Suositaanko päiväkodissa joitain lapsia?
Tuli mieleen tällainen asia, että suosivatko lastentarhanopettajat (ehkä huomaamattaankin) joitain lapsia päiväkodeissa?
Oma lapseni ei vielä ole päiväkodissa, mutta käymme avoimessa päiväkodissa pari kertaa viikossa ja olen huomannut,että siellä ohjaaja on selkeästi tykästynyt tiettyihin lapsiin enemmän kuin toisiin. Usein nämä suositut näyttävät olevan sieviä ja rauhallisia tyttöjä. Oma hiukan vilkkaampi, mutta hyväntuulinen poikani (1 v) ei ole samalla tavalla "suosittu", eli ohjaaja ei leiki hänen kanssaan pidä sylissä, eikä ole tainnut kertaakaan sanoa mitään hyvää hänestä, vaikka näiden muutaman tytön uusia vaatteita ja kampauksia jne. ihastelee harva se päivä.
Tämä ei varsinaisesti VIELÄ haittaa minua, mutta enemmän hirvittää, että jos poikaa "syrjittäisiin" näin myös sitten oikeassa päiväkodissa, kun äiti ei enää ole turvana.
Kertokaapa kokemuksianne ja erityisesti lastentarhanopettajien näkemykset kiinnostavat.
Kommentit (28)
ja kuten työpaikoilla pomot suosivat toisia jne jne. Eli eihän niin pitäisi tehdä, mutta tapahtuuhan sitä. Osa osaa peittää hyvin, osa ei.
niinhän se vaan menee joistain lapsista pitää ja joistain ei. Ja ihan vaan tiedoksi jos poikasi on "vähän vilkkaampi" niin yleensä niistä ei pidetä ja tiedät sen varmaan itsekkin.
jos henkilökunnalla on hyvät suhteet lapsen vanhempien kanssa, lapsi on suositumpi.
Minä esimerkiksi olen aina reagoinut henkilökunnan pyyntöihin, ilmoitan ajoissa poikkevista aikatauluista, kerron aamulla jos jotain erityistä, juttelen muutenkin muistakin kuin lapsen asioista enkä suutu jos saan kritiikkiä.
Ainakin siltä vaikuttaa, kun vien hänet hoitoon. On poika (1,5v), vilkas, toimelias ja näin ollen aika työläs hoidettava, mutta energisen hyväntuulinen. Suhtautuu itse positiivisesti muihin ihmisiin ja juoksee syliin silmät säihkyen. On kyllä pieni, söpö ja aika vauvamaisen näköinen. Se saattaa vaikuttaa.
Kyllä muutkin lapset vaikuttavat ihan pidetyiltä, sikäli kun päiväkodin toimintaa pääsee näkemään.
neljästä päiväkodista ja vaikka totta kai jotkut lapset on hoitajista mukavampia ja suositumpia, aika tasapuolisia niissä ollaan. Mutta kyllä erilaista kohtelua kuitenkin on, ihan tutkitusti esim. tytöt pääsee enemmän syliin kuin pojat ja tyttöjen ulkonäköä kehutaan enemmän kuin poikien (voi kyllä olla huonokin juttu). Mutta kaiken kaikkiaan pojat saa enemmän huomiota ja tilaa, mutta myös negatiivsessa sävyssä.
niinhän se vaan menee joistain lapsista pitää ja joistain ei. Ja ihan vaan tiedoksi jos poikasi on "vähän vilkkaampi" niin yleensä niistä ei pidetä ja tiedät sen varmaan itsekkin.
Siis poika on iloinen ja aktiivinen, miksi sellaisista ei yleensä pidetä? Olisiko parempi olla ujo tai hiljainen? Kysyn ihan mielenkiinnosta.
Mutta joskus löydän jonkun kanssa erityisen yhteyden. Lapsetkin ovat yksilöitä, ja jonkun kanssa menee esimerkiksi huumorintaju paremmin yhteen kuin toisen.
En kuitenkaan koe suosivani ketään lasta. Sen silti myönnän, että jotkut lapset saavat enemmän aikaani kuin toiset, muttei se johdu suosimisesta sinänsä vaan jonkinlaisesta vaativuusasteesta.
Luulen ap sinun olevan vain niin läsnäoleva äiti, että henkilökunta katsoo sinun toimivan lapsesi kanssa hyvin yhdessä eikä koe tarvetta tulla "apuun". Tai lapsesi vaikuttaa aralta?
Oma tyttöni on arka, eikä häntä juuri lähesty puistojen henkilökunta. Tytöstä näkee kauas miten varovainen on, henkilökunta osaa jättää vähän väliä.
niinhän se vaan menee joistain lapsista pitää ja joistain ei. Ja ihan vaan tiedoksi jos poikasi on "vähän vilkkaampi" niin yleensä niistä ei pidetä ja tiedät sen varmaan itsekkin.
Siis poika on iloinen ja aktiivinen, miksi sellaisista ei yleensä pidetä? Olisiko parempi olla ujo tai hiljainen? Kysyn ihan mielenkiinnosta.
kuin nämä ujot ja hiljaiset, siksi. Paremmudesta en sano mitään.
päiväkotien toiminnasta avoimen pk:n tai puistojen perusteella. Avoimessa toiminnassahan on vanhempi yleensä mukana ja vastuussa, henkilökunta katsoo sitä huomion antamista vähän vanhemmankin mukaan ja muun tarpeen tai lasten ominaisuuksien mukaan.
