Mikä mussa on vialla, miehet on mulle kuin huumetta?!

En tiedä mitään niin ihanaa tunnetta, kun että on ihastunut johonkuhun ihanaan uuteen mieheen, ja pääsee flirttietäisyydeltä ensi kertaa pussailemaan ja/tai vähän muutakin... ne perhoset vatsassa ja se fiilis! Ihan parasta!



Bongailen muutenkin koko ajan komeita miehiä, niin elokuvista, sarjoista, kuin kadulta ja kauppareissuiltakin. Ja sitten tiirailen näitä ja unelmoin vielä kotonakin fantasioissani.



Olen naimisissa, ja olen kyllä uskollinen, mutta joudun todella vartioimaan itseäni, esimerkiksi en ole moneen vuoteen juonut viihteellä alkoholia laisinkaan, humalassa musta tulee törkee flirtti ja olen aina kiehnäämässä jotakuta. Ja pari kertaa olen pussaillutkin vieraiden miesten kanssa. Näistä kyllä hirveet morkkikset ja päätös etten enää juo laisinkaan, jottei toistu.



Mutta silti se miehien bongailu ja haaveilu ja fantasiointi jatkuu. Ihania miehiä on vaan niin liikaa ja joka puolella! Tykkään kaikenlaisista, tummista, vaaleista, nuorista, vanhoista, keski-ikäisistä, pitkistä, lyhyehköistä, laihoista, sopusuhtaisista ja pyöreistäkin. Ne on niin ihania ja kiehtovia kaikki!



Oma mieskin on ihan komea ja hänkin on ilo silmälle, mutta tietenkään näiden vuosien jälkeen ei enää sykähdytä eikä aiheuta perhosia vatsaan. Eikä hänen kanssaan suutelukaan ole enää kummoista. Kun ei ole sitä alkuhuumaa.



Jos olisin sinkku, mulla vaihtuis miehet varmaan koko ajan ja rakastaisin kaikkia yhtäaikaa ja koko ajan. (sinänsä hyvä että olen naimisissa, mulla olis varmaan kyseenalainen maine sinkkuna..)





En aio miestäni vaihtaa enkä pettää, mutta onko täällä muita joilla sama ongelma...?



(Arvatenkin isäsuhde vedetään tähän mukaan, joten kerrottakoon että mulla on ihana isä. Ja itsetuntonikin on mielestäni ihan kunnossa, tiedän olevani ihan hyvä tyyppi. En usko että tää liittyisi mitenkään arvoni testaamiseen. Miehet vaan on, kuten sanoin, kuin huumetta mulle!)