Lue keskustelun säännöt.
Meillä on 13 synttärit vuodessa - pää ja kukkaro ei kestä, mitä tehdä??
25.05.2011 |
Kummilapsia meillä on miehen kanssa yhteensä 5, lisäksi siskon- ja veljenlapset ja pari läheistä ystävää, joiden lasten synttäreille on kutsuttu. Yhteensä tämä tekee 11 lasta, joiden synttäreille tulee kutsu vuodessa, ja kaksi näistä lapsista juhlii isosti myös nimppareitaan - uaah! Eli 13 juhlaa vuodessa, enemmän kuin kerran kuussa keskimäärin. Todellisuudessa tiettyihin aikoihin on pakkautunut paljon juhlia, ja silloin vietämme joka ikisen lauantain ajaen johonkin suuntaan kakkukahveille ja vapaapäivä menee siinä.
Omat lapset ovat niin pieniä, että heillä ei ole kaverisynttäreitä, joten en uskalla edes ajatella, miten tuo juhlintamäärä vielä lisääntyy kun lapset (toivottavasti) saavat omia kavereita!!
Miten te hanskaatte tämän synttärirumban, tämähän on ihan järjetöntä. Isommille lapsille ei voi edes viedä mitään kympin halpislahjaa, vaan 20e minimissään menee per lahja, usein enemmänkin kun toiveet ovat niin kalliita. 40e maksoi viimeisin. Kun olen itse kotihoidon tuella toistaiseksi, niin siinä ei paljon maksella noita kalliita lahjoja. Lisäksi bensarahat tietty jne. jotka nekään eivät ole mitätön menoerä.
Rahanmenon lisäksi vaan RASITTAA, en jaksaisi ihan kaikkia pakkojuhlia, mutta kukaan näistä ihmisistä ei ole sellainen, jonka juhlat voisi jättää väliinkään. Miten te jaksatte tällaista rumbaa vai onko teillä edes tällaista hulabaloota? Yksi pointti on sekin, että kun on näin usein juhlia, ei kotona voi olla mitään herkkuja, koska herkutteluun taipuvainen esikoinen vetää ihan himona herkkuja naamaan joka juhlissa - välillä siis joka lauantai.
Omat lapsemme viettävät myös synttärinsä, joten tämä on tietenkin tavallaan vastavuoroista - tavallaan koska tiedän että muilla tuosta porukasta ei ole näin paljon muita juhlia kuin meillä. Kummilasten perheet eivät tunne toisiaan, miehen ja minun suvut eivät ole keskenään tekemisissä jne.
VINKKEJÄ?
Kommentit (53)
ja yksinkertaisesti jokaiseen ei jaksa osallistua?
Nytkin meillä on mieheni siskon lapsen rippijuhlat, joihin en todennäköisesti osallistu.
Mies ja lapsi voi mennä vaikka kahdestaan, minua ei huvita lähteä ajamaan monta sataa kilometriä ees taas yksien juhlien takia.
Eria asia jos asuttaisiin lähekkäin, mutta kun on niin valtavat välimatkat ja sukua asuu ympäri suomea niin ei sitä kyllä kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei loukkaannu liikaa.
Aina voi olla "migreeni", "vatsatauti" (kukaan perheestä ei voi tulla), "työmatka", "auto rikki".
"burn out" tms.
Mieheni (pienessä) suvussa juhlitaan kaikkien aikuistenkin synttärit, nimipäivät ja toisten nimien nimipäivät. Lahjat ovat kimppalahjoja (tyyliin tietokone) ja niihin sitten pyydetään osallistumaan.
Me osallistumme silloin, kun jaksamme ja pääsemme.
nyt toukokuussa lapsilla 13 kaverisynttärit! Ympäri Uuttamaata mennään, joka viikonloppu.
Ja tähän päälle tulee sitten kaikki koulun juhlat, harrastusten päättäjäiset, tuttujen tuoreet ylioppilaat...
Ja on innokas järjestämään juhlia. Ehkä kotona päivät olevalle juhlat ovat tärkeämpiä ja omaa aikaa on sen verran paljon, ettei ymmärrä sitä, että muut eivät aina jaksa/voi/halua juhlia Sepon toista nimeä Anteroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yksinkertaisesti jokaiseen ei jaksa osallistua?
