Hyviä vinkkejä vailla oleva äiti!

Ei ole minusta liian anakaraa. Mutta miten siihen itse pystyy ja kuinka sitä jaksaa? :)

Se muuttuu vain vaikeammaksi lapsen kasvaessa.

Sovitte säännöt ja miten illat sujuvat. Jokaisesta onnistuneesta illasta lapsi saa aamulla tarran. Kun tietty määrä tarroja on kerätty (aluksi esim. 5, sitten määrää voi kasvattaa vaikka kymmeneen asti), lapsi saa jonkun palkinnon. Mieluiten jotakin kivaa tekemistä, ei tavarapalkintoa. Vaikka yhteinen uimahallireissu tms. mistä laspi tykkää. Tässä on tärkeää, että se palkitseminen toteutetaan. Lapsi oppii äkkiä, että saa positiivista huomiota yhteistyötoimnnalla.

Kirkkosiskon neuvot ovat loistavia ja kannustavasti esitetty.



Lapsesi oikeasti tuntee olonsa turvallisemmaksi kun on selvät rajat, ja aina samat rajat ja rutiinit.



Jos ei lapsella ole rajoja voi lapsi kokea valtavan stressin siitä vastuusta, kun kuvittelee että hänen pitää päättää mitä milloinkin tapahtuu.

ja siksi olenkin huolissani ja haluan tehdä jotain tälle asialle. Mutta se ei ole niin helppoa. :(

Jos haluat neuvoja, niin täältä pesee:) Älä loukkaannut, vaan ota vastaan mikä tuntuu susta hyvältä.

Iltapalaksi hän ei halua sitä mitä tarjotaan, vaan aina jotain muuta.

Just näin meilläkin. Siksi en koskaan tarjoa ilta- tai aamupalaa, vaan pyydän valitsemaan itse. Jos sen jälkeen ei kelpaa, niin tytön pitää itse ottaa. En todellakaan lähde lapseni juoksutytöksi.

Hampaidenpesu on vaikeaa. Tukan peseminen shamppoolla on ihan tyhmää. Yö vaatteita valitaan pitkään. Unikaveria vaihdetaan useasti. Sitten tulee nämä pissa hädät, nälkä ja pusu hali tarve. Olen yksinhuoltaja.

Ymmärrän, että yh:na on vaikeampaa, kun on kaikki hoidettava itse. Meillä esim. kun on kaksi vanhempaa, hoidetaan lasten iltatoimet vuoroiltoina.

Miksi annat valita yövaatteita pitkään?

Sinä voit päättää ne, tai sitten voit sanoa, että tulet kahden minuutin kuluttua katsomaan, onko pyjama päällä. Jos se ei ole, niin sitten nukutaan ilman pyjamaa, tai tämä menee melkein jo kiristyksen puolelle, mutta meillä tehdään välillä niin, että jos sängyssä ei olla tarpeeksi nopeasti, niin sitten ei kerta kaikkiaan sinä iltana lueta iltasatua. Ei rangaistuksena, vaan niin että selität, että sinulla on aikuisten asioita ja kotitöitä, joten sinulla ei ole aikaa odottaa tyttöä. Ja sitten toteutat asian. Et vain lue.

Voit myös todeta, että pissalla ei tarvitse käydä, mutta sitten voi käydä niin, että herää pissalätäkössä yöllä. Anna tytön valita. Puhu nämä kaikki normaalilla rauhallisella äänellä. "Sinä saat itse päättää, menetkö pissalle, mutta äiti pelkää, että jos et käy pissalla, niin sitten saatat herätä yöllä märkään sänkyyn."

Jotkut asiat on opittava kantapään kautta. LIsää vastuuta lapselle kaikkiin asioihin.

Jankkaamisella saan tytön syömään joskus, joskus taas en ja sitten yhdessä pohdimme jääkaapin edessä mitä söisimme. Syömisen jälkeen pyydän tyttöä menemään pesulle ja pissalle. Jolloin yleensä alkaa juoksu pitkin taloa.

