Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kertooko se jotain tunteista, jos ei itketä hyvästellessä?

Vierailija
17.05.2011 |

Sanoin juuri viikonloppuna heipat ihmiselle, jota kohtaan minulla on paljon tunteita. Emme tiedä, koska tapaamme seuraavan kerran, hän asuu ulkomailla. Olen todella herkkä ja itken aina todella helposti. Nyt kuitenkin halatessa ei tullut itku. Halusin sen tulevan, mutta ei tullut. Se harmittaa minua ja alkoi pelottamaan, että kertookohan se jotain tunteistani häntä kohtaan? Minun olisi mielestäni pitänyt tuossa tilanteessa itkeä, itkenhän helposti muistakin, pienemmistäkin syistä.



(Sen verran lisätietoa, joka saattaa tähän vaikuttaa, että näistä hyvästeistä alkoi kotimatka oman miehen luokse... Kenties pelko kotiin palaamisesta ja syyllisyydentunne esti kyyneleet?...)

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä syyllisyyttä kantaa.



Itku ei välttämättä kerro mitään tunteiden laadusta tai syvyydestä tai intensiteetistä, vaan useimmiten väsymyksestä.

Vierailija
2/4 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainakaan monella. Itse olisin halunnut vähän itkeäkin rakkaan äitini hautajaisissa, mutta sen sijaan kukaan perheestämme ei itkenyt ja sukulaiset olivat ihmeissään. Mutta me olimme äidin sairauden aikana ehtineet itkeä.



Vaikea sanoa, miksei sinua itkettänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei tullut poikakaverin kuollessa itku vaikka olin raskaanakin. Ei vain tullut, vaikka rakastin häntä enemmän kuin mitään ennen lasta olen rakastanut. Hautajaisten jälkeen tuli vasta itku. Itkin kerran ja se oli siinä.



Olisin halunnut itkeä kunnolla ja paljon, olisi helpottanut mun oloa varmaan aika paljon.

Vierailija
4/4 |
17.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No väsymystä ainakin oli hyvästelyn hetkellä ja paljon. Toivottavasti se oli syynä. Tunteideni kohde itki hyvästellessä ja minusta tuntui jotenkin niin kylmältä, kun itseäni ei itkettänyt. Odotan tässä kuitenkin myös sitä ikävän tunnetta, mikä minulla oli ennen tätä viime tapaamistamme. Tässä on ollut kotiinpaluun vuoksi muut tunteet nyt pinnassa, eikä ehkä sen takia sijaa ikävälle.



Helpottavaa kuulla, että ehkä kyse ei siis ole siitä, että jotain olisi "vinossa" tunteideni suhteen. Olen nyt ajatellut ottaa hissukseen ja katsoa, mihin suhteemme kehittyy.



(Taustaksi hieman, että kotona asiat ovat olleet huonosti jo vuosia ja ero ollut mielessä myös vuosia. Tunteeni mieheeni ovat kadonneet täysin ajat sitten ja ero hyvin todennäköinen.)