Köyhä mutta onnellinen!

Olemme nuori opiskelijaperhe, olen itse äitiyslomalla toista kertaa, kotona yhteensä jo 2 vuotta. Mies opiskelee talvisin, ja lapsia siis kaksi.



Tulomme ovat siis talvella minun minimipäivärahani, lapsilisät, asumistuki sekä opintotuki. Yhteensä ne ovat vähän yli 1000 euroa kuukaudessa, josta 660 e vuokraan. Rahaa siis ei paljon ole, mutta ei meiltä mitään olennaista puutu! Ainoa mikä yleensä harmittaa on se, että ruokakaupassa täytyy kulkea laskimen kanssa ja miettiä onko tärkeämpää ostaa maitoa vai leipää jos rahat eivät riitä molempiin. (Ja kyllä ne yleensä maitoon ja leipään riittävät) Lisäksi on tietenkin stressiä sellaisista menoista, jotka tulevat yllättäen ja ovat usein isompia summia kerralla. Esimerkiksi sairaalalasku toisen lapsen jälkeen oli vähällä mennä perintään, kun sattui asunnonvaihto samaan saumaan ja opintolainoilla maksettiin takuuvuokrat ym.



Mutta haluan kuitenkin sanoa teille, jotka pelkäävät tehdä muutoksia elämässään sen vuoksi, että taloudellinen tilanne huononisi. Kyllä sitä köyhänäkin pärjää, kun oppii elämään pienellä rahalla! Onnellinen voi olla ja elämästä voi nauttia ilmaiseksikin! Tietenkin tilanteemme on siksi helpompi, ettei meillä ole asuntolainaa tms maksettavana, lapsemme ovat pieniä eivätkä kaipaa vielä harrastuksia tai muita kovin kalliita asioita. Ja huonoina hetkinä lohduttaa tieto siitä, että tämä on väliaikaista ja jossain vaiheessa tämä kituutus palkitaan paremmalla toimeentulolla hyvän ammatin ansiosta.



Ja sinulle kyynisin lukija joka haluat kysyä miksi haluan avautua tästä täällä ja mikä on pointtini. Haluan vain antaa teille kaikille rohkeutta toteuttaa unelmia esimerkiksi jäämällä lasten kanssa kotiin kun he ovat pieniä, opiskelemaan jne. ei se raha kaikkea ratkaise! :)