Ikäsyrjintä todellakin alkaa 45-vuotiaiden kohdalla. Muita tämän kokeneita?
Olin juuri 45-vuotias kun palasin Suomeen. Työnsaanti tuntui olevan mahdotonta eikä siis edes tullut pyyntöjä haastatteluihin, vaikka pätevyyttä on ollut aivan varmasti enemmän kuin muilla. Jotain pätkätöitä tuli, joissa edellytyksenä oli oma auto. Onneksi oli sellainen.
Luulin saavani töitä, jos pätevöidyn vähän matalampiin hommiin. Niin hankinkin tuon pätevyyden kuitenkin sillä seurauksella, että työnsaanti kävi entistä vaikeammaksi. Koulutus kesti vuoden, joten mitään kamalan pitkää aikaa ei siinä välissä kulunut.
Sittemmin olen vaan sijaistanut itseäni huomattavasti nuorempia ihmisiä, joilta on puuttunut koulutus kokonaan tai ollut vähemmän koulutusta kuin itselläni.
Sitten on tullut aika, jolloin töitä ei enää ole ollut ollenkaan tarjolla. On aivan kamalaa ja järkyttävää, että jo 45-vuotiaat hyllytetään!
Onko ketään muita näin vanhaa täällä palstalla kertomassa omista kokemuksistaan?
Kommentit (38)
Riippuu varmaankin alasta ja työpaikasta, ketä iän perusteella syrjitään tai ei syrjitä. Ikävää voimavarojen tuhlausta ikä- ja muukin syrjintä kyllä on. Sitä paitsi 45-vuotias nainenhan on usein mahtava työntekijä.
20-40 olet potentiaalinen äitiyslomalle jääjä ja 45< liian vanha......
Työpaikallamme yksi valmistui juuri lähihoitajaksi, ikää 56v ja heti sai pitkän sijaisuuden. Vakipaikkaakin tarjottiin.
osaava, pitkän työkokemuksen omaava 45v nainen uhkana?
Olen aina saanut huonoa palkkaa, joten syyt ovat sitten jossain muualla (eli iässä ja pitkässä työttömyydessä).
mun vaki paikasta, olisin oikeastaan onnellinen että saisin olla "rauhassa". Taloudellinen tilanne sellainen ettei olisi mitään hätää olla pitkiäkään aikoja työttömänä. Tai no ehkä tämä "toive" olisi sitten vasta lähemmäs 50 v, nyt olen 42 v.
talouhallinnon alalta 46-vuotiaana. Täälläpäin noita paikkoja on muutenkin vähän, joten vieläkin olen ihmeissäni. Alle kolmikymppisenä työpaikan löytäminen yt:n jälkeen oli tosi vaikeaa.
mutta työttomyyttä en ole elämässäni vielä kokenut. Yrittäjäksi ryhdyin 8 vuotta sitten ja sillä tiellä aion pysyä kunnes on aika jäädä eläkkeelle. Ja itse työnantajana palkkaan kyllä mieluummin yli nelikymppisen työkokemusta omaavan henkilön, joka on jo päässyt ohi lapsenteosta ja sairastuneiden lasten hoitopäivistä.
Parikymppiset on liian nuoria ja kokemattomia, kolmikymppiset saa lapsia ja nelikymppiset on jo liian vanhoja.
