Lue keskustelun säännöt.
Miten toimisit, jos normaalisti hyvin koulussa menestyvä lapsesi ... (ov, pitkästi)
24.05.2011 |
Saisi yhdestä oppiaineesta isosta kokeesta kutosen ja kotiin viestin pitkin kevättä unohtuneista kirjoista, läksyistä, huonosta asenteesta ja väsymyksestä tunneilla?
Taustaa sen verran, että ko. aineen (ylimääräinen kieli) kokeisiin valmistautumisen olen tähän asti osallistunut aina kuulustelemalla ja vaatinut paneutumista, koska ulkoa opetteluahan vieras kieli vaatii. Nyt poikkeuksellisesti en ole työkiireiden vuoksi pystynyt osallistumaan muuten kuin kysymällä onko lapsi opiskellut ja luottamalla lapsen sanaan. Lapsi sanoo kirkkain silmin lukeneensa, mutta opettaja sanoo, että lapsen aiemmat taidot ja tunneilla valmistautuminen huomioon ottaen näyttää kuin ei olisi lukenut yhtään. Se on se asia, mikä minua harmittaa. Jos kokeesta saa parhaansa yrittäen kutosen, niin se ei haittaa. Mutta jos lapsi ei viitsi edes yrittää; jos sellainen lapsi, jolla oppimiskykyä on ja joka todistetusti pystyy hyviin suorituksiin, silkkaa laiskuuttaan jättää lukematta ja väittää lukeneensa, niin minusta se ei ole oikein. Sehän on oikeastaan valehtelua. Ko. oppiaineen kanssa on siis nyt keväällä ollut näitä unohtelu- ja väsymysongelmia ja ope otti asian tiimoilta minuun yhteyttä kokeen palautuksen jälkeen. Kaikki tuli yllätyksenä, lapsi ei itse ole kertonut mitään.
Yksi oppiaine, yksi numerohan ei maailmaa kaada. Yritän nyt kuitenkin tarttua lapsen tapaan toimia, selvään lusmuiluun koulutyön suhteen ja jossain muodossa jopa valehteluun (pokkana väittää lukeneensa), jota on tapahtunut muidenkin kouluaineiden osalta, mutta joiden kohdalla se ei ole vaikuttanut koesuorituksiin.
Kysymykseni kuukluu: miten sinä toimisit kuvaamassani tilanteessa? Kyseessä kutosluokkalainen lapsi, murkkuiän kynnyksellä.
Meillä oli asiasta lapsen kanssa vakava keskustelu. Käskin ensin lapsen opiskella antaumuksella ko. koealuetta. Sitten istuimme ja juttelimme. Ensin oli aika uhmakas valittaen kuinka ei vain jaksa eikä halua opiskella ko. ainetta. Eikä kuulemma osaa. Keksustelun myötä pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että kesäloman jälkeen paneudumme aineen opiskeluun yhdessä. Joka viikko teemme yhdessä läksyjä, minäkin muistutan mieleeni aikoja sitten lukemaani kieltä ja näytän lapselle, että hänen koulutyönsä on minusta tärkeää. Haluan saada lapsen motivoitumaan itse, ei pakolla. Ajattelin, että tällainen säännöllinen läksyjen läpi käyminen yhdessä voisi toimia. Mitä arvon av-mammat sanovat?
Kommentit (29)
Meillä oli vähän samantapainen tilanne, eli lapsi koski sen ylimääräisen vieraan kielen kohtuuttoman työlääksi ja katsoimme parhaaksi lopettaa sen.
Tilalle otti valinnaisen kädentaitoaineen, joka on ollut ihan hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi sanoisin lapselle, että no nyt on tältä erää myöhäistä, mutta ensi vuosi mennään sitten vähän toisella linjalla.
Syksyllä sitten vahtisin läksyjen tekoa jaopiskelua sekä tämän aineen että muidenki nsuhteen aika lailla tarkemmin.