Nytkin meillä on mieheni siskon lapsen rippijuhlat, joihin en todennäköisesti osallistu.
Mies ja lapsi voi mennä vaikka kahdestaan, minua ei huvita lähteä ajamaan monta sataa kilometriä ees taas yksien juhlien takia.
Eria asia jos asuttaisiin lähekkäin, mutta kun on niin valtavat välimatkat ja sukua asuu ympäri suomea niin ei sitä kyllä kukaan jaksa.
Nuorelle tuo rippijuhla on myös tärkeä siirtymäriitti ja siksi olisi mielestäni myös tärkeää, että vieraat juhlaa kunnioittaisivat läsnäolollaan.
ja yksinkertaisesti jokaiseen ei jaksa osallistua?
Nytkin meillä on mieheni siskon lapsen rippijuhlat, joihin en todennäköisesti osallistu.
Mies ja lapsi voi mennä vaikka kahdestaan, minua ei huvita lähteä ajamaan monta sataa kilometriä ees taas yksien juhlien takia.
Eria asia jos asuttaisiin lähekkäin, mutta kun on niin valtavat välimatkat ja sukua asuu ympäri suomea niin ei sitä kyllä kukaan jaksa.
Nuorelle tuo rippijuhla on myös tärkeä siirtymäriitti ja siksi olisi mielestäni myös tärkeää, että vieraat juhlaa kunnioittaisivat läsnäolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ymmärrän ap:tä.
Ketään ei tarvitse ignoorata kokonaan, silloin tällöin voi sanoa, että meillä on nyt joka viikonloppu niin täysi, että pyhitämme tämän pivän vain kotona olemiselle, joten valitettavasti emmem pääse. Tätä mäkin olen joutunut opettelemaan.
Välillä voi vain ilmoittaa, että meillä on jo sovittuna muuta menoa tai että lähdemme silloin mökille tms. ja valitettavasti emme pääse tulemaan.
KAvereiden lasten synttärit on meillä ensimmäisinä jäänyt pois, jos kaikkeen ei aika riitä. Kummilasten synttäreistä yritän pitää kiinni, samoin lapseni serkkujen synttäreistä.
Lahjoja ostan joskus jo ennakkoon esim. Suomalaisen Kirjakaupan alesta. Kun tiedän, että vaikkapa siskon poika on 6v. ja kuitenkin tulee syksyllä synttärikutsu ja tulee joulu, niin ostan sopivan, sen ikäiselle hyvän kirjan tarjouksesta varastoon.
Ja on innokas järjestämään juhlia. Ehkä kotona päivät olevalle juhlat ovat tärkeämpiä ja omaa aikaa on sen verran paljon, ettei ymmärrä sitä, että muut eivät aina jaksa/voi/halua juhlia Sepon toista nimeä Anteroa.
Meillä myös suvussa yksi kotiäiti, jonka lapset jo isoja, eli aikaa on. Tuntuu, että aina hän ei ymmärrä, että töissäkäyvillä kotityöt ja muut kasautuu viikonloppuun ja aina ei jaksaisi olla menossa, pitäisi saada myös rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten parhaiden ystävien lapset (ette tietty kutsu näitä myös omienkaan lasten synttäreille).
Jos joku asuu kaukana niin se on kelpo syy olla lähtemättä.
Satunnaisesti jätätte noita sisarusten lasten synttäreitä väliin.
Kummilapsille voitte juhliin osallistumisen sijaan lähettää lahjan+kortin, eli välillä menette välillä ette. Paitsi jos asuvat kaukana niin ei tartte mennä.
voisit ne nimipäiväjuhlat jättää väliin! Minkä takia niihin pitäisi lahjaa viedä, kun kerran on ne synttärit? Kyllä nyt yhdet juhlat/lapsi/vuosi riittää! Nimppareita voi juhlia oman perheensä kanssa, jos niitä haluaa juhlia.