ÄLÄ lähde mukaan jankkaamiseen. Älä PYYDÄ menemään pesulle, vaan ilmoita, että nyt pitää mennä. Älä vahdi, että tyttö tekee jotain, vaan OLETA, että hän tekee niin. Älä juokse tytön perässä. Odota hänen sängyssään tyttöä vaikka 5 minuuttia, jos ei kuulu, anna tytön tehdä mitä huvittaa. Hyvä kikka on aloittaa iltasadun lukeminen unileluille, siinä vaiheessa lapsille tulee usein kiire juosta sänkyyn, sillä iltasatua harvoin haluavat missata.

Jankkaan että pitää käydä. Mutta kovati vakuutta ettei ole hätä, okei ole menemättä sitten.

Juuri noin voit todeta, mutta totea se miellyttävästi, ihan kuin asia olisi mikä tahansa asia. Ei vihaisena. Muista, että tytön pitää pikku hiljaa alkaa itse oppimaan tekemään koko iltaruljanssi yksin. Älä vahdi ja valvo jokaista asiaa.

Sitten sänkyyn useammin niin että tyytö juoksee pitkin asuntoa jolloin jo oma pinna on niin kireellä että saa huuta että SÄNKYYN JA HETI. Joskus tyttö tottelee ja joskus vain nauraa päin naamaa.

Tyttösi tietää, miten saa sinut hermostumaan ja käyttää sitä hyväkseen. Kokeile tässä sitä iltasadun aloittamista ilman lasta. "Kannattaisi käydä äkkiä pesulla, sillä iltasatu alkaa minuutin kuluttua. Mä aloitan lukemisen jo Nallelle. Säkin olet varmaan täällä jo ihan hetkessä, sillä sähän osaat hoitaa iltatoimet itse ja tosi ripeästi."

Tällainen pieni sparraus ja kehuminen, vaikka "aiheetta" saa ihmeitä aikaan.

Anna tytön uskoa olevansa uskomattoman taitava, jolloin hän yleensä rupeaa myös olemaan taitava.

Joskus olen antanut tytön nousta syömään jos iltapala on ollut huonosti syöty. Mutta vain joskus (todella harvoin) Sanon että iltapala on syöty jo ja että oisi silloin pitänyt syödä maha täyteen.

Meillä joskus myös sallitaan tämä. Mutta VAIN ja ainoastaan näin: "Jos sulla on nälkä, niin minä tuon sulle banaanin, ja se on syötävä itse sängyssä ja sitten ryhdyttävä itse nukkumaan. Äiti ei enää tule tänne ennen kuin vasta aamulla. Haluatko banaanin?"

Se toimii siksi, että lapset todella haluavat sen banaanin ja kun se on poikkeus normaalista, että syövät sängyssä, niin ovat valmiita sen jälkeen toimimaan ehtojen puitteissa.

Näissä kaikissa asioissa yritän selittää että ei käy.

Selitä vain kerran.

Tyttö tietää kyllä, mutta silti jo niin pitkään joka ilta hän toistaa samat asiat.

Hän toistaa ne siksi, että tietyllä tavalla "sallit" tuon käyttäytymisen. Hän tietää, että äiti tekee juuri niin kuin hän haluaa. Äiti juoksee perässä, tulee antamaan suukot monta kertaa jne.

JOtain seuraamuksia pitää olla. Jos ei olla sängyssä, niin ei voida lukea. Jos ei syö, niin on nälkä. Älä vaahtoa näistä asioista, sen kuin vain toteat. Nyt hän pyörittää sinua miten tahtoo.

joskin vasta 2,5-vuotias. Osaa kuitenkin testata rajoja vahvasti ja harvemmin uskoo kieltoja ja pyyntöjä.

