Lue keskustelun säännöt.
Täällä kun aina valitetaan anopeista, niin lukekaapa mun anopista (ov)
19.05.2011 |
Olen ollut aviomieheni kanssa onnellisesti naimisissa kohta 14 vuotta ja meillä on neljä lasta. Menimme yhteen 25-vuotiaina joten tottahan meillä oli molemmilla ollut suhteita siihen mennessä, molemmat olimme jo kerran olleet kihloissakin.
Miehen äiti ei kuitenkaan ole vieläkään päässyt yli miehen ex-kihlatusta eikä varmaan tule koskaan pääsemäänkään. Nyt hän on jotenkuten oppinut hillitsemään itsensä sen suhteen ettei ihan alvariinsa haikaile tuon miehen ex-kihlatun perään (joka muuten on hänkin tahollaan naimisissa) tai mainitse häntä joka välissä. Anopilla on edelleen seinällä miehen ja tuon naisen kihlauskuva monen, monen vuoden takaa. Meidän hääkuva ei ole anoppilassa esillä.
Mä olen asian hyväksynyt, eikä se mua enää vaivaa. Miehen kanssa kahdestaan on keskusteltu se niinikään läpi ja todettu, ettei sille ilmeisesti mitään voi, joten olkoon. Meiltä se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainakin yritetään sitä, mut välillä mies tuskastuu äitiinsä täysin ja riitelevät sitten todella pahasti.
Jotenkin on kuitenkin ihan uskomatonta, että anoppi edelleen jaksaa ajoittain aktivoitua ihan järjettömiin juttuihin tuon asian kanssa. Esimerkiksi taannoin kävi ilmi, kun miehen serkku meni naimisiin, että anoppi oli yrittänyt saada serkkua kutsumaan miehen exän häihinsä. Serkku asuu samalla paikkakunnalla jossa mies ja ex-kihlattu nuoruudessaan asuivat mutta mitään muuta yhteyttä serkulla ei ex-kihlattuun ole. No, ihan sama - mutta ei kai tuo enää ihan normaaliakaan ole. Ajattelin ensin, että loppuu aikanaan, mutta eipä näytä loppuvan. Appiparka on anteeksipyytelevä ja tuntuu ahdistuvan iän lisääntyessä entistä enemmän joka kerta, kun ex-kihlattu -syndrooma pulpahtaa esiin.
Kommentit (26)
anoppia mahtaa ärsyttää, kun AP ei ole kuvasta moksiskaan :D
Kauheaa olisi, jos minun äitini pitäisi minun ja exieni yhteiskuvia senällä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän oman mummoni olevan sellainen... Ei nyt ihan sillä tavalla, että haikailisi äitini (vanhempani ovat eronneet) perään, mutta mummoni ei ole koskaan hyväksynyt äitipuoltani... Meillä siis tilanne on se, että mummoni ei voi sietää äitiäni, koska vanhempani erosivat, muttei pidä myöskään isäni uudesta, koska tämä on mummoni (ja myös pappani) silmissä ns. toinen nainen, vaikka isäni tapasi uuden vaimonsa vata vuosia eronsa jälkeen!
Tilanne on hankala, koska äitini olisi sen verran halunnut pysyä entisten appivanhempien kanssa väleissä, että olisi voinut sopia esim. rippijuhlista sun muista meihin lapsiin liittyvistä asioista, mutta isovanhempani eivät suostuneet. Kaikki on vanhempieni eron jälkeen pitänyt hoitaa isäni kautta, vaikka ihan hyvin äitinikin olisi nuo samat asiat voinut helpommin hoitaa... Noh, nyt olemme jo kaikki lapset melkein aikuisia, niin voimme itse hoitaa omat asiamme heidän kanssa. :)
Se myös harmittaa, että kun isäni vaimo on oikeasti mukava, eikä meillä ole koskaan ollut mitään ilkeä-äitipuoli-kuviota, niin harmittaa, kun isovanhempani kohtelevat häntä kuin ilmaa... Isäni vaimo siis oikeasti yrittää tulle heidän kanssaan toimeen, mutta ei niin ei. Kun isäni sitten sai vielä yhden lapsen tämän uuden kanssa (vaimo oli tuolloin kyllä 36, eli ei mikään tyttönen enää), niin isovanhempani eivät ole siskoani oikein "hyväksyneet". Kaikista hirveintähän oli, että tällä uudella rouvalla oli yksi lapsi entisestä liitosta! Tai no, rouvaksihan häntä ei mummolassani kutsuta...
Ikävää on, että minä lapsenlapsena ja isäni lapsena vielä tajuan tällaisen tilanteen! Meillä se vain on niin selkeästi nähtävissä, että oikein harmittaa kaikkien puolesta. Isovanhempani ovat siis minulle ja veljilleni mitä parhaimmat isovanhemmat, mutta appivanhemmiksi en heitä koskaan haluaisi! Enkä edes tiedä mistä tällainen käytös johtuu, kun meidän suku ei ole edes millään tavalla uskonnollinen tai mitään.
Mieheni sitten kerran ilmoitti äidilleen, että jos tuo kuva ei lähde, niin emme tule enää käymään. Kuva lähti.
Minä suuresti ihmettelen, miksei miehesi (tai vaihtoehtoisesti jopa sinä itse) ole ottanut asiaa konkreettisesti anopin kanssa esiin? Miksette ole kohdanneet anoppia suoraan ja puhuneet kerrankin asioista niiden oikeilla nimillä?
Sanoneet vaikka, että entisen kihlatun kuvan pitäminen on todella loukkaavaa ja asiatonta, eikö anoppi ymmärrä miten pahalta se miniästä tuntuu? Kysykää anopilta, miksi hän näin käyttäytyy ja mitä hän yrittää kertoa? Ehkä vastaus ei teitä miellytä, mutta tuleepahan asiat kerrankin selviksi ilman vuosikausien kyräilyä ja selän takana päivittelyjä! Luulisi aikuisilla ihmisillä olevan sen verran selkärankaa.
Miksi ihmeessä olette kuin ette huomaisikaan koko kuvaa ja yritätte ns. "sokeina" käydä anopin luona vierailuilla? Ottakaa nyt hyvät ihmiset asia suoraan puheeksi anopin kanssa ja sanokaa hänelle, miten törkeää käytöstä sellainen on!! Voihan sanat verhota vaikka lievään vitsailuunkin aiheesta, mutta älkää enää jatkako tuollaista nöyristelyä.
ei kuulostaisi ihan hyväksytyltä tuokaan, että mies menisi ottamaan sen kuvan äitinsä seinältä ja paiskaisi roskiin... Ap on kyllä fiksu, kun ei enää jaksa välittää, vaikka alkuun on varmasti tehnyt tiukkaa. Hyvä tajuta, että se anoppi vaan on dorka.
Ainoa fiksu tapa käsitellä asiaa on siis nöyrtyä tilanteeseen? Tosiaankin olisi asiallista mieheltä heittää kuva ojaan. Se on itse asiassa ainoa vaimoa kunnioittava tapa toimia. Ellei mies itsekin sitten mielelläänkatsele ax-kihlatun kuvaa...
Oletko jotenkin sairastunut päästäsi? Tarvitset varmaa pipitohtorin. Sitä nuo viihdevuodet tekevät.
Anoppi minäkin ja mulla onkin upeat lasteni puolisot! Äitinä olen tosi iloinen ettei lasteni elämä avioliitoissaan täyty riidoilla, vihalla ja kiroilulla.