Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puuttuako kouluikäisten kaverisuhteiden kiemuroihin vai ei? Vinkkejä kaivataan.
25.05.2011 |
Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta ja ongelmaksi on muodostunut, että lapsiani pomputellaan/kohdellaan huonosti kavereiden puolelta. Lapseni ovat molemmat kilttejä sopeutujia, eivätkä tunnu lainkaan pitävään puoliaan. Kavereita riittää lähes joka päivälle ja kumpaakaan ei juuri kiusata (tietääkseni), siksi olen tähän saakka katsonut tilanteita läpi sormien. Esimerkkeinä esim. usein eräs tyttö saattaa soittaa lapselleni aamulla, että voiko tulla samaa matkaa. Hetken päästä puhelin usein soi, ettei tulekaan samaa matkaa tyttöni kanssa vaan meneekin x:n kanssa. Tyttöäni tämä ei haittaa, sillä tytölläni on vakikaveri kenen kanssa kulkee koulumatkat päivittäin, mutta minun mielestäni tuollainen peruminen "paremman seuran" perusteella on epäkohteliasta. Lisäksi jos joskus oma tyttöni kysyy samaisia lapsia matkaseuraksi on vastaus usein kieltävä, kun kuulema x ei halua. Omalle tytölleni olen opettanut, että aina mahtuu mukaan muitakin kavereita. Myös poikani kaveripiirissä (kyseessä 3 lk:set)muiden kaltoin kohtelu ja huonot käytöstavat ovat arkipäivää. Esim. tänään poikani soitti kaverilleen, että voiko tulla samaa matkaa, kaveri oli vastanut puhelimeen vaan että ei voi ja paiskannut luurin korvaan. Kyseessä kaveri, jonka kanssa poikani leikkii useamman kerran viikossa ja kyseinen poika usein itse kysyy poikaani eikä toisinpäin. Muutama viikko sitten kyseinen kaveri oli lähdössä perheemme kanssa erääseen tapahtumaan, mutta viime hetkellä perui kun eräs toinen kaveri oli kysynyt mukaan vielä kivempaan juttuun. Ikinä en olisi antanut oman lapseni perua tuollaisessa tilanteessa, mutta kaverin vanhemmille tämä oli ilmeisesti ihan ok. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä, jotta lapseni pomputtelu loppuisi vai pitääkö tehdä mitään. Syytän myös itseäni, että olen kasvattanut lapseni liian nyhveröiksi. Itse olen oppinut vasta aikuisiällä pitämään puoleni ja olin lapsena ihan samanlainen.
Kommentit (23)
Minulla on riesana yksi äiti, joka sekaantuu ihan kaikkeen ja olen jo alkanut inhota jopa hänen lastaan, vaikka tämä on ihan mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läpi sormien näitä kaltoinkohteluita. Huolestuttavaa on, että lapseni eivät juurikaan kerro enää näistä tapahtuneista asioista minulle, kun ilmeisesti pelkäävät että puutun asioihin jollain tapaa. Olen yrittänyt vakuuttaa lapsilleni, että heillä on oikeus pitää puoliaan eikä ole heidän syy, jos kaverit käyttäytyvät hölmösti. En itsekään lapsena kertonut ikinä vastaavista tilanteista omille vanhemmilleni, vaikka kärsin niistä kovasti. Jollain tapaa kai ajattelin, että en parempaa olisi ansainnutkaan. Kolmonen kerro hieman enemmän tilanteestasi, onko sinun lapsesi siis tällainen pomputtelija vai onko kyse jostain muusta? Itsekin olen ollut tähän asti varovainen sen suhteen missä asiassa otan yhteyttä vanhempiin, kun tiedän että oman lapsen suhteen vanhemmat nousevat herkästi puolustuskannalle. ap
että eivät anna pompottaa ja että jos joku tekee tuollaista toistuvasti, etsivät itse parempaa seuraa.
Eli selität niille omille lapsillesi suhteiden perusteita ja kerrot, mikä on ok ja mikä ei.
Voit kasvattaa omaa lastasi, mutta et häntäkään etänä, etkä ainakaan kenenkään toisen lasta etänä.
Jos ehdottomasti haluat vaalia tällaista ystävyyssuhdetta, yksi keino on kutsua teille kotiin leikkimään ja sanoa sitten "talon sääntöinä" näitä periaatteita.
Kyllä musta hyvien tapojen opettelu on vanhempien vastuulla, mutta jos he eivät sitä tee niin jonkun muun pitää tehdä.
Mä olen pieneltä paikkakunnalta ja samat koululuokka pysyi 9v ja osa vielä lukioonkin. Ne jotka ei juuri toisista välittänyt, eivät pärjänneet elämässä yhtä poikkeusta lukuunottamatta joka raivasi kyynärpäillään (sängystäkin puhuttiin) paikkansa loistavaan hyväpalkkaiseen työhön. Muut alkoivat yläasteella ottaa koulunkin leikkinä, kun oli kai parempaa ja kivempaakin tekemistä. Nämä 4 asuvat kunnan vuokra-asunnossa. Kaksi yksinhuoltajaa ja kahdella "pätkätyö-miehet". Saattavat olla ihan onnellisiakin, ainakin niin väittävät kun tulevat vastaan.