Olen huomannut, että monet "rangaistukset" ovat turhia. Ainoastaan, jos on uhka menettää jotain kivaa, esim. ruokapöydässä sotkemisesta joskus uhkaan, että ei katsota Pikkukakkosta, jos homma ei muutu. Tai, jos hampaiden pesu on taistelua ja siihen menee hurjasti aikaa, se on pois iltasadun lukemisesta. Ja, jos joutuu näin pitkälle menemään, niin uhkaukset on pidettävä. Niistä ei saa lipsua. Mutta siis, huomattavasti paremmin toimivat palkkiot, kehut ja huomiotta jättäminen. Tyyliin, jos iltapesut sujuu hyvin, saa valita kivan tarran tms. Pienimmistäkin hyvin menevistä asioista kannattaa kehua, sanoa reippaaksi ja kiltiksi tytöksi. On tärkeää, että lapsella säilyy käsitys siitä, että hän on kiltti ja osaavainen (vaikka todellisuus olisikin välillä muuta). Minua auttaa myös tuo ajatus, että nämä uhmahetket ovat niitä tärkeimpiä lapsen kasvatuksen hetkiä ja että hankalat tilanteet kestävät vain hetken ja menevät sitten ohi.

Kuuntele lasta ja keskustele niistä asioista, joista voi keskustella.

Pese ihmeessä vielä lapsen hampaat, lapsen motoriikka riittää vasta ala-asteen loppupuolella tehokkaaseen pesuun.

Minustakin vaikuttaisi, että tyttäresi on mustasukkainen sinun ja miehesi yhteisestä ajasta. Hän kokee jäävänsä jostain paitsi, kun ei pääse teidän kanssa parvekkeelle.

Anna tyttärellesi joka päivä yhteistä äiti-tytär aikaa. Vaikka tuolloin illalla aloitatte iltahommat hieman aikaisemmin, laitatte tytön huoneen oven kiinni ja ilmoitatte, että te olette nyt ihan kahdestaan. Luette, ihastelet hänen hiuksiaan, silität hänen selkäänsä, suukottelet kasvojensa, kehut ja kerrot kuinka tärkeä hän on sinulle. Jutustelette, mitä päivän aikana on tapahtunut. Olet satasella läsnä ja viestität kuinka tärkeä hän on sinulle. Uskon, että vähitellen mustasukkaisuus helpottaa. Voit myös kertoa hänelle, että vaikka kotona on uusi mies, tyttäresi on aina sinulle ainutlaatuinen, eikä hänen paikkaansa voi kukaan viedä.

Viestini on siis, että enemmän positiivista huomiota. Tsemppiä ja voimia! Muista, että epäonnistumisia voi tulla ja se ei tee sinusta huonoa äitiä.

ja lapsi on siitä asiasta hämillään. Älä anna noin paljon vaihtoehtoja. Jos ohjelma on tyhmä laitetaan telkkari kiinni ja sillä selvä. Miksi telkkari pitäisi katsoa jos ei halua? Iltapalaksi annat sitä mitä annat tai korkeintaan kysyt otatko puuroa vai viiliä. Ei niin että seisotte jääkaapin edessä ja mietitte mitä voisi syödä. Aikuinen päättää mitä syödään, lapsi päättää miten paljon. Sängystä ei enää takaisin tulla syömään.



Neljä vuotias ei osaa pestä hampaita tarpeeksi hyvin voidakseen pestä niitä itse. Toki harjoitella kuuluu. Sanot että sinä peset ensin ja sinä vielä viimeistelet sen jälkeen. Pidät päätkösestä, niin kuin muistakin, päätöksistä kiinni etkä anna periksi.



Pesetkö tytön hiukset joka ilta miksi? Miksi ei vain suihkussa käynninen yhteydessä suihkupäivinä?



Ottaako tytösi joka ilta uuden yöpuvun? Miksi ei käytä samaa ja vasta suihkupäivinä vaihtoon?