Nyt on joka tapauksessa myöhäistä tehdä tältä erää enää mitään. Ongelma voi poistua kesäloman ja opettajanvaihdoksen myötä ihan itsestään, mutta jos ei poistu niin syksyllä sen kimppuun vasta kannattaa käydä, ei enää kevään toiseksi viimeisen viikon puolivälissä.
hamillisen usein nuo kielissä 6-luokalla ilmenevät ongelmat on muuten esimakua siitä, mitä on tulossa. Aine on sun lapsellesi jostain syystä tavallista hankalampi, siitä nuo jaksamisongelmat kertovat. Onko lukihäiriön mahdollisuus ihan poissuljettu? Monesti se tulee lukemaanopetteluvaiheen jälkeen esiin vain kielten opiskelussa?
yhdestä vieraasta kielestä tuollainen kokemus. Alku oli hyvä, pidin kielestä, arvosanat hyviä jne. Sitten kuitenkin iski todellisuus: opettaja vaihtui huonompaan ja yhtä aikaa paineet muitten aineitten suorittamisesta kasvoivat. Kun kyse oli kuitenkin vain vieraasta kielestä, niin jätin sen opiskelun minimiin, jotta ylipäätään jaksaisin muuta koulua.
Joskus se jaksamattomuus voi olla ihan todellista.
Ja aivan varmasti lapsella olisi edessä kesälukemista ja -seurantaa.
Valehtelusta tulisi erikseen rangaistus.
t. nuttura kireällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saksanlukijat kaikki aloittivat saman kuudennella luokalla.
Valinnoissa nimittäin kaverit saivat kivat valinnaiset ja saksan takia omiltani jäi kaksi tuntia esimerkiksi musiikkia koko yläasteen ajaksi.
Yksi sinnitteli asenteella ja jopa kirjoitti saksan, toinen lopetti kasilla, kolmas seiskalla (valitsi painotetun koulun jossa ei ollut saksaa)
neljännellä alkaa saksa ensi syksynä.
Katsotaan.
olen priorisoinut elämäni niin, että lapsi menee kaiken muun edelle. Otan vastuun kokeisiin kyselystä ja lapsen opiskelun valvomisesta itselleni. Katson peiliin, jos lapsi ei menesty. En lähde syyttämään lasta, sillä olen huomannut, että jos itse laiskottelen enkä jaksa paneutua kyselyyn ja siihen että vaatisin joka oppitunnin jälkeen läksyjen hyvää lukemista ja osaamista, se kostautuu myöhemmin.
Tottakai olisi ideaalia, jos lapsi kykenisi kantamaan vastuun itse, mutta lapsi on lapsi. Ei hän ole aikuinen pienoiskoossa. Aikuisen pitää kantaa perimmäinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja opiskelun onnistumisesta. Aikuisen tulee myös olla arjessa motivoijana ja innostuksen luojana, jos lapselta mielenkiinto uhkaa hiipua.
Jos lapsella on väsymystä, vanhemman tehtävä on huolehtia että lapsi nukkuu riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hamillisen usein nuo kielissä 6-luokalla ilmenevät ongelmat on muuten esimakua siitä, mitä on tulossa. Aine on sun lapsellesi jostain syystä tavallista hankalampi, siitä nuo jaksamisongelmat kertovat. Onko lukihäiriön mahdollisuus ihan poissuljettu? Monesti se tulee lukemaanopetteluvaiheen jälkeen esiin vain kielten opiskelussa?
Tietenkään nyt ei voi enää tehdä muuta kuin keskustella asiasta. Mutta oletteko nyt samaa mieltä suunnitelmastani panostaa lapsen kanssa YHDESSÄ läksyihin? Saisimme jonkun yhteisen jutun samalla. Muutenkin ilmoitin lapselle tarkastavani syksyllä jokaikisen läksyn tekemisen. Panoksena on rakas urheiluharrastus, jossa tässä iässä tietysti myös harkkamäärät lisääntyvät. Se sitten väsyttää ja koulu käy raskaaksi. MUTTA jos harrastus aiheuttaa koulun käynnin liiallista vaikeutumista, se on pakko joko lopettaa tai ainakin vähentää radikaalisti. Ja käytännössä vähentäminen ei onnistu tässä vaiheessa, kun harrastetaan kilpatasolla... eli tavoitteena on saada koulutyö sujumaan niin mallikkaasti, että harrastustakin voisi jatkaa.
t.ap
p.s. en jaksa uskoa lukihäiriöön, koska esim. äidinkieli ja englanti sujuvat erinomaisesti
paneutuisin asiaan jonkin verran, mutta en ottaisi siitä ns. paineita.