Hassua kun en aiemmin ole tajunnut mikä heille oli yhteistä ala-koulussa ja tajusin vasta nyt että heillä oli tuo asenne lapsena joka jatkui sitten yläasteellakin.
Jos tytölläsi on kuitenkin vakikaveri, kenen kanssa kulkee koulumatkat, sanoisin ettei vastaa puhelimeensa jos se soi aamuisin ja siellä soittelee toi pomputtelija.
Eikä myöskään kysele samaa tyyppiä omaksikaan matkaseurakseen. Jos oma koulumatka-vakikaveri on sairaana, niin kulkee sitten mieluummin kouluun ilman seuraa, kuin alkaa tollaiseen touhuun.
Sama pojan kanssa. Tollaisilta ei kyseltäisi enää mitään, jotka paiskovat luuria korvaan ja puhuvat lööperiä. Eikä tarvitse lupautua heidän juttuihinsa, jos kysyvät.
Sanoo vaan, että enpä taida tulla, menen sellaisen kaverin kanssa joka pitää lupauksensa eikä peru.
Kivojakin kavereita on, keskitytään heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla lähtemättä näihin avioliitonomaisiin 24/7 kylki kyljessä kaverisuhteisiin. Silloin siinä juur voi pompottaa, kun toinen on "armoilla".
Eli katsot vain että kavereita on useampi ja jos joku osoittaa elkeitä tällaiseen, kutsut vaikka jonknu toisen teille ja kannustat yhteydenpitoa muutenkin sellasiiin, jotka käyttäytyvät paremmin.
t. 7- ja 9-vuotiaiden tyttöjen äiti
Minusta tämä on useammalla kaverini lapsella ihan arkipäivää. Kiusaamistahan tämä ei ole vain lasten ajattelemattomuutta. Tärkeintä on minusta opettaa omille lapsille hyvät tavat ja kertoa myös heille, että kaverit ovat ajattelemattomia, eikä heille ole opetettu, kuinka vastaavissa tilanteissa kuuluisi toimia. Opettaa omat lapsensa toimimaan tilanteissa oikein. Itse en puuttu lasten välisiin asioihin kuin välttämättömissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä aleta "shoppailla" kivempaa seuraa tai kokemuksia. IHAN jokaiselle lapselle voi joskus käydä noin, eikä se ole todellakaan kivaa, kun kaveri jättää kuin nallin kalliolle, kun joku houkuttelevampi ystävä/tekeminen tulee vastaan.
Minusta sinä ap voit lähinnä kannustaa lapsiasi hankkimaan muuta seuraa ja kertoa, että heidän kaverinsa käyttäytyy typerästi, eikä ole lojaali - mutta he voivat valita sitten fiksumpia ystäviä.
kun vanhemmat itse ovat ihan samanlaisia.
Minua piinasi ihan hornaan asti lapseni kaverin äiti, joka teki tuota ihan samaa jatkuvasti. Kaiken huippu oli tapahtuma, johon itse ensin meitä pyysi ja josta sitten itse jäi lapsineen pois, kun tuli kivempaa tekemistä.
Selitä siinä nyt sitten lapselle, että "tällä äidillä ei ole käytöstapoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestänikään kyseessä ei missään nimessä ole kiusaaminen vaan ajattelemattomuus ja ehkä osin puutteellinen empatiakyky. Ongelmana ehkä on, että pojan luokalla tällainen käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikki suurin piirtein pomputtelevat toisiaan ja muiden kaltoinkohtelusta onkin tullut ihan normaalia kanssakäymistä. Pojan luokalla on tasan yksi toinen poika, joka ei harrasta vastaavaa touhua ja hän valitettavasti asuu aika kaukana meistä. Tytöstä en samalla tavalla ole huolissani, kun hänellä on kuitenkin sydänystävä joka on todella empaattinen, joten hän ei ole samalla tavalla näiden pomputtelijoiden armoilla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ainakin itse katkaisisin välit kyseiseen ihmiseen siihen. Kynnysmatoksi ei kannata ruveta.