Miksi käyt antamassa pusut ja halit moneen kertaan illassa? Ole jämäkkä ja sano että pusut ja halit kerran ja sillä selvä.



Itselläni on myös erittäin voimakastahoitinen (myös päiväkodista näin sanottu) neljä puoli vuotias. Eikä meidän illat ole tuollaista.



Meidän illat menee näin (olen totaali yh):

Vapaata leikkiä tai pikku kakkosen katsomista jos haluaa. Kello 18.50 sanon että kohta täytyy kerätä lelut pois ja tulla syömään iltapala. Joskus kuuluu "eikä", johon vastaa kyllä kello on jo kohta seitsemän. Usein aloittaa lelujen keräämisen jo silloin, jos ei aloita sanon 5 minutin päästä uudestaan että nyt täytyy kerätä lelut.



Menen laittamaan iltapalan ja tuon sen pöytää. Lapsi tulee istumaan pöytää kun lelut on kerätty. jos lapsi syö kaiken kysyn haluaako hän vielä lisää leipää tai viiliä. Mutta en kysy otatko jotain lisää. Kun ruoka on syöty pyydän menemään vaihtamaan yöpuvun päälle ja korjaan sillä aikaa astiat pois pöydästä. Kun yöpuku on päällä lapsi menemme wc:hen pissalle ja annan lapselle hammasharjan ja tahnaa. Lapsi pesee hampaat ja sen jälkeen minä viellä harjaan ne. Sen jälkeen menemme lapsen huoneeseen, lapsi menee sänkyyn peittelen ja annan pusut. Neljä vuotiaan mielikuvitus alkaa kehittymään ja siksi myös uniin tulee painajaisia. Lapsi saa tulla minun viereeni yöllä jos haluaa en aja pois, mutta omaan sänkyy menee aina iltaisin nukkumaan.





Ei tulisi mieleenkään että hyväksyisin ympäri asuntoa juoksimista. Kieltäisin heti ja tarvittaessa ottaisin lapsen kiinni ja laittaisin istumanan ruokapöytään ym. Sinulla ongelma on nyt siinä että lapsi on teidän kuningas joka päättää kaiken ja on hämillään saamastaan vallasta, koska ei osaa sitä vielä käyttää.

älä toista itseäsi kuin 2 kertaa ja sen jälkeen tulee rangaistus. Mutta miten pitää se lapsi siellä jäähy penkillä ja kuinka oma pinna kestää sinne uudestaan viemistä ja itkua huutoa ja pärskimistä. Vai olisiko jotain muuta keinoa?

Ei ole muuta keinoa. Sinun olisi pitänyt käydä tuo läpi jo reilu kaksi vuotta sitten. Nyt tilanne on hankalampi, mutta se vain menee vielä hankalammaksi, jos et päätä olla aikuinen ja asettaa rajoja. Miten kauan luulet uuden miehesi katsovan tuota käytöstä? Toimi nyt. Ei se tyttö muutaman kerran jälkeen enää yritä pois sieltä jäähyltä, kun vaan olet sinnikäs ja viet sinne tarpeeksi usein. Sinun on asetettava säännöt ja pidettävä niistä kiinni.

T: se toinen 4,5 vuotiaan voimakastahtoisen yh-äiti

Mutta se ei toimi hän joko viimeseen asti itse poistuu penkiltä ja minä luovutan tai sitten hän on jopa tehnyt tyhmasti ja sanoo perään että äiti vie minut jäähylle.

