Vauva 6kk käyttäytyy kuin uhmis :P

Nyt on ryömitty kolme viikkoa vähän jo konttaamistakin harjoiteltu. Lujaa mennään ja nyt pitää jo päästä nousemaan polvilleen ja siitä yrittää punnertaa seisomaan. Karjuu kuin leijona tai kiljuu kuin sikaa tapettaisiin, jos ei onnistu. Kun siirrän vauvan pois vetelemästä johtoja (jotka olen parhaani mukaan yrittänyt piilottaa) alkaa kauhea huuto konsertti, laantuu kyllä pian jos saan ohjattua johonkin muuhun tekemiseen. Nukkumaanmenosta ja syömisestä on tullut yhtä taistelua. Ei nukahda muuhun kuin syliin ja jos havahtuu hereille pinnasänkyyn siirrettäessä kääntyy vatsalleen alkaa naureskella ja yrittää nousta pinnasängynreunaa vasten ja huuto alkaa kun laitan vauvan selälleen takaisin. Syödessä pitää vauvan saada kaikki pöydällä olevat tavarat käteensä ja jos ei saa niin kirkuu ja kiljuu. Oma lusikka on annettu, nokkamukia saa vapaasti ottaa ja silloin onkin hauskaa, paitsi äidillä kun ne tuhat kertaa ruokailun ohella pitää nostaa lattialta takaisin käteen ettei vaan raivotar hermostu. Ruoan antaminen suu täynnä tavaraa olevalle vauvalle vie hurjan kauan aikaa.

Aikamoista menoa ja hermojen kiristelyä ollut nyt viimeajat kun kiltistä, hyvin nukkuvasta ja helposta vauvasta on tullut joka asiasta hermostuva tempperamenttinen kiukkupuntti.

Luulin, että tälläinen kiukuttelu vaihe alkaa vasta joskus myöhemmin :D

Hauskaakin se välillä on esimerkiksi silloin kun vauva ryömii nauraen kissan perässä mutta alkaa karjumaan, jos kissa jättää vauvan taakseen ja menee toiseen huoneeseen.

Ehkä tämä sitten viimeistään 18 vuoden päästä jo alkaisi vähän helpottamaan :)