Suru
Kävimme mieheni kanssa neuv.lääk.
Ja selvisi että lapsi olikin kuollut kohtuun.
Miten tälläisen asian sulattaa? Viekö miten kauan aikaa? Itselläni on entisestä suhteesta jo yksi lapsi, ja tämä olisi ollut sitten uuden miehen kanssa yhteinen ..
Jospa täältä saisin apua.
Kommentit (2)
sait ihanan vastauksen edelliseltä vastaajalta.
Vielä tahdon muistutta, että surukokemuksesta voi myös keskustella seurakuntasi papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Suru on prosessi, jonka läpikäyminen on välttämätöntä tavalla tai toisella, jotta tilanne ei traumatisoi. Yksi tapa käsitellä on jakaa se toisen , ulkopuolisen ihmisen kanssa. Joskus siitä on enemmän hyötyä kuin sukulaisista, sillä ulkopuolista henkilöä ei tarvitse ns ottaa huomioon, vaan voi antaa tulla ulos kaiken tuskan suodattamatta.
Voimia ja siunausta surusi tielle ja toivottavasti saatte miehesi kanssa tarvitsemaanne tukea.
terv diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Suru on yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Se muuttaa muotoaan ts. juuri, kun kuvittelee "selvinneensä" eteenpäin tuleekin takapakia. Kukaan ei voi sanoa kauanko vauvanne menetyksen surutyö kestää. On tärkeää, että saatte molemmat puhua tuntemuksistanne toisillenne, myös silloin, kun toinen ei jaksaisi enää asiaa käsitellä. Suru pitää saada käsitellä, omalla tavallaan.
Toivottavasti te neuvolasta saitte yhteystiedot sururyhmiin, tk-psykologille tms jonka luona voi käydä asiaa puhumassa. Joskus ulkopuolinen ammattihenkilö saa ohjattua asiat oikeille urille ja toipuminen voi alkaa. Älkää jääkö yksin!
Jaksamista teille.