Mitä mä sanon lapselle?
Iskä päätti, että tyttö luuhaa liikaa kavereillaan (suunnilleen 3 päivänä viikosta on ollut jossain kavereiden kanssa leikkimässä) ja ilmoitti, että tänään pitää tulla suoraan kotiin. Tyttö tivasi, että miksi ja sai vastauksen, että välillä pitää olla kotonakin.
Viikonloppuisin harvemmin on missään kavereilla, kahtena päivänä viikosta on harkat, jolloin pitää tulla kotiin suoraan tekemään läksyt ja syömään ennen harkkoja. Muina päivinä kotona pitää olla viimeistään klo 18, edellyttäen, että läksyt on tehty.
Noh, kai mun sit pitää seistä mieheni takana. Ainoa vaan, että seuraavaksi keskustellaan sit siitä, että "Mitä pahaa olen tehnyt? Miksi olen kotiarestissa?" Jaa-a. Ei oo tehnyt mitään pahaa. Eikä ole kotiarestissa. Enkä osaa isän puolesta nyt sanoa, miksi hän päätti näin. Iskä itse ei ole kotona koulun jälkeen vastaamassa kyselyihin. Tosin en edes usko, että sen parempaa selitystä tulis, vaikka oliskin. "Ei tartte aina luuhata pitkin kyliä, välillä voi olla kotonakin" (Viimeksi ollut kaverin luona perjantaina)
"Iskä nyt päätti näin, en tiedä miksi?"
Niinkö?
Kauheen kiva, kun en itsekään tajua, miksei saisi olla kavereiden kanssa... Ei se nyt NIIN paljon niiden kanssa kai ole. Vai onko?
Kommentit (29)
Hirveetä jutkatusta vaan siitä, kuinka hänen mielipiteillään ei sit vissiin ole mitään väliä, eikä hänen päätöksiään kunnioiteta. Että joo. Mä en nyt näe tapaa perääntyä tästä omin nokkineen, eikä mies tosiaan ole kotona ennen iltaa...
ja että teillä on juttu kesken vielä.
Miehelle sanoisin, että jos tuollaista vaatii, niin siihen on oltava perusteet, koska muuten isä näyttää vain vallankäyttöä lapseen.
Jos mieheltä ei löydy hyvää syytä, niin jättäisin hänet itse luomaansa "hetteiköön".
Ehkä isä ei ole tajunnut lapsen kehitystä ja sitä, kuinka tärkeitä ystävyyssuhteet ovat jo. Monet miehethän eivät ole kovin sosiaalisia eivätkä tiedä kovin paljon lasten kehitysvaiheista.
Enemmänkin sinuna miettisin mitä sanoisit miehellesi. Kysele syytä ja vaadi selitystä. Kerro asiasta lapsen näkökulma. Ja totea ettet voi olla samoilla linjoilla, jossei osaa kertoa riittävää selitystä.
Olisiko myös mahdollista että ne kaverit tulisivat teille vaikka yhtenä päivänä? Eli tyttö tulisi suoraan koulusta kotiin, mutta kavereiden kanssa.
Meillä 3-luokkalainen ja 5-luokkalainen ovat päivittäin kavereiden kanssa, välillä kavereilla, välillä meillä ja välillä ulkona. Treenejä on paljon, mutta saavat olla ennnen treenejäkin kavereiden kanssa, kunhan tulevat sovitusti ennen treenejä kotiin (tosin tuo vanhempi on joskus unohtanut ja kun puhelin ei ole ollut päällä, niin sitten on kaveria etsitty).
Ja jos meillä mies keksisi jotain yhtä älytöntä kuin teillä, niin sanoisin varmaan muutaman valitun sanan. Tottakai tuen yhteisiä kasvatuskeinoja, mutta minusta se ei ole yhteinen keino jos toinen sanelee. Meillä usein pohditaan miehen kanssa ennen kuin lapselle annetaan mitään ihmeempää uutta sääntöä ja toisaalta välillä pohditaan lastenkin kanssa miten tietty asia ratkaistaan.
jos isä vaatii koulusta suoraan kotiin jonain tiettynä päivänä, olisi isin syytä myös tulla silloin ajoissa, jotta voi sen lapsensa kanssa viettää sitä kotipäivää laadukkaasti.
Nythän lapsen tarvitsee tulla kotiin ja olla yksin? vai nakittiko mies seuranpidon vaimolleen? Naurettava mies!
Ehkä isä ei ole tajunnut lapsen kehitystä ja sitä, kuinka tärkeitä ystävyyssuhteet ovat jo. Monet miehethän eivät ole kovin sosiaalisia eivätkä tiedä kovin paljon lasten kehitysvaiheista.
ja meidän tyttö nyt on ollut ihan pienestä saakka tosi sosiaalinen tapaus. Rakastaa ihmismassoja ja mitä enemmän ihmisiä ympärillä sen parempi.
