Opin siivoamaan vasta toisen lapseni myötä yli kolmekymppisenä

Siinä totuus. Aika järkyttävää varmaan monista, mutta toden totta ennen toisen lapseni syntymää siivosin vain pakon edessä. Hyvin saattoi mennä kuukausia ennen kuin imuroin. Keittiön, vessan ja kylppärin pesin säännöllisesti, pyykin pesin ja lakanat vaihdoin aikanaan, mutta siinäpä se. Mua ei sotku niin kovasti häirinnyt. Vasta kun mieheni sanoi ottavansa siivoojan ja sanoi, että hänen lapsuudenkodissaan oli puhdasta, muutuin.



En muista koskaan lapsuudenkodissani pyyhkineeni pölyjä tai kenenkään muunkaan sitä tehneen. Imurointikin siellä oli aika satunnaista, lattian pesusta puhumattakaan. Ei se mikään saastainen murju ollut, ihan viihtyisä koti, mutta ei mikään hurjan siistikään paikka.



Nyt siivoan päivittäin ja kotini on oikeasti kunnossa. Mä yritin monta kertaa aikaisemminkin tätä muutosta koskaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Ilmeisesti tähän tarvittiin kaksi lasta. Olkaa ylpeitä minusta, jooko!