Miten meidän suhteelle käy? Kerron faktoja, ennusta sä.
- yhdessä 15 vuotta
- naimisissa 12 vuotta
- vaimo johtaja, mies tavallinen asiantuntija
- tienaamme yhteensä 120 tonnia vuodessa
- lapset alakouluiässä
- johtaja tekee paljon ylitöitä
- suhde kupruillut pahasti jo ainakin vuoden
- ei seksiä
- erosta on puhuttu todellisena vaihtoehtona
- ei mitään yhteistä puhuttavaa, paitsi lapset
- erimielisyyksiä ajan käytöstä
- kun menee "hyvin", voi väliin olla jopa vähän huumoriakin.
- emme kosketa toisiamme mitenkään.
- emme tee mitään yhdessä tai perheenä.
- pidämme kesälomat vapaehtoisesti, muka vahingossa eri aikaan.
- mies on sanonut jo miettivänsä, mistä löytää uuden puolison.
- olemme menossa terapiaan, mutta emme ole varanneet aikaa.
- emme vihaa toisiamme.
- mulla eli vaimolla oli sivusuhde, joka on jo päättynyt, mies ei tiedä, eikä tarvikaan.
- mies on sanonut, ettei voi elää ilman seksiä.
Mitä sä sanot? Mä olen niin puutunut, en näe eteeni enää. Kun mies on poissa, viihdyn kotona. Kun hän on kotona, kurvaan töistä ravintolaan varsinkin viikonloppuisin.
Kommentit (22)
Niin pääset sitä nopeammin nauttimaan elämästäsi ja kenties löydät sen oikean miehenkin ;)
vaan ajattelette eron olevan helpompi ratkaisu.Sitä se varmasti onkin TEILLE mutta ei lapsillenne.
sä roikut siinä niin kauan et miehes oikeesti löytää sen nuoremman...sullakin voi tosin olla pari sivusuhdetta siinä välissä...ja miehellä useampi...tai yksi...ero tulee joka tapauksessa jos jompi kumpi raaskii päästää kulisseista irti...
se varmaan pitää paikkansa. Jos lapsia ei olisi, en olis tässä ihmettelemässä.
Sitäkin olen ajatellut, että pitääkö todella odottaa 10 vuotta, ennen kuin voi erota. Sit olis nuorempikin täysikäinen. Mutta ei kai se sittenkään kivaa ole.
Mihin asiaan aikanaan miehessäsi rakastuit? Onko se vielä olemassa?
Mikset saa aikaa terapiaan varattua, haluatko oikeasti yrittää tehdä töitä suhteen eteen?
Miksi sinulle on tärkeää toisen organisaatioasema; koetko olevasi miestäsi parempi/arvokkaampi?
on ilmeisen paljon helpompi kitua ja pysyä, kuin tehä muutos. Eikä se ahdistus siitä kai helpottaisi.
ap
meillä suurinpiirteen kaikki samat
Ero oli helpotus kummallekkin, nyt eronneena meillä menee paljon paremmin kavereina
kuulostaa aika epämiellyttävältä persoonalta. Jos olisin hän, menisin yksilöterapiaan.
siihen että hän rakastui minuun. Ja sitä ei ole olemassa. Meillä vaan oli mukavaa yhdessä.
En saa varatuksi, koska en tiedä, mitä todellisuudessa haluan. Haluanko tehdä töitä suhteen eteen? En? Haluanko olla yksin? En? Haluanko viedä lapsilta kodin? En?
En koe olevani arvokkaampi, mutta asemani vuoksi joudun tekemään aika paljon duunia ja olemaan "hälytysvalmiudessa". Rakastan työtäni, se on mulle tosi tärkeä.
ap
mä pidän itseäni kyllä kans vähän epämiellyttävänä persoonana välillä. Ja yksilöterapiaa olen kans miettinyt, mutta en minä tiedä sitäkään, voiko joku auttaa mua ja mitä autettavaa on.
En tiedä mitä haluaisin, lapsetkin vasta 8 ja 10-v. Mulla ikää 33-v. On tää elämä vaan niin vaikeeta!
Jos teillä on tahtoa parantaa suhdettanne niin pariterapia voi auttaa, ellei ole jo liian myöhäistä.
Mun neuvo on, että käytte siellä pariterapiassa katsomassa löytyykö sitä tahtoa parantaa suhdetta.
olin yhdess vaiheessa sitämieltä, ettei terapiasta voi olla haittaa. Miehen mielestä voi olla! siellä voi ilmaantua kuulemma jotain, mikä muuten ei ilmaantuisi.
ja hänen mielestä ongelma ei ole suhteessa, vaan meissä ihmisissä, ja kuulemma sitä ei voi terapia korjata.
ap
Jos jommassa kummassa on vikaa on molemmissa.
