Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla sellaista ahdistusoiretta, että luulette kuolevanne siihen paikkaan?
23.05.2011 |
Minulle tulee melkein mistä tahansa jännittävästä asiasta sellainen tunne, että KUO-LEN. Se voi tulla esim. lähestyvästä palaverista tai tekemättömien töiden ajattelusta. Varsinainen paniikkikohtaus se ei ole, vaan pikemminkin melko nopeasti ohi menevä ahdistuksen tunne.
Pahiten tunne kuitenkin tulee erilaisista pikkuoireista: kun jostain päin nippaisee tai särkee, niin ensimmäinen reaktioni on kuolemanpelko. Esim. nyt minulla on ien hieman tulehtunut ja pelkään kuolevani. Tämä ei todellakaan ole järjen asia, tiedetään. :)
Tiedän että ongelma on korvieni välissä, mutta silti kärsin näistä tuntemuksista. Yleensä niihin auttaa, alan puuhailla muita juttuja ja koetan unohtaa asian.
Onko jollakin parempia vinkkejä?
Kommentit (6)
Ahdistuneisuus olisi oikeampi "diagnoosi".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noita oli. Minun oli lopulta pakko hakeutua lääkäriin niiden takia. Oikeasti sairastin depressiota, joka parani monen vuoden terapialla ja lääkityksellä. Niiden alettua paniikkioireet hävisivät muutamassa kuukaudessa :)
Ensiavuksi paniikkikohtauksiin sain beetasalpaajia ja ne auttoivat kyllä myös hyvin. Söin niitä tarpeen mukaan ja vähän.
Kun sinulla on omat, toimivat konstit, luota niihin. Jos tekemättömät työt stressaavat, oletko yrittänyt tehdä listoja, jolloin paremmin näet mitä oikeasti on tekemättä? Saatat huomata että ei niitä niin paljon olekaan :)
Mulla oli noina vaikeina aikoina aina mukana kirja, jonka taakse saatoin piiloutua esim bussissa. Sain lukemisesta muuta ajateltavaa. Kun sydän hakkasi eikä henki kulkenut, kaivoin laukustani vesipullon. Jotkut "konstit" voivat olla ihan hassujakin, mutta kaikki mikä auttaa, auttaa. Toivottavasti saat ahdistuksesi hallintaan!
Ja diagnoosiksi olen aikanaan saanut vakava masennus ja vakava ahdistuneisuushäiriö. Nämä eivät onneksi enää, ainakaan juuri nyt, vaivaa. Kun ahdistus pahimmillaan, en uskalla nukahtaa, koska luulen, etten herääkään enää koskaan. Johtaa aika ikävään väsymys-ahdistus -kierteeseen.
Cipralex auttoi, mutta parhaiten ja pysyvimmin on auttanut terapeutti ja oma kipeiden asioiden käsittely.
rauhoittaa mielen. Otan silloin, jos heti aamusta karmea ahistus.
Se on mulla ainoa lääke joka on koskaan auttanut, mutta lääkärit ei suostu määräämään niitä mulle. Aina kun olen mennyt mt-toimistoon ahdistustani valittamaan, olen saanut taas uudet ssri-lääkkeet jotka ei TAAS auta, koska en ole masentunut. Tarvisin vain rauhoittavia että pääsisin tietyissä asioissa alkuun. Ole käyttänyt sitä paitsi niitä todella fiksusti... Otin rajaksi sen että jos menee kokonainen nappi eikä tunnu missään, rupean vähentämään. Näin käytin niitä "aaltoina". Aloitin siis neljäsosasta, sitten kun sen vaikutus lakkasi, siirryin puoleen ja niin edelleen ja sitten lopetin hetkeksi. Sitten kun yritin saada uuden reseptin, no way. Sen jälkeen onkin sitten kokeiltu erilaisia s"#%ETAQDFAS masennuslääkkeitä. Viimeisin kokeilu teki sekavaksi ja lopetti mun sosiaalisen elämän ja liikuntaharrastuksen. Että kai ne opamoxit on sitten niin kauheita ettei niitä voi määrätä..
Itse käytän Cipralexia. Järjetön kuolemanpelko voi olla masennusoire tai ainakin oire jostain käsittelemättömästä traumasta. Vois olla hyvä keskustella lääkärissä tuosta.Sulla voi olla jokin ahdistuneisuushäiriö.