- vaihdevuodet tulossa ja ne tietää kaikenlaista kremppaa ylä- ja alapäässä ja siitä taas tulee paljon poissaoloja milloin mistäkin syystä
- em. syistä ovat myös alttiita kiusaamaan muita työpaikoilla, pahimpia ovat naisvaltaiset työpaikat joissa on ikäpyramidi vääristynyt niin että se painottuu yli 45-vuotiaisiin
- vanhentunut koulutus
- huonompi jaksaminen kuin nuoremmilla
- ay-tietoisuus: monet ovat hyvin tietoisia oikeuksistaan (mutta eivät velvollisuuksistaan), joten heitä ei voi vedättää samalla tavalla kuin nuorempia naisia ja nuorempia työntekijöitä yleensä
- pitkä ura = huomattavasti isompi palkka kuin nuoremmilla: palkkakustannukset ovat usein aivan liian suuret verrattuna yli 45-v naisen työpanokseen
- vaihdevuodet tulossa ja ne tietää kaikenlaista kremppaa ylä- ja alapäässä ja siitä taas tulee paljon poissaoloja milloin mistäkin syystä
- em. syistä ovat myös alttiita kiusaamaan muita työpaikoilla, pahimpia ovat naisvaltaiset työpaikat joissa on ikäpyramidi vääristynyt niin että se painottuu yli 45-vuotiaisiin
- vanhentunut koulutus
- huonompi jaksaminen kuin nuoremmilla
- ay-tietoisuus: monet ovat hyvin tietoisia oikeuksistaan (mutta eivät velvollisuuksistaan), joten heitä ei voi vedättää samalla tavalla kuin nuorempia naisia ja nuorempia työntekijöitä yleensä
- pitkä ura = huomattavasti isompi palkka kuin nuoremmilla: palkkakustannukset ovat usein aivan liian suuret verrattuna yli 45-v naisen työpanokseen
t. mies
Tätä olen usein ihmetellyt. Tätä asiaa vouhotetaan aivan liikaa ja ongelma on jossakin muualla. Se on vain tekosyy.
Itse hankin lisäkoulutusta elämäni varrella yliopistossa ja työnsaanti sen kun vaan vaikeutui mitä enemmän koulutusta tuli.
Tätä olen usein ihmetellyt. Tätä asiaa vouhotetaan aivan liikaa ja ongelma on jossakin muualla. Se on vain tekosyy.
Itse hankin lisäkoulutusta elämäni varrella yliopistossa ja työnsaanti sen kun vaan vaikeutui mitä enemmän koulutusta tuli.
Juuri samoin minulla. Ja palkkavaatimus ei ole ollut se este, olen liikkunut joka suuntaan palkkatoiveideni kanssa. Esim. valtiolle ja kunnallehan palkka ilmoitetaan jo työnhakuilmoituksessa. Eli jo hakiess atietää, että tässä jäädään jopa alle 2000. Mutta eipä heru mitään, ei.
Yhteiskunta nimittäin.
Maksakoot nuoret naiset ja miehet sitten yli nelikymppisten naisten työttömyysrahat ja sairauseläkemaksut.
Itse kyllä huomasin, että jo nelikymppisenä ikärasismi alkoi. Tai oikeastaan, se alkoi jo silloin kun 26 vuotiaana tulin raskaaksi ja sain fudut töistä siitä syystä.
Mitä tulee hoitoalaan, ei se työllistä kuin pätkätöillä ja eikä siihenkään kaikki vanhemmat naiset ole sopivia. Pitää olla tietynlainen luonne, että sitä jaksaa ja pystyy tekemään.
Jos taas on toisten rekrypäätösten armoilla, tilanne voi olla huonompi.
Tätä olen usein ihmetellyt. Tätä asiaa vouhotetaan aivan liikaa ja ongelma on jossakin muualla. Se on vain tekosyy.
Itse hankin lisäkoulutusta elämäni varrella yliopistossa ja työnsaanti sen kun vaan vaikeutui mitä enemmän koulutusta tuli.
Miksei niiden koulutus muka vanhene, joilla on katkeamaton työura valmistumisen jälkeen? Yhtä monta vuotta heillä on valmistumisestaan kuin työttömäksi jääneelläkin.
uskon, en ole koskaan onneks itse kokenut enkä toivottavasti joudu kokemaankaan.
siinä yksi syy palata rakkaaseen kotimaahan vasta eläkeiässä.
mikä on +60 v, ei +40 v
itse ainakin olisin tuossa iässä hyvässä työntekoiässä kun lapsetkin jo isompia. Miksi kaikki kiire, lastenteko ja uranluonti pitää ajoittua samoille vuosille?