Lue keskustelun säännöt.
En osaa iloita ystävieni puolesta!!
23.05.2011 |
En ymmärrä mikä minua vaivaa, aina kun ystävilleni sattuu jotain hyvää, tunnen lähinnä pelkkää kateutta, ja on vaikea näytellä iloista ja onnitella.. Haluaisin todella olla heidän puolestaan onnellinen, mutta en pysty.. Erityisen pahaa kateutta aiheuttaa jokin sellainen tieto joka tekee minut lähinnä mustasukkaiseksi ystävästäni. Esim. muutto toiselle paikkakunnalle tai uusi miesystävä.. Tekee mieli vaan sabotoida ystävieni onnea, mutta tietenkään en tee sitä!
Kukaan paininut samojen ongelmien kanssa?
Kommentit (11)
Enkä tajua miksi. Itselläkin kaikki hyvin mutta mistä pirusta se kateus aina päätään nostaa. Samoja tuntemuksia kuin ap:lla, ihan kuin oisin itse tuon kirjoittanut. Mikähän meissä on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan jostain sellaisesta asiasta voin iloita, mikä on varmasti "huonompaa" kuin minun elämässäni vastaava asia.. Esimerkiksi jos ystäväni olisi ollut pitkään työttömänä ja saisi työtä esim. kaupan kassana, voisin ehkä olla iloinen. Tosin en siitäkään jos hänen palkkansa olisi loppujen lopuksi suurempi kuin minun tällä hetkellä.. Ymmärrän kyllä että toisen onni ei periaatteessa ole poissa minulta, mutta silti!
T:ap
Huono itsetunto joka perustuu ulkoisiin asioihin. Vain vahva ja onnellinen elämässään aktiivisesti omaa juttuaan tekevä ihminen on immuuni kateudelle. Toisen menestys aiheuttaa sinussa epävarmuutta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto ja tyytymättömyys omaan elämään ja omaan itseen.
Minulla sama juttu ja kärsin tästä tosi paljon. Haluaisin iloita mutta se ei onnistu. Mistä tämä oikein johtuu? En ole täysin tyytyväinen omaan elämääni mutta en ole iloinen toisen puolesta silloinkaan kun oma elämä on hyvin. Olen kai läpeensä paha ihminen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa iloisia, olette suomalaisia henkeen ja vereen. Noin toimii aito suomalainen. Ei se selityksiä kaipaa.
Samaa ihmettelen. Olin monta vuotta sinkkuna vastoin tahtoani, ja vaikka näistä ajoista alkaa olla jo kymmenen vuotta, edelleen jokin refleksinomainen kipusävähdys tulee kaikista parisuhdeuutisista. Järjenvastaista siksikin että nyt kun vihdoin viimein järjestän itselleni häitä, olisi maailman parasta, jos mahdollisimman moni ystävä olisi myös samassa elämäntilanteessa tai edes omat häänsä jo viettänyt. Sinkkukavereiden kanssa häähehkutus onnistuu yhtä huonosti kuin mitä minun kanssani olisi onnistunut kymmenen+ vuotta sitten.
Joku oleellinen osa mun itsetunnosta ilmeisesti edelleen perustuu siihen, että mahdollisimman monella pitää mennä huonommin kuin mulla. No yritän tätä työstää parhaani mukaan ja puhua itselleni järkeä. Kaivon oikein tämän vanhan ketjunkin esiin jotta pääsin tätä työstämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osattomuuden kokemus joka voi juontaa juurensa jo lapsuudesta. Onko sinulla sisarus jota suosittiin enemmän? Tai oliko perheesi köyhä?
Menee omien"ongelmien"kanssa painimiseen kaikki aika.