Mies itse on kotoisin maalta. Siis oikeasti maalta. Kouluun oli matkaa 10km ja lähimpään kirkonkylään 20km. Ei hänkään kuulemma luuhannut pitkin kyliä ennenkuin joskus 15-kesäisenä, kun pääsi mopolla menemään. No ei varmaan niin, kun ei sieltä päässyt mihinkään... Nykyisinkin on oikein kotihiiri, jonka saa raahata suunnilleen väkisin johonkin. Usein kyläilen tuttavien luona yms. lasten kanssa ihan keskenään, kun ei tota kiinnosta.
Mä olen itse viettänyt kaupungissa melkoisen erilaisen lapsuuden. Kaikki oli lähellä, vaikkei nyt ihan keskustassa asuttukaan.
Me nyt kuitenkin asutaan pienen kylän keskustassa, eikä tyttöä tarvitse edes viedä mihinkään. Osaa mennä ja tulla ihan itse.
jos isä vaatii koulusta suoraan kotiin jonain tiettynä päivänä, olisi isin syytä myös tulla silloin ajoissa, jotta voi sen lapsensa kanssa viettää sitä kotipäivää laadukkaasti.
Nythän lapsen tarvitsee tulla kotiin ja olla yksin? vai nakittiko mies seuranpidon vaimolleen? Naurettava mies!
Mä olen pienempien lasten kanssa vielä kotona... Ei hajuakaan mihin aikaan meinas tulla töistä.
Päätin viedä tytön iltapäivällä sit shoppailemaan uusia lenkkareita ja kevätjuhliin mekkoa... (Jossain vaiheessa ne olis kuitenkin käytävä ostamassa)
Mielipahan ja pettymysten kanssa on jokaisen opittava elämään, onhan lapsen tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen asioistaan, rajat ne vasta ovatkin kiinnostuksen merkki. Kolmena päivänä kavereilla ja kahtena harkoissa, ei siinä tosiaan ole yhtään arki-iltaa, jolloin lapsi tosiaan olisi ihan vaan kotona perheensä kanssa.
jos isä vaatii koulusta suoraan kotiin jonain tiettynä päivänä, olisi isin syytä myös tulla silloin ajoissa, jotta voi sen lapsensa kanssa viettää sitä kotipäivää laadukkaasti. Nythän lapsen tarvitsee tulla kotiin ja olla yksin? vai nakittiko mies seuranpidon vaimolleen? Naurettava mies!
Mä olen pienempien lasten kanssa vielä kotona... Ei hajuakaan mihin aikaan meinas tulla töistä. Päätin viedä tytön iltapäivällä sit shoppailemaan uusia lenkkareita ja kevätjuhliin mekkoa... (Jossain vaiheessa ne olis kuitenkin käytävä ostamassa)
Kyllä pitää syy olla miehellä valmiina kun tulee töistä.
mutta joudun vastailemaan tytölle ensin...
Ja joo, on noi muksut välillä meilläkin. Mutta yleensä leikkivät mieluummin ulkona.
Voiko miehen ajatuksen taustalla olla, ehkä omaa kotoaan tuleva ajatus, että ei saa olla toisten nurkissa liikaa. Että se olisi jotenkin. ah en nyt keksi sopivaa sanaa, mutta noloa tai häpeällistä jotenkin. Olla niinkuin toisten vaivoina. Jossain päin suomea, maalla erityisesti on voinut olla sellainen 'ollaan ihan hiljakseen, eikä häiritä toisia' -mentaliteetti. Voisiko olla kyse tällaisesta? Jos on, niin voisit ehkä valistaa miestäsi muistakin tavoista toimia.
Mielipahan ja pettymysten kanssa on jokaisen opittava elämään, onhan lapsen tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen asioistaan, rajat ne vasta ovatkin kiinnostuksen merkki. Kolmena päivänä kavereilla ja kahtena harkoissa, ei siinä tosiaan ole yhtään arki-iltaa, jolloin lapsi tosiaan olisi ihan vaan kotona perheensä kanssa.
kouluikäinen osaa kyllä ihan tasan tarkkaan kysyä, että miksi.
Eikä tuo isikään ole yleensä ennen viittä meidän kanssa täällä laatuaikaa viettämässä...
Tarviiko sinun äitinä perustella lapsillesi päätöksiäsi ja kyseenalaistaako miehesi niitä päätöksiä.
Ennen lapsilla oli koivuniemen herra ja nyt se on isä. Isä tuottaa "pettymyksen", äiti korvaa mekolla.
Isästä olisi mukaavaa, että sinä olisit kotona, kun hän tulee töistä ja äidistä olisi kivaa askarrella kanssasi jotain kivaa, jonka voi sitten vaikka antaa isälle.