-10-
ainakin kannustan sinua ap jatkossakin opettamaan lapsesi huomioimaan toiset. Ehkei siitä saa palkkiota nyt, mutta sitten myöhemmin. Ja puhdas omatunto on hyvä päänalunen :) Lasten kohdalla huono käytös on usein ajattelemattomuutta, mutta toisten lapsia on vaikea kasvattaa. Mutta jos lapset leikkivät teillä, noudatetaan tietenkin teidän perheen tapoja ja silloin se toisten kasvattaminen on ihan luontevaa. Suosittelisin ehkä, että lapsesi eivät edes pyytäisi matkaseuraksi tms. näitä pomputtelijoita. Voivat ehkä jopa parantaa tapansakin näin. Ja joka tapauksessa kannattaa opettaa, että mihin tahansa ei tarvitse suostua, sillä pomputus ei lopu ikinä, jos toinen aina suostuu kaikkeen - ehkä vain pahenee. Ja riippuu tietysti lasten sosiaalisuudesta, kuinka kipeästi kaveria tarvitsevat. Jos lapsi ei välttämättä joka hetki "tarvitse" kaveria voi opettaa senkin, että on ihan ok olla yksinkin :) Tarkoitan, että on olemassa vanhempia, joiden iso huolenaihe on, jos lapsella ei koko ajan ole kaveria - ei minusta tarvitsekaan olla. Lapsi ratkaisee, kuinka paljon kaipaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen luokka on ollut eskari-iästä asti yhdessä, joten olen aika pitkään seuraillut huolestuneena poikien tapaa toimia. Asumme myös kaikki melko lähellä toisiamme, joten kaveripiiri on kuta kuinkin sama sekä koulussa että vapaa-ajalla.
Kynnys ottaa yhteyttä kouluun tällaisen asian suhteen on todella korkea, sillä riskinä on ettei pojallani ole tämän jälkeen enää kavereita tai että muut vanhemmat loukkantuvat. Lapsen koulu kuuluu kiva koulu -projektiin ja olen toivonut, että sitä kautta asiat muuttuisivat paremmalle mallille.ap
ole opettaa muiden huomioimista ja empaattisuutta? Jos ei niin mikä tarkoitus hankkeella sitten on? Hanke on ihan äskettäin alkanut, joten ehkä minulla on sitten ylioptimistiset odotukset. ap
Kynnys ottaa yhteyttä kouluun tällaisen asian suhteen on todella korkea, sillä riskinä on ettei pojallani ole tämän jälkeen enää kavereita tai että muut vanhemmat loukkantuvat. Lapsen koulu kuuluu kiva koulu -projektiin ja olen toivonut, että sitä kautta asiat muuttuisivat paremmalle mallille.ap
Kerrot sen kummemmin nimiä mainitsematta, että tätä ongelmaa on ollut havaittavissa useamman luokkakaverin kanssa ja ehdotat, että opettaja ottaisi asian esille yleisellä tasolla tunnilla.
Se on sitä kasvatusta, josta myös koulu osaltaan kantaa vastuun.
Ja kyllä: lupausten pettäminen ON KIUSAUSTA, vaikka ei välttämättä olekaan tahallista ja suunniteltua ilkeilyä.
-10-
tytöllä oli just ala-asteella tuollainen "kaveri" ensin lupasi ja sitetn perui, yritti saada muitakin perumaan esim. samaa kautta kulkemisen, jos tytölläni oli joku uusi kaveri, tämä "kaveri" yritti heti päästä mukaan ja sen jälkeen sitten käänsi tämän tytön pään meidän tyttöä vastaan jne
Lisäksi VALEHTELi koko ajan ja kaikesta: mitä hänen perheellään on, mitä hänen sukulaisillaan on, mietn perhe muuttaa kesän jälkeen milloin minnekin ulkomaille jne jne
Yläaseella vain paheni ja kiusasi kaikkia vuorotellen, haukkui vaatteita, perheitä ja usutti kaveriporukkaa vuoron perään toisetnsa kimppuun
ONNEKSI muutti turkuun ja nyt on täysi alkoholisti: dokaa ja polttaa tupakkaa ja nai jokaista vastaantulevaa. ollut nuorisokodissa ja poliisin kanssa tekemsissä jatkuvasti. ja ikää on nyt 15 v
ONNEKSI MUUTTI POIS. Koko kaveriporukka ei ole kertaakaan riidellyt tämän tytön lähdön jälkeen
tuo on ihan vain huonoa käytöstä.
Kiva koulu -projekti puuttuu käytännössä vain selkeisiin kiusaamistapauksiin, ei se ole tapa ulkoistaa lastenkasvatus.
Alue: Aihe vapaa
Omallani on 2 tuollaista kaveria, joista toinen lisäksi valehtelee ja lupaa aina kaikenlaista (esim. että tehdään pirtelöä), jos joku tulee heille tai tekee jotain mitä hän haluaa, mutta sitten ei ole pirtelöstä tietoakaan.
Mä olen sanonut lapsilleni, että tuollaisilla tyypeillä on vain äärettömän huono itsetunto ja yrittävät päteä noilla jutuilla. Olen myös sanonut, että jossain vaiheessa se "kostautuu" heitä kohtaan ja että tappelemaan ei kannata tuollaisista pikkuasioista.
Niin kauan kuin tuollainen käytös ei vaivaa tytärtäni, annan olla.