Mä oon ottanut periaatteeksi, että kummilapsille (onneksi vain 2) viedään vähän kalliimpi lahja, mutta muille lapsille max 10 euron lahja. Ei meillä ainakaan ole varaa laittaa enempää! Jos joku tästä loukkaantuu niin omapahan on asiansa, ehkä ei seuraavana vuonna saada kutsua, kun ei tuoda tarpeeksi kallista lahjaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat vain kerran elämässään, kuten rippijuhlat, ovat eri asia kuin jokavuotiset synttärit. Siksi minustakin pitää tuollaisiin juhliin osallistua.
ja yksinkertaisesti jokaiseen ei jaksa osallistua? Nytkin meillä on mieheni siskon lapsen rippijuhlat, joihin en todennäköisesti osallistu. Mies ja lapsi voi mennä vaikka kahdestaan, minua ei huvita lähteä ajamaan monta sataa kilometriä ees taas yksien juhlien takia. Eria asia jos asuttaisiin lähekkäin, mutta kun on niin valtavat välimatkat ja sukua asuu ympäri suomea niin ei sitä kyllä kukaan jaksa.
Nuorelle tuo rippijuhla on myös tärkeä siirtymäriitti ja siksi olisi mielestäni myös tärkeää, että vieraat juhlaa kunnioittaisivat läsnäolollaan.
jo sanonut. Nimipävät pois, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, kortin voi lähettää, se riittää. Kaverien lapset pois, lahjat voi halutessaan lähettää tai antaa joskus kun näkee. Korkeintaan 20 euron lahjoja. Kokeile aluksi tällä, karsi lisää jos vieläkin ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit iloinen, että seuraasi kaivataan ja että sulla on kavereita, jotka teitä haluavat nähdä!
Vai voisiko se ollakin niin, että nää kutsujat ajattelevat, että "ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta pakkohan se on taas tuokin porukka pyytää, etteivät suutu"??
Eli jos jätät menemättä, niin kaikki ovat tyytyväisiä!
Ihme narinaa! Sit kohta olet täällä valittamassa, kun ei ole kavereita ja kukaan ei muista eikä kukaan tule käymään eikä kukaan ikinä kutsu mihinkään!
jos annat lasten toivoa lahjansa ja vielä viet sen älyttömän kalliin lahjan niin arvaa vain käyttäänkö ne lapset (ja niiden vanhemmat) sua hyväksi myös seuraavana vuonna? Eli antavat lastensa toivoa sulta sitä kallista tavaraa, koska tietävät, että sinä ostat...
Mun vanhemmat ovat harrastaneet tätä mun nuorempien veljien kanssa. jopa valitsivat heille sellaiset kummit, jotka olivat tarpeeksi varakkaita tähän... Itsestä sellainen tuntuu pahalta. Me taas ollaan sanottu lapsemme kummeille, että meillä on tärkeämpää se aika jonka vietätte kummilapsenne kanssa kuin raha ja lahjat. Oon jopa sanonut että mua ei haittaa yhtään vaikka toisitte kirppailta ostamianne leluja/vaatteita lapselle, kunhan ne ovat hyvänkuntoisia. En halua olla niitä vanhempia, jotka miettii, että kuinka paljon tienaan lapsellani tai kuinka arvokkaita lahjoja lapseni saa kummeiltaan ja isovanhemmiltaan.
Hei,
pakko vaan karsia, vaikka siten, että ette mene niille nimppareille ja kerrotte lasten vanhemmille syyn eli sen, että aika ei riitä, kun on paljon muistettavia. Jos he loukkaantuvat, oma vikansa.
Voit myös kertoa kummilasten vanhemmille, että niin kauan kuin olet kotihoidontuella, lahjat ovat pieniä, ja sillä siisti. Isommille lapsille max. 15 euroa (vaikkapa rahana) ja pienemmille 10 euron lahja (sillä saa jo vaikka leikkiauton, ponin, edullisen barbin tms.). Ei ole pakko kysyä toiveita, tai ainakaan pakko niitä toteuttaa. Yksi vaihtoehto on, että sovit kummilasten vanhempien kanssa, että lapset saavat yhden lahjan/vuosi, joka on sitten samalla joulu- ja synttärilahja. Lapsillekin asian voi selittää, vaikka sanomalla, että raha ei riitä kaikkeen. Jos joku vanhemmista ei tätä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä. Sisarusten kesken voi sopia, ettei lahjoja osteta. Meillä oli näin, kun olin lapsi, koska meitä serkuksia oli 17.
