolmen vuorokauden ikäisenä sain hänet vieri hoitoon ja itselläni sektiosta toipuminen tapahtui kai aika nopeasti ja hyvin.



Nyt siis odotan seuraavaa synnytystä kovin risti riitaisin tuntein. Kokonaisuudessa kokemus oli kovin raskas ja vauvan hengitys vaikeudet johtuivat kauan jatkuneista supistuksista. En pelkää seuraavaa synnytystä, mutta ehkä sitä miten asiat sitten hoidetaan, en toivo saman toistuvan! Luultavasti poikkean pelkopolin kauta synnyttämään, en koska pelkään vaan puhuikseni asiat läpi asiantuntian kanssa ja ehkä haluan myös varmistua, että jos sama näyttäisi toistuvan, että sektoi päätös tehtäisiin nopeammin ja että minua varmasti uskotaan jos sanon olevani kipeä.



Huuh, tulipas pitkä tarina... Jaksaakohan kukaan sitä lukea!

Hyvää yötä rakkaat siskot!

Iltaa vaan kaikki säteet piiiitkästä aikaa! Olen tässä viimeisen viikon ihan vaan taustaillut toisella silmällä. Sen verran olen jutun juonessa pysynyt mukana, että onnea kovasti sitten viime kuuleman plussanneille eli Maelle, Jennille ja nellariinalle -way to go girls!



Viime aikojen taustailu on ollut pakotettua -on ollut kovasti kiirettä työrintamalla ja toisaalta tuskastuin tähän omaan jatkuvaan piinailuuni ja käytännöllisesti pakotin itseni ottamaan vähän etäisyyttä kuumeiluun. Alkoi ottaa kupoliin, kun huomasin, ettei päähän enää mahtunutkaan mitään muuta kuin tämä vauvaprojekti. Hetkisen asiaa pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että oman (ja miehen :) psyykeen kannalta olisi tarpeen vähän relata -jos ensimmäisen kahden kuukauden aikana on näin poltteissa, niin millaista on ja millainen mahdan olla puolen vuoden kuluttua, jos edelleen vaan kuumeillaan. Jotenkin asiat taisivat saada kohtuuttoman suuret mittasuhteet ja päätin siis ottaa eäänlaisen aikalisän. Edelleen siis haaveillaan ja kuumeillaan, mutta nyt ihan tosissaan tjottaillaan ainakin pari kuukautta. Joten uskomatonta mutta totta, en oikeasti tiedä mitä kiertopäivää elelen!



Tsemppiä kaikille piinailijoille ja onnea kovasti meille kaikille haaveilijoille yrityksessä. Jään kuulolle uusien plussauutisten toivossa.



Tilta (kp. jotain/jotain muuta)

[color=purple]Hei vaan siis täältä Saksan maalta.. enpäs ehdi muuta.. huomenna riittää lukemista ;) Onnea plussanneille... ja muille peukkuja!

Kathy