Äh, mä niin toivoin että vauvavuodet olisivat ystäväpiirissäni jo ohi.. Kuulostanko kamalalta?

Tässä on kaveripiirissä lisäännytty urakalla noin viiden viimeisen vuoden aikana. Aina on joku/useampi raskaana, puhutaan vauvajutuista ja tekemiset ja olemiset rajoittuu niihin, mitä voi tehdä lasten kanssa. Kyläillessä on aina karmea meteli ja niitä tapaamisia pitää ajoittaa ja suunnitella tarkasti, kun aina on jonkun päiväuniaika tai muu tarkasti rytmitettävä juttu.

Nyt näytti jo siltä, että alkaa pikkuhiljaa helpottaa, lapsia kun useammilla oli jo pari tai useampi ja oli vähän aikaa sillä tavalla että kukaan ei ollut raskaana. Ja mä jo ehdin huokaista, että pikkuhiljaa voidaan tehdä kavereiden kanssa jotain muutakin, kuin istua hiekkiksellä tai kahvitella jonkun kotona hirveässä metelissä yrittäen keskustella (huutaa) jonkun raskausvaivoista, lasten kakan koostumuksesta tai lasten sairauksista ja kasvamisista.

Nyt sitten kuitenkin tässä kuukauden sisällä olen kuullut kolmen hyvän ystävän olevan raskaana. Taas...

Mä en niin enää jaksais niitä samoja juttuja raskausajoista ja niitä vauvahöpinöitä...

tutustuin uusiin ihmisiin...jotka olivat lapsettomia. Ei vaan jaksanut enää.

Kyllä mäkin olen ystäväpiiriäni hieman muokannut, meillä on yksi lapsi, eikä enempää tule enkä jaksa vauvajuttuja enää ollenkaan. En tosin jaksa kuunnella sitäkään, että valtion pitäisi maksaa kotiäideille enemmän (okei, pitäiskö mun duunissa käyvänä tehdä vielä enempi verotettavaa työtä??).



Mieluiten lähden leffaan tai syömään jonkun ystäväni kanssa, jolla ei ole lapsia tai ovat jo kouluikäisiä.



Kaikkein kammottavimpia ovat lastenvaatekutsut, hervoton möykkä ja ylihintaisia rättejä. Juu ei kiitos.

että haluis jo jotain muuta kuin vauvajuttuja.



Meillä vähän sama juttu. Meillä on tavallaan kaksi eri ystäväpiiriä. Toisessa lapset ovat jo isompia, eikä lisää enää todennäköisesti tule. Heidän kanssaan onkin jo kaikenlaista muuta yhteistä, mm. urheiluharrastuksia.



Toisessa kaveripiirissä meidän lapsemme ovat vanhimmasta päästä, ja siellä taas tuntuu olevan koko ajan joku raskaana. Vaikka toki olen erittäin iloinen kaikista vauvauutisista, ei itse enää oikein jaksa osallistua vauva- ja odotuskeskusteluihin...

Vaikka kyllä uskon että se pidemmänpäälle alkaa puuduttamaan koko aihe. Minun ystävistäni kaikilla on lapsia kaksi tai enemmän ja kuuntelen heidän juttujaan. Sitten olen siinä itse hiljakseen kun enhän minä mitään tiedä kun ei ole lapsia. Itse en voi lapsia saada joten välillä otaa päähän. Eli voin kuvitella mitä se tuntuu kun kyrpiintyy samaan aiheeseen

siis puheenaiheita ja varsinkin tekemistä ystävieni kanssa.

Jotain, jossa ei tarvis aina jonkun juosta pienen penskan perässä tms.

vaihda kaveriporukkaa, suurin osa kyllästyy jutteleen synnytyksistö esikoisen jälkeen.

Täytyypä ensi kerralla muistaa kysyä ap sinulta lupa vauvan hankintaan!

mutta kun nyt rehellisesti ajattelen, niin noinhan se on.



Meillä se on ehkä vielä korostetummin.