Päiväkodissa on sitten eri juttu, kun hoitajat ovat kokonaisvastuussa.
Huomasin tämän aikanaan kun kävimme poikani kanssa tutustumassa päiväkotiin. Toiset saivat paljon enemmän sylittelyä ja haleja yms. huomion osoituksia, oli lempinimiä yms. Varmaan sellaiset suht helpot ja perusiloiset lapset. Ryhmässä on yksi hieman cp-vammainen, joka on selkeästi leimaantunut hankalaksi ja hänen jokaista mokaansa tunnuttiin hiukan liioittelevan, tokihan se ottaa hoitajaa päähän jos joka päivä kaatuu muki.
On muistettava myös ettei lapsesikaan tykkää yhtä paljon kaikista hoitotädeistä. Omalla 3-vuotiaallani on selvä suosikki, eikä muiden syliin juuri halua mennä. Huomion määrä paljon varmaan kiinni juuri siitä keillä hoitajilla ja lapsilla synkkaa hyvin.
Itse olen pitänyt sitä mittarina, että niin kauan kuin lapseni menee päiväkotiin iloisin mielin niin kaikki on kunnossa.
Joka paikassa..eikä se ole mitenkään outoa. Niin se vaan on. On niitä joita suositaan, ja niitä joista ei tykätä ja siltä välilta ne helpot ja huomaamattomat. Näin on aina ollu ja tulee olemaan,ikävä kyllä.
Minun 14 v. ja 10 v. poikani sanovat, että tyttöjä suositaan ja uskotaan varsinkin koulussa enemmän kuin poikia. Jos tyttö tekee jotain väärää, siihen ei tartuta niin kovalla kädellä kuin poikien käyttäytymiseen. Pojista etsitään enemmän vikoja. Poika ei myöskään pääse niin usein syliin kuin tyttölapsi päivähoidassa ja tämähän on siis ihan tutkittu jutt.
Minun pojat ovat fiksuja ja rauhallisia urheilijapoikia.
Sellaisista lapsista tykätään, jotka suhtautuvat aikuiseen luottavaisesti ja muihin lapsiin toverillisesti ja empaattisesti. Vilkaskin saa olla, mutta jos kuitenkin on sellainen peruskiltti ja ystävällinen niin aivan varmasti saa positiivista huomiota hoitajilta.
Ryhmässä on yksi hieman cp-vammainen, joka on selkeästi leimaantunut hankalaksi ja hänen jokaista mokaansa tunnuttiin hiukan liioittelevan, tokihan se ottaa hoitajaa päähän jos joka päivä kaatuu muki.
Olen ollut töissä päiväkodissa, jossa ryhmässäni oli kaksi cp-vammaista ja päiväkodissa itsessään enemmänkin. Ei todellakaan harmittanut joka päivä kaatuva muki, syömisessä avustaminen, vessassa käyttäminen tai mikään muukaan vammaan liittyvä asia.
Ja huomion määrä lasta kohtaa vaihtelee päivästä toiseen. Jonain päivänä joku tarvitsee enemmän hellittelyä ja huomiota, toisena ei niinkään.
Itse oen työharjoittelussa erityiskoulussa. Olen ylettömän ihastunut 2 mamu veljekseen. Säihkyvät silmät ja naurava suu. Ovat adhd lapsia ja ylettömän impulssiivisia ja yliaktiivisia.
Kyllä varmaan suositaan rauhallisia tyttöjä.
pienillä paikkakunnilla tämä on ihan yleistä kouluissa/päiväkodeissa. itse asuin pienellä paikkakunnalla en ollut kuin tavis kaikkien rikkaiden ja muuten kuuluisten paikkakuntalaisten lapset olivat yllätys yllätys vuodesta toiseen aina niitä jotka valittiin päärooleihin ym. muutettiin toiselle paikkakunnalle jolloin minä jopa yh:n kelpasin koulun vanhempainilloissa tyttäreni sai parempaa kohtelua koulussa.
väkisinkin jostakin lapsesta tykkää enemmän kuin toisesta. Mutta ammattitaitoa on se, ettei anna sen näkyä toiminnassa. Henkilökohtaisesti pidän itse vähän vilkkaammista ja eloisista lapsista kuin ihan hiljaisista ja "liian" kilteistä.
t. pk:n täti
Helpot, sosiaaliset ja kontaktia ottavat lapset tulevat myös hoitosuhteen aikana tutummiksi,jolloin suhde lapseen on erilainen, kuin ujon, etäisemmän kanssa. Pitääkö se ujo jättää omiin oloihinsa onkin sitten kaksipiippuinen juttu. Mielestäni tulisi rohkaista, ahdistamatta kuitenkaan liikaa, vaikka siitä hoitajalle koituukin hieman vaivaa.
Minulla on autismin kirjon diagnoosin omaava lapsi, ja ryhmä on vaihtunut vuosittain. Syksyllä ollaan innostuneita, jouluna laimeita ja alkukeväästä toivotaan ryhmän vaihtoa. Yhtään vaativampaa lasta ei halua hoitaa kunnallisessa päiväkodissa kukaan, se on nähty :(
on vaan niin ärsyttävä, ettei niitä ohjaajia kiinnosta olla sen kanssa?