Lapseni huostaanotetaan .. onko saman kokeneita

ongelma, tytto alkoi muuttua 12-13 vuoden iassa. Nykyaan on ihan erilainen kun koko persoonallisuus ja olemus on muuttunut. Ennen oli iloinen ja luottavainen, ahkera lapsi. Nykyaan vuoroin raivoava tai synkka, muita mielialoja ei tunnu olevan. Kieltaytyy menemasta terapiaan ja usein kieltaytyy menemasta kouluun.

maksella kadonneen vanhemmuuden tuloksia. Kunnioitusta ei saa, jos siihen ei opeteta, ihan rajoja vaan ja rakkaudella( ei väkivaltaa ). Toivottavasti kasvatat nuoremmat paremmin.

niin vanhempien pitää siihen puuttua, kannattaisiko viettää aikaa sen jälkikasvun ja niiden kavereiden kanssa, niin tietäisi mitä porukat touhuavat?

Kyllä eri tavoin ongelmaisia lapsia ja nuoria on kasvanut aina, ei tämä nyt ole mikään ennennäkemätön asia. Mitä ap:n tilanteessa olisi hyötyä siitä, että hän vain syyllistäisi itseään? Minusta hän on käyttäytynyt vastuullisesti koko muuta perhettään ja nuorta itseään kohtaan toimimalla näin. Teillä ei ole ilmeisesti mitään käsitystä siitä, miten pahoiksi murrosikäisten ongelmat voivat mennä. Ja MIKSI haluatte aiheuttaa enemmän mielipahaa ap:lle, jolla on jo sitä tarpeeksi muutenkin?

nuori lähtee perhekotiin. Ehkäpä välimatka saa silmät avautumaan ja pistää miettimään asioita myös nuoren omassa päässä. Minkä ikäinen nuori kyseessä?

omaa elämääsä ja ajatella, että tän nuoren eteen sä olet tehnyt sen mitä pystyt juuri siinä, että et anna sen jatkaa sekoiluaan kotona. TOttakai hän voisi olla kotona, jos et kertoisi hänen tekemisistään, mutta hän on tarpeeksi vanha tajutakseen, että hän itse voisi myös olla sekoilematta, jolloin ei olisi mitään kerrottavaa. Oletan,e ttä sinä et valehtele ja keksi hänestä pahoja valheita.



Aikanaan vaihe menee ohi

tai muuten vaan läheltä seuranneita? Raskasta tämä on. Nuori kun syyllistää minua koko ajan etten välitä. On aina ollut taitava "pyörittämään ihmisiä pikkusormen ympärille" ja on nyt ihan raivoissaan kun ei pystykään. Lähtee perhekotiin, kauas pois kotoo.. takana asumiskokeilu lähempänä kotoo, vapaammassa paikassa. Mutta nyt selvisi konkreettisella tavalla sen valehtelut, pilleri- ja alkoholisekoilut, miesjutut ... nuori sanoo että "onko pakko kertoo kaikki sossuille, voisin olla kotona jos et kertois!" ei tunnu tajuavan että kuinka HUOLESTUNEITA me kaikki ollaan siitä!! Ton lisäks karkailee ja haistattelee, on käyny päällekin... pienemmät lapset ihmettelee ja kärsii tilanteesta, minä olen ihan rikki ja söin viime vuonna masennuslääkkeitä (en enää tosin en tiedä pitäskö hakee ne uudelleen) ja koko perhe jotenkin ihan hajalla tästä... isäkin purkaa turhautumistaan ja epäluottamustaan mykkäkoululla nuorta kohtaan ja välillä töksäyttelee.. ja nuori puhuu niin kamalalla tavalla meille aikuisille. Kunnioitus nollassa.. Muuta vaihtoehtoa ei ole.. toivon vaan ettei ole liian myöhäistä. Hänen kanssaan kun puhun niin vittuilee vaan koska oon huono äiti ja sit lyö luuria korvaan kun haastan ottamaan vastuuta omista teoistaan... Mä en jaksa .. joskus mä haluaisin vaan nukahtaa että tää elämänvaihe menee ohi. Tai vaikka kuolla niin ei tarviisi ikinä enää tällaisia murheita kantaa. Mun ajatukset, kaikki menee siihen yhteen lapseen koko ajan ja pienemmät kärsii ja kaipaa huomiota äitiltään joka on ihan .. Mitä mä voin tehdä?!