Lähipiirissä on pariskunta, joka on kärvistellyt lapsettomuushoitojen ja adoptioprosessien kanssa ja heille on nyt tulossa toinen adoptiolapsi, joka on vuoden vanha kesällä. Vanhemmat ovat jo lähelle viisikymppisiä ja nuorimmat lapsen tulevat serkutkin yli 15 vee. On myös toinen pariskunta, jossa mies jäi takavuosina leskeksi, tapasi uuden naisen, he avioituivat ja tekivät yhden lapsen, vaimon hartaan toiveen mukaisesti. Lapsen sisarukset ja serkut ovat yli 15 v vanhempia ja samoin koko ystäväpiirin lapset suunnilleen saman verran.



Silti on täysin ymmärrettävää, että nämä perheet ja varsinkin äidit ovat pikkuisistaan tohkeissaan ja elämä pyörii pitkälti vauvojen/taaperoiden ympärillä. Heitä pitäisi ymmärtää ja jaksaa kuunnella ja osallistua heidän juttuihinsa, vaikkei niin hirveästi jaksaisikaan. Ja mun täytyy sanoa, etten ole uudesta kummilapsestani ollenkaan yhtä innostunut kuin joskus silloin 15 v sitten kun edellisen kummilapsen sain. Oma elämäntilanne on vaan niin erilainen. Pitää ihan ponnistella. Oikeastaan aika karmeaa myöntää tällainen asia.



Lapsissa on kuitenkin se hyvä puoli, että he kasvavat tosi nopeasti ;0)

Kun omat lapset on pieniä, läheisten täytyy ymmärtää ja elää mukana. Kun omat lapset ovat isoja, nooh, eipä viitsi enää kuunnella kun se lapseton maijakin viimein sai lapsena. Haukotus, tylsiä juttuja, vaihdanpa kaveria.

aikuisten juttuja (ei mitään lapsiin liittyvääkään), joten joskus jonkun vauva-asiat on ihan ok.

usein ihan aikuis- eli naisporukalla. Puhtaan lähinnä töistä.

Kun omat lapset on pieniä, läheisten täytyy ymmärtää ja elää mukana. Kun omat lapset ovat isoja, nooh, eipä viitsi enää kuunnella kun se lapseton maijakin viimein sai lapsena. Haukotus, tylsiä juttuja, vaihdanpa kaveria.

ja kaikki muut lapsettomia joten mun vauvajuttuja ei kyllä kukaan kuunnellut, enkä niistä kyllä sitten hirveästi jutellutkaan, kun ei kukaan niistä mitään oikein tajunnutkaan.

Eikä tää nyt ollut pointti, kyllä mä tajusin silloin että näinhän se menee, kun ensimmäinen on. Ei voi olettaa toisten kiinnostuvan sellaisista asioista, jotka heille ei vielä ole ajankohtaisia.

Sitten tässä kyllä viimeisten viiden vuoden aikana on todella paljon "saanut" jutella vauvajutuista. Ystäväpiiriini on nimittäin viimeisen 5 vuoden aikana syntynyt, ootas kun lasken, 21 lasta. Karkeasti siis joka vuosi ollaan juteltu ja jännätty neljä eri raskautta, synnytystä, vauva-aikaa ja niihin liittyviä asioita. Ja nyt siis taas kolme tulossa.

enää ei vaan niin jaksa olla innostunut kun kuulee ne samat jutut liitoskivuista ja selkäsäryistä ja pahoinvoinnista, sitten synnytyksistä, imetyksistä, lasten kasvukäyristä yms. ties kuinka monenteen kertaan...

ap

minä odotan toista lastani, eikä nuo vauvajutut kiinnosta sitten yhtään. ja tässä lähipiirissä meitä on nyt 5 odottajaa. en tiiä, ehkä sitten loppua (loppuraskautta) kohden alkaa taas kiinnostaa nuo liitoskivut, selkäsäryt, univaikeudet, synnytys, imetys jne. jne... mutta ei nyt, en edes aina muista että olen raskaana, mikä on vähän outoa kun kuitenkin on tätä pirun pahoinvointia ja väsymystä ja muuta kiinnostavaa. :P

Mulla ei ole oikein yhtään ystävää, mutta hyvänpäiväntuttuja pilvin pimein. Oikeastaan en ystäviä osaa kaivatakaan.