Koulu toki tulee hoitaa huolella, mutta on muutakin elämää kuin koulu. Ylimääräinen kieli olisi ok, jos se menisi "kohtuullisesti".
Nuorilla on muutenkin niin paljon nykypäivänä paineita, pitäisi pärjätä, koko ajan arvostellaan, että en tekisi tästä asiaa suurempaa numeroa.
Kohta on muuten vastenmielistä koko kielen opiskelu... Sitäpaitsi on parempi osata kieltä edes jotenkuten kuin ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pane rakasta harrastusta vaakalaudalle ylimääräisen kielen kanssa. Harrastaminen on nuorille tärkeää, saa vastapainoa koulutyölle ja elämään muutakin sisältöä. Kyllä niitä kieliä ehtii opiskella myöhemminkin.
olen priorisoinut elämäni niin, että lapsi menee kaiken muun edelle. Otan vastuun kokeisiin kyselystä ja lapsen opiskelun valvomisesta itselleni. Katson peiliin, jos lapsi ei menesty. En lähde syyttämään lasta, sillä olen huomannut, että jos itse laiskottelen enkä jaksa paneutua kyselyyn ja siihen että vaatisin joka oppitunnin jälkeen läksyjen hyvää lukemista ja osaamista, se kostautuu myöhemmin. Tottakai olisi ideaalia, jos lapsi kykenisi kantamaan vastuun itse, mutta lapsi on lapsi. Ei hän ole aikuinen pienoiskoossa. Aikuisen pitää kantaa perimmäinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja opiskelun onnistumisesta. Aikuisen tulee myös olla arjessa motivoijana ja innostuksen luojana, jos lapselta mielenkiinto uhkaa hiipua. Jos lapsella on väsymystä, vanhemman tehtävä on huolehtia että lapsi nukkuu riittävästi.
Mutta elämäntilanteet vaihtelevat, päivät ovat erilaisia ja aina ei pysty hoitamaan kaikkea. Ihanteellisesti ajatellen olet kai oikeassa. paitsi,e ttä kyllä kutosluokkalaisen pitäisi pystyä jo vähän vastuutakin kantamaan...
ap
p.s. Nythän minä kannan oman vastuuni, kun huomaan, että laspesta ei siihen vielä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ois mielenkiintosta tietää mikä kieli kyseessä?vai oisko tieto liian paljastava? siis meinaan jos kyseessä ei niin tärkeä kieli (esim. ENG,RU), niin sitten lopettamisesta ei niin kamalasti haittaa.
mutta tilanteesta, eipä tuossa mitään ihmeellistä ole, minulle kävi samoin erään ylimääräisen kielen kanssa.
6vuotta sitten halusin lopettaa sen opiskelun, mutta en saanut lupaa (koululta) ja jatkoin sitä sitten 3 vuotta,sitten jatkoin sitä ihan vapaaehtoisesti, innostuin siis lopulta ja tähän päivän saakka sitä innokkaasti sitten olen lukenutkin. mä kyll innostuin siitä kielestä yhden bändin takia :) jospa lapsesikin löytäisi jostakin innostuksen.
mutta tosissaan, kun on ylimääräinen kieli kyseessä niin kannattaa miettiä olisiko parempi lopettaa kyseisen aineen opiskelu. jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai tykkää opiskella sitä. ja saattaa toi yhden aineen huono menestys pikku hiljaa nakertaa motivaatiota muihinkin aineisiin.. mutta tietty parhainta jos vaan jaksaa niiin jatkaa vaan opiskelua, kielitaidosta on hyötyä.
olisin kiukkuinen opettajalle jos ei ole koko lukukautena mitään ilmoittanut, että lapsi ei ole tehnyt läksyjään, unohdellut jatkuvsti kirjoja jne.