Poika huostaanotettiin pari vuotta sitten ja kokeiltiin myös lähellä asumista ja muita keinoja. On nyt perhekodissa kaukana jotta vahingollisen ympäristön vaikutus loppuisi. Tosin ei syytä minua, tajuaa ihan itse aiheuttaneensa ongelmansa mutta ei suostu ottamaan minkäänlaista hoitoa vastaan koska hän ei ole hullu" masentavaa vain katsoa kun elämä valuu käsistä mahdollisuuksineen. Mutta aina on toivoa, nuori kasvaa ja ajattelu kehittyy. Tsemppiä sinulle raskaaseen elämänvaiheeseen, olet tehnyt hyvän päätöksen suojellaksesi lastasi.

Kuinka usein olet yhteydessä poikaasi?

Kuinka usein soitat, tai hän soittaa? Kuinka usein näette?

Teet raskaita päätöksiä lapsesi parhaaksi. Et lakaise ongelmia maton alle vaan teet kaikkesi auttaaksesi niiden ongelmien ratkeamisessa. Juuri tuolla tavalla osoitat rakkauttasi lapseesi, ja hän tajuaa sen joskus.



Nyt vain pää pystyyn ja muita lapsia tukemaan. Sinulla on raskas tie kuljettavana, koska nuoren kipuilu vaikuttaa perheessänne jokaiseen, ja nyt pienemmät lapset tarvitsevat paljon tukea. Onko mahdollista saada heille ihan ulkopuolista apua asian käsittelyyn? Myös miehesi pitäisi saada tajuamaan, että nuorella on niin paha olla, että häntä ei saa millään mykkäkoululla ruotuun...



Voisi auttaa, jos kirjoittaisit nuorellesi kirjeen, jossa purkaisit tuntojasi. Ei ole pakko sitä lähettää hänelle eikä hän välttämättä ole kovin vastaanottavainen sellaiselle, mutta saisit itse purettua mieltäsi ja ehkä joskus antaa hänen sen lukeakin. Usko pois, olet tehnyt oikeat ratkaisut!

Kuinka usein olet yhteydessä poikaasi?

Kuinka usein soitat, tai hän soittaa? Kuinka usein näette?

siinähän mainittiin miesjutut

Kuinka usein olet yhteydessä poikaasi? Kuinka usein soitat, tai hän soittaa? Kuinka usein näette?

välillä päivittäin. On ollut yli viikon lomilla keväällä kolme kertaa.

Kuinka usein olet yhteydessä poikaasi?

Kuinka usein soitat, tai hän soittaa? Kuinka usein näette?

Luulen avauksen perusteella että kyse tytöstä siinähän mainittiin miesjutut

oma tyttöni on käyttäytynyt huonosti ajoittain ja tekstisi tuntuu osittain tutulta.



Haimme apua nuorisopsykiatrian klinikalta ja on käynyt terapiassa pari vuotta. Välillä menee tosi hyvin ja välillä tyttö kilahtelee.



Kyse on temperamentista, murrosiästä.



Nuoren pisti ajattelemaan käyttäytymistään uhka osastojaksosta. Käytiin palaverit yms. mietittiin jne.



Tyttäreni onneksi muutti toimintatapojaan ja nyt tilanne on hallinnassa. Tyttöni on ihana muulloin kun suuttuessaan. Tajuaa käyttäytyneensä väärin ja pyytää tekojaan anteeksi.



Ei tyttäreni yksin ole syyllinen ongelmiin, osa johtuu minusta, erosta jne.



Onko teillä hakeuduttu terapiaan?

Olet antanut kaikkesi ja tehnyt parhaasi. Kun se ei ole auttanut, on nuorelle paras vaihtoehto mennä kasvamaan ja rauhoittumaan perhekotiin.