Mutta tosiaan äidillä oikeasti tärkeämpää tekemistä, pitää pyykätä, tiskata, siivota, lukea päivän lehti ja olla sisarustesi kanssa, joten ole sinä vaan illat kavereilla ja harrastuksissa.
Mieshän on yhtä päätösvaltainen kuin sinä, joten jos mies sanooo noin, niin mitä siihen on enää sanottavaa??
Eihän sun tartte kommentoida sitä mitenkään kellekään. Varsinkaan lapselle ruvetaq selittelemään mitään. Älkää muodostako rintamaan "tyhmää" isää vastaan.
Mieshän on yhtä päätösvaltainen kuin sinä, joten jos mies sanooo noin, niin mitä siihen on enää sanottavaa??
Eihän sun tartte kommentoida sitä mitenkään kellekään. Varsinkaan lapselle ruvetaq selittelemään mitään. Älkää muodostako rintamaan "tyhmää" isää vastaan.
Lapset tottelee ja pitää suunsa supussa?
Mutta tosiaan äidillä oikeasti tärkeämpää tekemistä, pitää pyykätä, tiskata, siivota, lukea päivän lehti ja olla sisarustesi kanssa, joten ole sinä vaan illat kavereilla ja harrastuksissa.
esim. tänään ei olla edes kotona, kun tyttö pääsee koulusta. Kahtena päivänä viikosta olen just siihen aikaan hakemassa nuorempaa sisarusta kerhosta ja joutuu siis vartoomaan melkein tunnin yksinään ennenkun tullaan kotiin... (Poikaa on pakko lähteä hakemaan ennenkun tyttö tulee tai myöhästytään)
Ensin nuristaan, isien vastuun puutetta suhteessa lasten hoitoon ja sitten sitä vastuuta otetaan, ollaan taas tyytymättömiä häneen. Eipä ihme, ettei isät oikein osaa olla isejä. ;)
Kehitteletkö ongelmaa ennen kuin se on edes syntynyt? Vai onko lapsesi nuo kysymykset, jo esittänyt? Onko asiat nyt esittetty niin, että iskä päätti eli iskästä tehdään se paha, jonka tekosia äiti sitten hyvittelee.
Toki lasten kanssa pitää keskustella, muttei päätöksiä tarvi sen kummemmin selitellä, keskuttelette vaan uudet arkisäännöt, kaksi kaverilla, kaksi harkoissa ja yksi kotona.
Ensin nuristaan, isien vastuun puutetta suhteessa lasten hoitoon ja sitten sitä vastuuta otetaan, ollaan taas tyytymättömiä häneen. Eipä ihme, ettei isät oikein osaa olla isejä. ;)
Kehitteletkö ongelmaa ennen kuin se on edes syntynyt? Vai onko lapsesi nuo kysymykset, jo esittänyt? Onko asiat nyt esittetty niin, että iskä päätti eli iskästä tehdään se paha, jonka tekosia äiti sitten hyvittelee.
Toki lasten kanssa pitää keskustella, muttei päätöksiä tarvi sen kummemmin selitellä, keskuttelette vaan uudet arkisäännöt, kaksi kaverilla, kaksi harkoissa ja yksi kotona.
Iskä veti herneen nenään, eikä perustellut mitenkään.
Eihän siinä mitään, jos laatii sääntöjä. Se vaan olis ihan kiva olla vähän kartalla itsekin, missä mennään. Vai komenteleeko kaikki lapsiaan ihan puskista miten milloinkin sattuu päähän pälkähtämään ja sit vanhempia totellaan kyselemättä mitään?
Mä yritän nyt vaan pysyä "poissa jaloista", mutta mun kimppuunihan tässä käydään, jos isältä ei vastauksia kerran irtoa. Minkäänlaisia. Iskää vaan pitää totella, ihan sama mitä se määrää.
Varmaan on joo minussakin vikaa, kun ihan spontaanisti mun suusta pulpahti, että miksi.
No siksi, kun iskä on aikuinen ja määrää mitä täällä tehdään.
Jaahas. Se sit vissiin on niin...
Toisaalta ei oo eka kerta. Toisinaan mies komentaa lapset omiin huoneisiin heti kun tulee töistä. Ei selityksiä, ei mitään. Omiin huoneisiin vaan. Ja tenavat luulevat tehneensä jotain pahaa. Kuten nytkin. Kotiaresti on joskus ollut meillä vähän niinkuin rangaistus. Mistä nyt rankaistaan? Ei mistään. Tää nyt oli tämmönen ylimääräinen määräys...
Pitäisikö vaan antaa tenavien luulla, että jotain pahaa ovat tehneet? Ei kyselyjä. Kiitos ja hei.
Kysy siltä syitä, ja kerro mitä mieltä itse olet.
Ei se, että ollaan samoilla linjoilla kasvatuksessa tarkoita automaattista yksimielisyyttä.