Mutta virhe minun mielestäni on esimerkiksi tuo pissakohta. Ensin sanot että pitää käydä pissalla, sitten luovutat että no ei tarvi, ja myöhemmin päästät kuitenkin. Tässä sinä valitettavasti toimit samoin kuin tyttäresi, eli venkslaat edes takaisin. Toivon, etten tällä sinua loukkaa tai mieltäsi pahoita, vaan että tämä konkretisoi mitä ylhäällä kirjoitin rajoista. Et voi odottaa tyttäreltäsi, että hän pitää rajoista, jos itse lipsut niistä. Ruokaa ei tarjota tunti sen jälkeen kun on lapsi venkoillut eikä suostu syömään, ei vaikka tulisi mikä huuto (eri asia, jos lapsi on oikeasti sairas). Lapsi pompottaa sinua, ja se ei muodosta turvallisia rajoja hänellekään, ja sitäpaitsi hermostutta sinuakin ihan turhaan. Se mitä on sanottu, pidetään, vaikka kapina olisi mitä. Miltä kuulostaa, onko liian ankaraa sinusta?

Sinä et pidä rajoista kiinni jotein tyttäresi ei voi tietää mitä oikeasti saa /pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Ei ole minusta liian anakaraa. Mutta miten siihen itse pystyy ja kuinka sitä jaksaa? :)

Jos olisit tehnyt sen reilu kaksi vuotta sitten olisi päässynyt helpommalla kuin nyt. Jos taas siirrät sitä niin aina vaan on hankalampaa. Alkuun on vaikeaa, mutta sen jälkeen huomaat itsekin miten helppoa sinulla.

T:Taas se toinen yh-äiti joka ei todellakaan jaksaisi tuota sinun elämääsi.

Mielestäni on hyvä katsoa päivänpäätteeksi pikkukakkonen ja vähän rauhottua muilta tekemisiltä. Joo totta jos telkkarista tulee tyhmiä ohjelmia niin kiinni se. Mutta niinkuin sanoin että tyttökin huomaa sen kyllä pienen kiukun jälkeen, että äiti oli oikeassa. Iltapala asia on lähtenyt ihan lapasesta. En ole tajunut ettei hampaiden pesu ole tarpeeksi tarkkaa 4 vuotiaalta. Tästä päivästä lähtien siihen tulee muutos. :) En pese tytön hiuksia joka ilta tietenkään. Ottaa tyttäreni joka ilta uuden yöpuvun. Ja se on aina ollit meillä käytäntö. (Minusta johtuva) Pusut ja halit menen antamaan siksi useampaan kertaan että tuntuu pahalata jos niitä ei mene anatamaan. Mutta samalla kyllä ärsyttää jatkuva juoksu. Iltasin laitan tytön omaan sänkyyn ja sitten alkaa nänä toistuvat asiat. Tiedän että itselläni on tähän suuri vaikutus. Mutta välillä on niin väsynyt että menee sieltä mistä aita on matalin. Olen nyt saanut tässä muutamalta ihmiseltä todella hyviä neuvoja ja luulen ja toivon että näillä pääsen todella hyvään alkuun.

Mutta halusin vain tietää olisiko jotain mikä auttaisi jaksamaan. Ja niinkuin sanoin että asiat eivät ole aina olleet näin! Reilut 2 vuotta sitten kaikki toimi. :)

Noin pienen lapsen ymmärrys on vielä aika kehittymätön, joten en kävisi juurikaan mitää kasvatuskeskusteluja. Kielto tulisi jotenkin näin: "EI saa, se menee rikki". Ja se siitä, piste. Jos tottelemattomuus jatkuu, ilman mitään selittelyjä, tai enintään sanoisin saman ja lapsi jäähylle tai toiseen paikkaan.



Eli turhat selittelyt ja puhumiset pois ja selkeät seuraukset asioille. Mitä lapsii oppii puhumisesta, jos se ei kerta mene perille???



Tottakai sitten vastapainoksi kehuja yms, mutta sinä olet se aikuinen, joka kylmän rauhallisesti osoittaa rajat ja pitää niistä kiinni.



Toisaalta järjestäisin sitten villikolle tarpeeksi tilanteita, joissa ei tarvitse olla kieltämässä vaan lapsi saisi vapaasti toteuttaa itseään :)

Rajat.



Selkeät tiukat rajat, joista pidetään kiinni joka päivä. Ei neuvotteluita, ei vaihtoehtoja.