Toiseksi ottaisin lapsen keskusteluun miksi on valehdellut ja lähtisin purkamaan ongelmavyyhtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tämä:
kertomasi perusteella vaadit lapseltasi aika paljon ja nyt hän on murrosiän alkaessa heittäytynyt ensimmäiseen kapinaansa ja tuolla menolla vielä pahempaa on tulossa jos et sinä muuta asennettasi ja katso asioita lapsen näkökulmasta.
Oliko A 2-kielen valinta sinun vai lapsen? Minä harkitsisin sitä todella tarkkaan, koska siitä voi tulla paha ongelma ja kiviriippa yläkoulussa sitten kun ruotsikin tulee kuvioihin ja poisjättömahdollisuutta ei ole.
Sinänsä hyvä, että seuraat lapsesi koulunkäyntiä ja kuulustelet kokeisiin, mutta nyt on mielestäni sinulla itsetutkiskelun paikka.
Siitä kertoo jo sekin että lapsesi valehtelee.
Kehoitan sinua ottamaan sen kiristävän kuminauhan pipostasi pois.
t. opettaja ja murkkuikäisten emo
ois mielenkiintosta tietää mikä kieli kyseessä?vai oisko tieto liian paljastava? siis meinaan jos kyseessä ei niin tärkeä kieli (esim. ENG,RU), niin sitten lopettamisesta ei niin kamalasti haittaa. mutta tilanteesta, eipä tuossa mitään ihmeellistä ole, minulle kävi samoin erään ylimääräisen kielen kanssa. 6vuotta sitten halusin lopettaa sen opiskelun, mutta en saanut lupaa (koululta) ja jatkoin sitä sitten 3 vuotta,sitten jatkoin sitä ihan vapaaehtoisesti, innostuin siis lopulta ja tähän päivän saakka sitä innokkaasti sitten olen lukenutkin. mä kyll innostuin siitä kielestä yhden bändin takia :) jospa lapsesikin löytäisi jostakin innostuksen. mutta tosissaan, kun on ylimääräinen kieli kyseessä niin kannattaa miettiä olisiko parempi lopettaa kyseisen aineen opiskelu. jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai tykkää opiskella sitä. ja saattaa toi yhden aineen huono menestys pikku hiljaa nakertaa motivaatiota muihinkin aineisiin.. mutta tietty parhainta jos vaan jaksaa niiin jatkaa vaan opiskelua, kielitaidosta on hyötyä.
turhaakin turhempi kieli. Ruotsissa pärjää loistavasti englannilla ja muualla sitä et tarvi.
olen priorisoinut elämäni niin, että lapsi menee kaiken muun edelle. Otan vastuun kokeisiin kyselystä ja lapsen opiskelun valvomisesta itselleni. Katson peiliin, jos lapsi ei menesty. En lähde syyttämään lasta, sillä olen huomannut, että jos itse laiskottelen enkä jaksa paneutua kyselyyn ja siihen että vaatisin joka oppitunnin jälkeen läksyjen hyvää lukemista ja osaamista, se kostautuu myöhemmin.
Tottakai olisi ideaalia, jos lapsi kykenisi kantamaan vastuun itse, mutta lapsi on lapsi. Ei hän ole aikuinen pienoiskoossa. Aikuisen pitää kantaa perimmäinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja opiskelun onnistumisesta. Aikuisen tulee myös olla arjessa motivoijana ja innostuksen luojana, jos lapselta mielenkiinto uhkaa hiipua.