Meillä on neljän lapsen synttärit/vuosi, lisäksi käymme tietenkin isovanhempien synttäreinä, minun sisarusten synttäreillä, joidenkin serkkujen ja tätien juhlissa. Meillä alkusyksy on juhlien "sesonkia", mutta näin keväällä voisi olla enemmänkin juhlia, tänä vuonna ei ole edes lakkiaisia.
Käymme kyllä usein kylässä ihan muuten vain. Itselle se on ainakin helpotus, kun vauva saa paljon huomiota ja itse saa vähän hengähtää.. innokkaita vaipanvaihtajia ja syöttäjiä löytyy lähes joka kyläpaikasta, leikittäjiä sitäkin enemmän.
Meillä mennään melkein joka viikonloppu minuuttiaikataululla, kun lapsia viedään kaverisynttäreille. Mutta omapahan on valinta, pidän niitä erittäin tärkeinä lapsien kehityksen ja kasvatuksen kannalta.
Lisäksi on liuta kummilapsia, sisarusten lapsia ja ystävien lapsia. Eli juhlia ja lahjoja riittää.
Kaikkiin juhliin emme mene, emme vain ehdi, on päällekkäisyyksiä. Kauempana asuville lähetetään lahjat postitse.
Lahjoja hankin ennakkoon alesta ja kierrän kaikki ystävämyynnit, kampanjapäivät jne. Jouluisin en usein ehdi enkä jaksa, joten ostan kaikille kirjalahjat ja käytän niihin tavaratalojen kantiskupongit. Omat lapset saavat paljon muutakin, mutta arvostamme kirjoja ja lukemist omassa perheessämme.
Kortit lapset askartelevat itse. Pari korttia ei paljon maksa, mutta kymmenet onnittelukortit kyllä.
Ja sitten tosiaan se jonkun mainitsema asenne. Käymme juhlissa tapaamassa myös niitä aikuisia, ei vain juhlimassa synttäreitä. Nimppareita ei onneksi kukaan vietä kuin kotioloissa, niistä karsisin heti ja ilmoittaisin syyksi ihan suoraan, että aika ei anna periksi, jostain on luovuttava.
Herkut eivät ole ongelma, koska meillä on lauantaisin karkkipäivä, ja juhlatkin ovat yleensä viikonloppuisin. Arkisin ei syödä makeita.
kummilasten muiden kummien kanssa? Samoin sisarusten lapsille hankitte kimppalahjat enojen, setien, tätien, isovanhempien kanssa.
Nimipäiväsankareita voi muistaa kortilla.
Jokaisen perheen traditioihin ei tarvitse alistua, kunhan muistaa ja onnittelee.
Ette mene niihin juhliin jonne ette halua mennä. Sanotte vain, että teille ei sovi. Lapsisankarille tärkeimmät vieraat ovat kaverit, eivät kavereiden vanhemmat ja tärkeintä on, että synttärit ovat sankarille kivat. Kimppalahjan voi toimittaa joku juhliin menevä ja te voitte olla kotona.
Tavallaan on totta, että oma on vikani, mitäs menen niihin juhliin, mutta en vaan tajua miten pystyisin noista vähentämään. Nimppareita ollaan jo vähennetty ja kavereiden kanssa esim. ihan ääneen sovittu että niitä ei vietetä / jos vietetään niin ei kutsuta toistemme perheitä. Se on sentään helpotus. Olen liian velvollisuudentuntoinen, se on totta. Minulle kuitenkin kummius on sellainen asia, josta ei vaan voi luistaa, ja samaten sisarukset... tuskinpa voin vaatia, että miehen sisarusten luona ei sitten käytäisi, niin veemäinen en sentään ole. Viimeksi sentään kehitin itselleni "menon" silloin, ja mies meni yksin lasten kanssa. Ei kyllä tykännyt, koska eihän silloin voi rauhassa kahvitella, kun kuopusta pitää vielä koko ajan paimentaa ;)
Saitte kyllä valettua uskoa siihen, että "uskallan" jatkossa ostaa halvempia lahjoja, olkoon se parikymppiä maksimi, ja kirja-alesta täytyy kahmia lahjoja varastoon, jouluksikin... bankrotti uhkaa..
ap