surua...

kuinka onkaan taas tänään tällainen päivä, ei jaksa mitään, itkettää. mitään syytä ei erityisemmin ole, mutta silti kaikki masentaa ja itkettää.



pieniä vastoinkäymisiä on ollut,mutta ei mitään järisyttävää. onkohan tämä nyt sitä kevätmasennusta vai mikä lienee...



Kun on valmiiksi alakuloinen iskee vanhatkin surut pintaan. Jostain syystä olen tänään taas murehtinut sitä, että lapellani ei ole eikä tule sisaruksia. Luulin jo pääseeni senkin asian yli...



noh kai mä meen jonneki nurkkaan itkemään niin hossain vaiheessa helpottaa?