Kipeästi kaivataan neuvoa

Meidän tilanne on seuraava;

Viime marraskuussa otimme todella lyhyellä varotusajalla meille koiran, joka tullessaan oli 4 kuukautta.

Miehelleni sanoin jo heti, että koiraa tulee kouluttaa kunnolla ja sen kanssa tulee olla tiukkana, koska kyseessä kovapäinen ja fiksu rotu.

Korasta tuli miehelleni sylivauva, jota piti raahata joka paikkaan mukana ja sitä piti lelliä. Mistään koulutuksesta mies ei käytännössä ollut valmis keskustelemaankaan. Ihan peruskoulutukseen liittyvät jututkin mies ignoorasi ja hukkaan meni kaikki mun yritykset.

Aikaisemmin koira oli työpäivien ajan teljettynä yhteen huoneeseen, koska hänellä ilmeni noin puoli vuotiaana taipumusta tuhota kaikki tielle osuva. Nyt 7 kuukautta myöhemmin koira pisti palasiksi yhden työpäivän aikana käytännössä koko asunnon, koska oli saanut oven tuhottua ja pääsi vapaana liikkumaan ympäri asuntoa.



Minulta loppui koiran kanssa kärsivällisyys kokonaan, joten vein sen saman tien hoitoon siksi aikaa, että ehdimme päättää mitä koiran suhteen teemme.

Ensin mieheni olikin kanssani samaa mieltä, että koirasta täytyy luopua, kun meillä ei ole tarpeeksi aikaa olla sen kanssa kotona. Kuitenkin pari päivää asiaa mietittyään hän tulikin toisiin aatoksiin ja haluaakin pitää koiran. Tällä kertaa hän kuulemma on ymmärtänyt että koira ei "kouluttaudu" siinä vaan sivussa, vaan vaatii paljon panostusta. Mieheni pyysi minua vielä harkitsemaan koiran takaisin ottamista.

Muutaman päivän asiaa kaikilta kannoilta pohdittuani, totesin etten pysty enää luottamaan koiraan ( enkä myöskään mieheeni koiran koulutuksen suhteen ) enkä halua sitä enää kotiimme.

Siitä huolimatta mieheni päätti, että koira palaa takaisin.

Meille syntyy muutaman kuukauden päästä vauva, enkä juuri nyt jaksaisi yhtään ylimääräistä stressiä (töissä kun siltä ei voi välttyä) ja koira on jo aiheuttanut paljon tuhoa ja surua meillä ollessaan.

Koirasta ja miehestäni on tullut niin läheisiä, että koira jopa näykkii minua kun joudun sitä komentamaan!



Meillä on aiheesta riidelty nyt jo viikon verran ja luulen ettei tilanne tästä tule helpottamaan.

Olenko siis itsekäs kun haluan luopua koirasta enkä suostu luottamaan siihen, että mies saa koiran koulutettua?

Vai pitäisikö minun vaan niellä kaikki paska ja antaa miehen vielä yrittää koiran kanssa?

Miten tästä oikein pystyisi jatkamaan eteenpäin?

Tiedän, että jos mies olisi joutunut minun takiani luopumaan koirasta, hän olisi minulle TODELLA katkera.