Tsemppiä sinulle - nyt sinulla on aikaa hieman levätä, kun perushuolenpito tytöstä on jonkun toisen vastuulla. Toivotaan että aika tekee tehtävänsä ja tyttö kasvaa ohi tämän vaikean vaiheen.

Minusta olette tehneet oikean päätöksen. Uskon että lapsennekin ymmärtää sen jo nyt, ainakin alitajuisesti. Jos häntä ei pysäytetä nyt, seuraukset voivat olla vaikka kuinka pahoja.

Mitä parhaimmat tsemppiterveiset sinulle. Minusta olet toiminut tässä niin hyvin kuin ikinä ja tilanteessa ei varmasti ole muita vaihtoehtoja. Toivottavasti tyttäresi (oletan että on tyttö) pääsee tuolla jaloilleen.



Saanko kysyä kuinka kauan tuota on jatkunut ja onko lapsi aina ollut haastava tms.? Milloin ja mistä kaikki alkoi?



Ei tietenkään tarvitse kertoa jos et halua, omien lasteni murrosiän kynnyksellä olen miettinyt näitä asioita kovin paljon ja lukenut paljon sellaisista tapauksista joissa taustalla on aivan normaali ja idyllinen lapsuus harrastuksineen ja hyvällä koulumenestyksellä ja sitten teininä kaikki on lähtenyt huonoon suuntaan. Välillä tuntuu että jo noiden esiteinien kapinointi, joka tässä vaiheessa liittyy vaan vaikka pukeutumiseen tai johonkin ihan perusjuttuihin, kuten oman huoneen siivoamiseen, käy hermoille. Odotan siis jotenkin todella pelonsekaisena murrosikää vaikka mikään ei tuonkaltaisiin ongelmin vielä viittaakaan.



Toivon todella sydämestäni että perheenne kokonaisuudessaan toipuu kokemuksesta ja saat vielä rakennettua hyvät välit aikuistuvaan tyttöösi kun hän toivottavasti pääsee tuon vaiheen yli.

Mitä parhaimmat tsemppiterveiset sinulle. Minusta olet toiminut tässä niin hyvin kuin ikinä ja tilanteessa ei varmasti ole muita vaihtoehtoja. Toivottavasti tyttäresi (oletan että on tyttö) pääsee tuolla jaloilleen.



Saanko kysyä kuinka kauan tuota on jatkunut ja onko lapsi aina ollut haastava tms.? Milloin ja mistä kaikki alkoi?



Ei tietenkään tarvitse kertoa jos et halua, omien lasteni murrosiän kynnyksellä olen miettinyt näitä asioita kovin paljon ja lukenut paljon sellaisista tapauksista joissa taustalla on aivan normaali ja idyllinen lapsuus harrastuksineen ja hyvällä koulumenestyksellä ja sitten teininä kaikki on lähtenyt huonoon suuntaan. Välillä tuntuu että jo noiden esiteinien kapinointi, joka tässä vaiheessa liittyy vaan vaikka pukeutumiseen tai johonkin ihan perusjuttuihin, kuten oman huoneen siivoamiseen, käy hermoille. Odotan siis jotenkin todella pelonsekaisena murrosikää vaikka mikään ei tuonkaltaisiin ongelmin vielä viittaakaan.



Toivon todella sydämestäni että perheenne kokonaisuudessaan toipuu kokemuksesta ja saat vielä rakennettua hyvät välit aikuistuvaan tyttöösi kun hän toivottavasti pääsee tuon vaiheen yli.

kyllä, nuoreni kävi säännöllisesti ensin koulukuraattorilla ja sitten nuorisopsykiatrilla mutta sitten selvisi että peruutteli itse aikojaan tai ei vain mennyt sinne.. asiasta sitten puhuttiin ja sanoin että minä vien sinua sinne niin ilmoitti ettei hän sinne mene. Psykologi on tietenkin vaitiolovelvollinen mutta sanoi sen verran, että hän katsoo ettei hän sinällään ole avuksi kun nuori kieltäytyy yhteistyöstä kokonaan.



