Miten mä opetan vauvaani olemaan erossa musta?

Jatka samaan malliin, ei tuon ikäistä voi karaistaa ja opettaa. Sitten kun leikkaus on ajankohtainen, niin sitten tilanne on käsillä, mutta vauvakin on jo paljon isompi. Ethän välttämättä ole yötäkään poissa. Ja tarkista vielä tuo imetysjuttu, tosi monien lääkkeiden kanssa saa kyllä imettää. Kysy toisiltakin lääkäreiltä näkemystä asiasta, älä vain usko yhtä.



Eli älä murehdi etukäteen, älä karaise ja opeta vauvaaa.

Asia hoituu kyllä sitten kun on sen aika.

Tosin isä voisi olla enemmän lapsen kanssa, vaikka olisitkin paikalla. Ja toivottavasti lapsen isä ei ole kovin epävarma silloin kun olit erossa vauvasta. Vauvat vaistoavat sen kyllä.

Sillä on eroahdistus nyt, se vaihe kestää jonkin aikaa ja helpottaa sitten. Sun kannattaa tällä hetkellä vain hyväksyä tilanne. Asia voi olla jo täysin toinen parin kuukauden päästä, eikä sille mitään voi jos niin ei ole. sijaishoitajien täytyy vain kestää itkut jos et itse voi olla paikalla.



Hanki semmoinen pehmytsuinen nokkamuki ja ala juottaa ruoan yhteydessä sillä vettä tai korviketta (tai rintamaitoa tietenkin). Mun mielestä tuttipulloa ei enää kannata yrittää, mut toki voit itse olla toista mieltä.



Itsekseen nukahtaminen, no voit ensin imettää raukeaksi ja antaa sitten isän nukutettavaksi. Mulla 6kk vauva nukahtaa usein itse, mutta viereen. Eli syötän ensin ja laitan sitten vian viereen köllimään. Saatan kääntää selän ja lukea itse lehteä, vauva köllii siinä ja saattaa höpöttää hetken ennen nukahtamistaan.

sillä lapsi tottuu turvallisesti olemaan erossa.

Eli ihan sitä että peität silmäsi ja sitten paljastat kasvot -sano KUKKUU. Lapselle yleensä hauska leikki. ;)

Pidennä aikaa kun silmät peitettynä. Voit mennä piiloon tuolin taakse, kulman taakse ja pidentää aikaa.



Näin lapsi oppii että ei tartte roikkua äidissä ja on turvallista ja hauskaa.



Minusta oleellista olisi että et itse ole aina lapsen lähettyvillä. Isäkin voi hoitaa ja juurikin tälläsiä normaaleja piipahduksia kauppaan, kampaajalle, lenkkipolulle ja lapsen olisi hyvä niistä isänsä kanssa selviytyä.

Ne menee ihan tottumalla kuten teitte: se tilanne tulee, isä hoitaa eikä mitään tapahdu pahaa lapselle ja lapsi huomaa tullessasi -tadaa- maailma ei kaatunut ollessasi poissa.

Pian tätä tehdessänne lapsi alkaa lopettamaan huutamisensa ja ymmärtää että isänkin kanssa voi olla kahden (tai jonkun muun mutta ehdottomasti isä tarttisi hyväksyä).



Joka päivä kun olet aina läsnä, vahvistuu lapsen tunteessa että tämä on tavallista ja normaalia ja kun jotain muuta tarvitaan, lapsen elämähän muuttuu turvattomaksi.

Paha asiahan toi on jos isäänsä lapsi aristelee, siitä tarttee vaan päästä yli.



Itku EI OLE PAHA ASIA!

Lapsi vaan reagoi siihen muutokseen, tilanne korjaantuu kun isä on siinä paikalla ja tukee lasta eikä äiti tule väliin. Ihan sama yöhoitamisessa ja muussa. Tottumus.

noin läheiset välit:) Harva vauva saa nauttia tuollaisesta läheisyydestä ja turvallisuudesta!



Jos kuitenkin jo hitusen siis vain hitusen voisi vieroittaa susta niin ehdotan että isä alkaa itse aktiivisemmin huomioimaan poikaa, sylittelyä, pelleilyä, naurattamista jne....

Paha asiahan toi on jos isäänsä lapsi aristelee, siitä tarttee vaan päästä yli.

On aivan täysin normaalia vauvan käytöstä kiintyä ja kiinnittyä siihen yhteen pääasialliseen hoitajaansa ja vieroksua muita. Ei se ole mikään todellinen epäluottamuslause juuri isää kohtaan, se on vain vauvan normaali tapa käyttäytyä. On normaalia myös jos tuo ei ole niin vahva käyttäytymismalli, mutta usein on juuri noin. Jossain välissä vauva haluaa vain äidin ja jo äidin vessassa käyminen aiheuttaa ahdistusta.

IHan normaalia, mutta toki voi koittaa lisätä isäaikaa.