Jos lapsella on väsymystä, vanhemman tehtävä on huolehtia että lapsi nukkuu riittävästi.
on tämä: kertomasi perusteella vaadit lapseltasi aika paljon ja nyt hän on murrosiän alkaessa heittäytynyt ensimmäiseen kapinaansa ja tuolla menolla vielä pahempaa on tulossa jos et sinä muuta asennettasi ja katso asioita lapsen näkökulmasta. Oliko A 2-kielen valinta sinun vai lapsen? Minä harkitsisin sitä todella tarkkaan, koska siitä voi tulla paha ongelma ja kiviriippa yläkoulussa sitten kun ruotsikin tulee kuvioihin ja poisjättömahdollisuutta ei ole. Sinänsä hyvä, että seuraat lapsesi koulunkäyntiä ja kuulustelet kokeisiin, mutta nyt on mielestäni sinulla itsetutkiskelun paikka. Siitä kertoo jo sekin että lapsesi valehtelee. Kehoitan sinua ottamaan sen kiristävän kuminauhan pipostasi pois. t. opettaja ja murkkuikäisten emo
Asiasta puhuttiin kovasti ennen valintaa, koska koulussa painotetaan sitä, että A2-kielen valinta sitoo seiskaluokan loppuun asti. Lapsi oli ehdottoman varma innostaan ja jaksamisestaan. Nythän sitä ei voi lopettaa, koska jos kaikki halukkaat lopettaisivat, ryhmä lopahtaisi.
Olen yrittänyt olla vähemmän tiukalla kuminauhalla ja antanut lapselle vapautta ja luiottamusta. Ja tässä on tulos. Valehtelun en oikeasti usko johtuvan siitä, että vaaditaan liikaa, vaan siitä, että lapsi on luonteeltaan peruslaiska, joka välttää kaikkea tekemistä viimeiseen asti eikä halua selvitellä asioita, kun jotakin ikävää tapahtuu tai jättää jotakin tekemättä. Helpommalla pääsee niin, omalla logiikallaan.
ap
Oliko A 2-kielen valinta sinun vai lapsen?
Äidin vaatimuksesta valitsin aikoinaan saksan kielen. En todellakaan lukenut koskaan, ja tulokset olivat sen mukaisia. Kielissä olin muuten lahjakas, eli täysin motivaation puutteesta huonot tulokset johtuivat.
Juttelisin lapsen kanssa, mutta ei tuosta vuosikausien riippaa kannata tehdä, menee äkkiä opiskeluinto muidenkin aineiden osalta.
Meillä VÄHÄN eri meininki läksyjen suhteen...
Omasta alakouluajastani muistan, kuinka ihan itse huolehdin läksyistäni ja kokeistani, ei vanhemmat olleet koulutyössäni millään lailla mukana. Se tietysti oli toinen ääripää.
Nyt oma poika kolmannella. Ekalla ja tokalla luokalla tarkistin aina ne vähäiset tehtävät minä oli ja se siitä. Nyt kolmannella luokalla en ole enää edes tarkistanut, olen vain kysynyt onko läksyt tehty. Kokeisiin käsken lukemaan ja kuulustelen, mutta joskus menee kokeita sivu niin, ettei lapsi ole muistanut kertoa. Sellaista kasia tulee tasaseen kokeista, joten en ole ollut huolissani.
En aio lapsen koulunkäyntiä, tai siitä huolehtimista ottaa itselleni elämäntehtävää. Tietenkin tuen häntä ja jos tulee jotain ongelmaa, niin ne selvitetään, mutta vastuun pärjäämisestään saa kantaa itse.
t. aineenopettaja
Paljon on mielipiteitä, mutta mielestäni kannattaa huomioida myös se, että lapsen motivaatio tippui heti, kun et enää ollutkaan hänen kanssaan opiskelemassa. Voisiko tästä päätellä, että hän kokee osallistumisesi niin tärkeäksi, että ilman sitä ei lukeminen maistu? Jokainen lapsi kaipaa ja tarvitsee vanhempiensa huomiota. Ole ihmeessä mukana hänen opinnoissaan syksyllä, ainakin niin kauan kuin murkulle seura ja apu kelpaa. :) Yhteiset jutut ovat myös teinille erittäin tärkeitä.
Ps. Kieliammattilaisena voin sanoa, että kielten opetteluun tarvitaan aika paljon muutakin kuin ulkoa opettelua, joka valitettavasti tuntuu olevan ala-asteiden ainoa opetuskonsti. Jos pystyt motivoimaan lastasi, on hänellä huomattavasti paremmat mahdollisuudet oppia.