Nuorellani on tän vuoden avohuollon asiakkuuden aikana ollut monia tilaisuuksia näyttää että pystyy huolehtimaan itsestään.. palavereja ollut enemmän kuin muistan tähän hätään ja aina on nuorelle sanottu että JOS TÄLLAINEN MENO JATKUU NIIN SITTEN TAPAHTUU sitä tätä ja tuota ... ja edellisessä palaverissa nimenomaan sanottiin että huostaanotto on seuraava askel. Nuori ymmärsi mutta meno tuntuu vaan kiihtyvän!!!!!



Tässä tapauksessa ei voi sanoa etteikö avohuollon tukitoimia olisi käytetty ja annettu mahdollisuuksia parantaa tapansa..



Minun nuoreni ei pyytele anteeksi. Kerran pyysi kun murtautui lääkekaappiimme ja vei minun kolmiolääkkeeni.



On huoritellut ja lyönyt, niitä ei ole koskaan anteeks pyytänyt. Itse olen riitatilanteissa usein kuin lammas, odotan että rauhoittuu ja pyrin keskustelemaan sitten... joskus kyllä raivostuttaakin mutta tää on niin arkipäivää nykyään et mikään ei kohta mua enää kummastuta.

oma tyttöni on käyttäytynyt huonosti ajoittain ja tekstisi tuntuu osittain tutulta. Haimme apua nuorisopsykiatrian klinikalta ja on käynyt terapiassa pari vuotta. Välillä menee tosi hyvin ja välillä tyttö kilahtelee. Kyse on temperamentista, murrosiästä. Nuoren pisti ajattelemaan käyttäytymistään uhka osastojaksosta. Käytiin palaverit yms. mietittiin jne. Tyttäreni onneksi muutti toimintatapojaan ja nyt tilanne on hallinnassa. Tyttöni on ihana muulloin kun suuttuessaan. Tajuaa käyttäytyneensä väärin ja pyytää tekojaan anteeksi. Ei tyttäreni yksin ole syyllinen ongelmiin, osa johtuu minusta, erosta jne. Onko teillä hakeuduttu terapiaan?

Poika ei käynyt siellä, ei koulussa, ei kotona. Osastojaksolta karkasi monta kertaa, avohoidon paikassa karkasi monta kertaa viikossa, ei välittänyt syödä, nukkua, peseytyä. Oli raskas päätös lähettää hänet perhekotiin mutta käytös on parantunut huimasti, perusongelma tosin on vielä edelleen.

sä teet just oikein, varsinkin nuorempien lasten kannalta. Hekin tarvitsee sua. Sun kyvyt ei tähän nuoren ongelmiin riitä, olet tehnyt kaikkesi ja nuori tarvitsee nyt toisenlaista ympäristöä päänsä selvittämiseen, toivottavasti se tehoaa.



Mun mielestä mun ystävä teki väärin, kun ei ajoissa hakemut apua 15 v. pojalleen, joka aloitti huumeidenkäytön kannabiksesta, vähätteli mulle vain, että ne nuoret nyt vaan kokeilee. Kiltti poikahan se muuten on...Eteni siitä vahvempiin aineisiin ja äiti tajusi asianlaidan vasta, kun poika oli 19 v. Nyt on 31 v. narkki, äitinsä rahoittaa sen elämää, minkä pienellä palkallaan pystyy ja loput varastaa. Mutta kun aikuisen täysikäisen ihmisen toimiin et voi enää puuttua.



Sä olet tehnyt juuri oikein, et ole huono äiti. Nuori luulee että hän saa tehdä ja olla miten vain, eikä tarvitse ottaa vastuuta nyt eikä myöhemmin elämässä, kunhan toiset vaan mahdollistaa hänen pellossa olemisensa. Itsessä ei siis muka ole vikaa. Äitinä sä kannat nyt sitä vastuuta mitä pitää kantaa ja ehkä nuori sen joskus tajuaa.



Tsemppiä sulle!