Niiden kannustimena voisi toimia myös tuollainen tarrojen keräys, jota joku jo ehdotti. Meillä toimi se toimi todella loistavasti ainakin 5-6-vuotiaana.



Minä askartelin pahvista seinälle "kiltteysmittarin" (lapsi itse antoi tämän nimen). Siinä oli selkeät paikat, johon sai tarran onnistuneesta päivästä. Lapsi joka ilta itse laski montako tarraa oli jo tullut, ja montako puuttui seuraavasta palkinnosta.



Oleellista oli, että joka ilta ei tarraa automaattisesti saanut. Jos lelut olivat hujanhajan tai muuten oli venkoiltu turhasta jäi tarra saamatta. Joka ilta iltasadun jälkeen käytiin yhdessä läpi päivän tapahtumat ja kerrattiin miksi tänään tuli tarra tai miksi se jäi saamatta.



Yleensä lapsi itse tiesi aika hyvin etukäteen mikä oli "tuomio" tuolle päivälle. Systeemi kehitti paljon lapsen kykyä hahmottaa omaa toimintaansa ja sen seurauksia. Toimi myös loistavasti kehittävän palautteen antamisena päivittäin.



Muista kuitenkin, että tällaisen "kiltteysmittarin" ei todellakaan ole tarkoitus rankaista lasta huonosta päivästä. Päin vastoin se on tehty kannustamaan lasta oikeaan käytökseen ja palkitsemaan siitä.

Minustakin vaikuttaisi, että tyttäresi on mustasukkainen sinun ja miehesi yhteisestä ajasta. Hän kokee jäävänsä jostain paitsi, kun ei pääse teidän kanssa parvekkeelle.

Anna tyttärellesi joka päivä yhteistä äiti-tytär aikaa. Vaikka tuolloin illalla aloitatte iltahommat hieman aikaisemmin, laitatte tytön huoneen oven kiinni ja ilmoitatte, että te olette nyt ihan kahdestaan. Luette, ihastelet hänen hiuksiaan, silität hänen selkäänsä, suukottelet kasvojensa, kehut ja kerrot kuinka tärkeä hän on sinulle. Jutustelette, mitä päivän aikana on tapahtunut. Olet satasella läsnä ja viestität kuinka tärkeä hän on sinulle. Uskon, että vähitellen mustasukkaisuus helpottaa. Voit myös kertoa hänelle, että vaikka kotona on uusi mies, tyttäresi on aina sinulle ainutlaatuinen, eikä hänen paikkaansa voi kukaan viedä.

Viestini on siis, että enemmän positiivista huomiota. Tsemppiä ja voimia! Muista, että epäonnistumisia voi tulla ja se ei tee sinusta huonoa äitiä.

[/quote]

Olen miettinyt tuota mustasukkaisuus asiaa kovin. Mutta oletin että tämä olisi mennyt ohi jo. Koska mieheni ja minä olemme olleet tässä jo yli vuoden. Alkusuhteessa oli selkeitä merkkejä siitä että tyttö oli mustasukkainen.

Itse olen nyt sitä mieltä että tästä saattaa olla kyse. Tuo teksti iski niin vasten kasvoja että itku tuli. Teidän nytten mistä aloittaa. Kiitos sinulle. :)

Ja ehkä sitten tytöstäkin tulee helpompi ja minäkin jaksan paremmin ptää rajoista kiinni.

Olempa ollut todella tyhmä. Mutta tämän asian toteuttaminen alkaa tästä päivästä. Innolla odottaen iltaa

Hei



Olet saanut paljon hyviä neuvoja. Ja erityisen kivaa on, että näytät olevan valmis vastaanottamaan niitä.



Tuo kirjoitus äidin ja tyttären kahdenkeskisestä ajasta nukkumaanmentäessä on tosi hyvä! Siinä varmasti tyttäresi saa sen kuvan, että tyttäresi on sinulle ykkönen. Voit vielä sanoa, että "äiti haluaa olla sun kanssa ihan kahden"jne. Silloinkin saat pitää rajoista kiinni.