Ja voihan olla että siellä terapiassa löytyy jotain semmoista hyvää, jota ei muuten olisi löytynytkään.
olin yhdess vaiheessa sitämieltä, ettei terapiasta voi olla haittaa. Miehen mielestä voi olla! siellä voi ilmaantua kuulemma jotain, mikä muuten ei ilmaantuisi. ja hänen mielestä ongelma ei ole suhteessa, vaan meissä ihmisissä, ja kuulemma sitä ei voi terapia korjata. ap
"ei mitään muuta puhuttavaa kuin lapset"
"emme kosketa toisiamme mitenkään"
jne
Ja tuohon päälle sivusuhde.
No voi voi. Onko ap uutinen, jos kerron, että olet tehnyt hirvittävän karhunpalveluksen suhteellesi, eli käytännössä heittänyt hanskat tiskiin aloittaessasi sivusuhteen? Aika fakiiri saa olla, että harrastaa seksiä kahden ihmisen kanssa yhtä aikaa ja on hyvä vaimo ja kiihkoilee jonkun ulkopuolisen karjun kanssa vällyjen alla.
Kyse on siitä mitä te haluatte, sinä voit aloittaa. Jos et halua korjata suhdettanne, senkun eroat. Sillä aiheutat ainakin lapsillesi suuren surun ja kriisin. Jos haluat korjata, voit toivoa, että miehesi ei saa koskaan tietää suhteestasi, ja voitte aloittaa alkamalla keskustella muustakin kuin lapsista. Voit alkaa kiinnostua miehesi asioista, kysellä kuulumisia, muistella yhteistä elämäänne, alkuaikoja, rakkauttanne, koskea häneen. Voitte mennä kahdestaan johonkin ja sopia, että alatte parantaa parisuhdettanne. jne.
Ihan on omavalintainen juttu. Jonka tosin olet jo aika hyvin sössinyt petoksella.
Te kituutatte yhdessä toistenne seuraa vältellen siihen asti, kunnes toinen rakastuu kolmanteen osapuoleen ja haluaa viettää tämän kanssa arkensa. Siihen asti kidutte tuossa koukussa, kuten tähänkin asti. Koska kuulostaa kovasti siltä, ettei löydy kiinnostusta tai jaksamista sen kummemmin suhteen hoitamiseen kuin eroamiseenkaan.
hyökätä? Kyllä mä tiedän, että oon sotkenut ihan kaiken. Mutta en näe mitään syytä, miksi ikinä kertoisin miehelle. Omaa sydäntä ei pidä keventää tällaisissa asioissa, sillä ahdistus toiselle on mahdoton kestettävä.
Mitä mies ei tiedä, se ei häntä satuta. Mulla ei ole tarvetta häntä loukata.
Mua ei kiinnosta miehen asiat, eikä häntä mun. Lapset on just se ainut yhteinen kiinnostuksen kohde. Onneksi on sentään se.
Ja kuten tuossa ylempänä kirjoitin, mikään vaihtoehdoista ei ole hyvä eikä sellainen, että tahtoisin mihinkään ajautua.
Onko sulla muuten ollut joskus äärimmäisen vaikeata? Ja siihen siis auttoi se, että aloit kosketella sun miestä ja menit hänen kanssa kahdestaan johonkin?
ap
Te kituutatte yhdessä toistenne seuraa vältellen siihen asti, kunnes toinen rakastuu kolmanteen osapuoleen ja haluaa viettää tämän kanssa arkensa. Siihen asti kidutte tuossa koukussa, kuten tähänkin asti. Koska kuulostaa kovasti siltä, ettei löydy kiinnostusta tai jaksamista sen kummemmin suhteen hoitamiseen kuin eroamiseenkaan.
Kahden-kolmen vuoden (no viiden jos mies on tosi sitkeä tapaus) mies löytää sitä seksiä ja onnen jostain muualta. Näitä on niin nähty.
joo näin voi käydä. Hain siitä sivusuhteesta rohkeutta, mutta en ollut rakastunut.
Olen siis vellihousu.
ap
allekirjoitimme tänään eropaperit. Jotka toimitan huomenna käräjäoikeuteen.
Mies sanoi, että hän ei tahdo erota,mutta kun minä haluan, hän ei asetu tielleni. Ja että hänellä on ajatuksia, mutta hän ei koskaan kerro niitä minulle. Kysyin, eikö nyt olisi niiden ajatusten kertomisen paikka, kun hän seisoo kynä kädessä paperi edessään. Ei ole, koska minä kuulemma haluan pilata meidän elämämme.
Alkuperäinen.