Mistä tietää, että on tosi kyseessä?

koska aihe kiinnostaa minuakin. :)

en osaa sanoa kuin, että kyllä sen sitten tietää, mitkä ovat niitä oikeita synnytys supistuksia ja tietää, että nyt tosi kyseessä. En osaa kuvailla. Mutta kaksi kertaa olen tiennyt, että nyt se syntyy (tai siis ihan pian).

Jos tuntuu epävarmalta, niin kannattaa soittaa synnytyssairaalaan. Voit myös mainita siitä, että sukusi naisilla on ollut huomaamattomia supistuksia, vaikka synnytys olisikin jo käynnissä.

Oikeat synnytyssupistukset sattuvat sen verran että sen vaan tietää!



Itsekin esikoista odottaessani mietin ja srtessasin samaa ja toivoinkin että synnytys käynistyisi vesien menolla, niin tiedän ainakin koska on tosi kyseessä.



No synnytys alkoi supistuksilla ja tiesin kyllä todellakin että nyt on tosi kyseessä :)



Zemppiä!

Joskus melko kivuttomatkin supistukset voivat avata kohdunkaulaa, siitähän ne lehtiin päätyvät yllättävät kotisynnytykset kertovat - ettei sitä aina välttämättä tiedä ajoissa lähteä...



YLEENSÄ kuitenkin kyllä. Supistuksia tulee muutaman minuutin välein ja ne ovat paljon kipeämpiä kuin harjoitussupistukset. Itselläni tuota edelsi limatulpan lähtö eli kohdunkaulan avautumiseen liittyi sellainen verensekainen limavuoto (ei siis ole välttämättä mikään nappimainen tulppa, vaan limaista vuotoa, usein verensekaista) - välttämättä noin ei kuitenkaan ole.

Itselläni on takana kolme helppoa ja nopeaa synnytystä ja joka kerta olen tiennyt oikeastaan sitten kertalaakista että nyt se on menoa. Esikoisen kanssa se oli tietty vähän hankalaa kun en osannut arvioida että kuinka kipeä pitäisi olla (kuvittelin että paljon kipeämpi kuin olin). Mutta silti tiesin heti ekasta kunnon supistuksesta synnytyksen alkaneen. Homma päättyikin sitten vähän tylsästi:



Esikoisen kanssa mulla oli edellisenä päivänä omituinen olo ja oikeastaan tosi inhottava ummettava olo. Alaselkä oli lisäksi kipeä. Yritin äidiltänikin kysellä että voisko tää olla sitä.



Kun eka oikea supistus sitten tuli seuraavana yönä, se tuntui just siltä kuin äitini oli edellisenä päivänä kuvaillut ja olin muualta lukenut: Se ikäänkuin alkaa jostain, kipu yltyy ja alkaa sitten hiipua kunnes loppuu kokonaan. Ensin lyhyenä ja suht nopeana ja sitten aina vaan pidempänä ja kipeämpänä.



Olin sattumien summan vuoksi yksin kotona ja oli keskiyö. Soitin sairaalaan, josta käskettiin yrittää nukkua ja katsoa aamulla uudestaan. Jos olisin uskonut, olisi lapsi syntynyt kotiin.



Mulla oli kuitenkin hyvin vahva tunne, että tämä on nyt menoa ja lähdin taksilla sairaalaan. Sain odottaa tosi pitkään aulassa, siellä oli ilmeisesti ruuhkaa ja pari tosi tuskaista synnyttäjää pääsi mun ohi. Kun vihdoin pääsin sellaiseen ns. valmisteluhuoneeseen ja sain vaatteet vaihdettua päätti vauva todella syntyä ja sinnehän se sitten syntyi. n. 3 h ekasta supistuksesta.



Tuon jälkeen mun käskettiin seuraavien kanssa lähteä ekasta supistuksesta sairaalaan ja kolmonen syntyikin sitten alle tunnissa, just ehdin saliin.