Tuo parvekejuttu vähän hämmensi minua. Se, että 4v roikkuu oven kahvassa, kertoo jostakin. Onko siellä tupakalla käytävä miehen kanssa yhtä aikaa?

Valitettavasti lapsi ei ehkä ymmärrä, että savu on vaarallista lapselle, jos se ei ole vaarallista teille? Lapsi voi myös pelätä sinun puolesta, koska teet jotain niin epäterveellistä.



Vielä yksi asia. Ei kannata ikinä sanoa lasta tuhmaksi. VAikka olisikin sinusta tottelematon. Älä päästä mitään tuollaisia negatiivisiä määritteitä suustasi ulos. Päätä, että et tee enää niin.

Minä en sano lapsiani kiltiksikään, koska en halua millään lailla olla arvioimassa heitä. He kelpaavat sellaisinaan meille, käyttäytyivätpä millä tahansa tavalla, eivätkä tarvitse minun määrittelyjä. Tärkeintä on, että he itse osaavat arvostaa itseään.

Olen todella valmis ottamaan niitä vastaan. Enkä loukkaannu. Mutta olen myös monesta asiasta erimieltä. Mm tästä parveke asiasta. Joo ei ole pakko käydä kahdestaan parvekkeella tupakalla. Ja ymmärrän omalla tavalla ettei lapsi välttämättä ymmärrä savun epäterveellisyyttä koska itse olen siellä. En usko että hän pelkää minun puolestani, en tosin voi olla varma asiasta. Mutta uskon enempi etä on kyse siitä mustasukkaisuudesta, koska menen sinne mieheni kanssa kahdestaan ja jätän lapseni siksi aikaan yksin. Mutta tämä asia voi olla korjattavissa muilla tavoilla kuin tupakakn polton lopettamisella tai sillä että menemme eri aikaan tupakalle.

Ja minusta en koe vääräksi sitä että sanon lapselleni että hän on käyttäytynyt typerästi tai että kehun häntä reippaaksi. Hän kelpaa minulle tyhmien tekojen ja reippauksista huolimatta aina sellaisena kuin on.

Meillä on vaan niin että se olen minä joka päätän mitä syödään jos ei kelpaa niin sitten ollaan syömättä.Olen ruvennut tekemään niin että Jos iltapalalla pelleillään eikä syödä niin turha odottaa sitten nukkumaan mennessä enään syötävää.En tiedä onko liian ankaraa...mutta siis täällä lapsi väittää aina välillä ettei ole syönyt iltapalaa (vaikka oikeasti on) nukkumaan mennessä ja rupee "kinumaan"sitä välillä myös itkien koska sanon että iltapalat on syöty ja nyt on uniaika.Mietin kun luin vastauksia että minkä verran pitää odottaa 4v lapselta siis mitä tulee lelujen keräykseen,vaatteiden pukemiseen ja iltatouhuihin??? Siis varsinkin siihen lelujen keräykseen koska meillä se ei toimi =O Sain täältä jo muutamia hyviä vinkkei.Mietin vaan sitä että pitäisi samoihin aikoihin nukuttaa myös vauvaa että tätä vanhempaa lasta enkä ole löytänyt vielä sitä ns.tasapainoa näiden suhteen.

Mutta sit tulee itselläni niin tunteet mukaan että niinkuin sanoin on vaikeata aina olla antamatta sitä ruokaa uudestaan. Vaikka tiedänkin ettei välttämättä ole nälkä. Mutta ei ole mukavan kuullosta kun oma lapsi huutaa sängyssä että on nälkä ja haluun lisää ruokaa. Varsinkin silloin kun oikea iltapala ei ole mennyt alas. Mutta pitää alkaa ajattelemaan pidemmän päälle. :)