Lestadiolaisäidit ja ehkäisy
Monet lestadiolais-äidit täällä ihmettelee miksi heidän ehkäisykielto täällä niin kovasti puhuttaa.
Syy siihen on että uskotte että vain teillä on oikeanlainen usko ja oppikäsitys raamatusta.
Ja eräs suurin erottava tekijä muista USKOVISTA on juuri tämä ehkäisemättömyys. Pidätte ehkäisyä syntinä.
Ja kun muut seurakunnat ja uskovien yhteisöt ei sitä niin opeta, muut eivät siis voi olla oikeita uskovia. Tämä vääristymä aiheuttaa närää!
Monet niin hellarit kun vapaakirkkolaiset ja luterilaiset uskovat eivät voi hyväksyä että heitä ei pidetä uskovina! Kun sitä todella sydämestään ovat. Itse siihen mukaan lukien!
Kommentit (31)
Eikö silloinkaan saa ehkäistä vaikak TIEDETÄÄN että pariskunnalla on geenivirhe joka tuottaa vakavasti sairaita lapsia jotka kuolee murrosikään mennessä...?
Julma on teidän usko.
On mielenterveysongelmia ja muita vakavia ongelmia. Jatkuvaa kamppailua siitä, jaksaako seuraavaa vauvaa ja kuinka jaksaa isompia lapsia kasvattaa ja tukea.
On perheitä, joiden elämään on sosiaaliviranomaisten täytynyt puuttua ja lapsia on sijoitettu väliaikaisesti tai pysyvästi tukiperheisiin.
On perheitä, jotka ovat viimeisillä voimilla eronneet yhteisöstä.
Näistä asioista ei vain haluta puhua.
Itse olen myös tällaisesta moniongelmaisesta vl-perheestä, josta nuorempia sisaruksia huostaanotettiin 90-luvun lopussa.
Vuosia ongelmia yritettiin käsitellä yhteisön sisällä, mutta ongelmat sen kuin pahenivat.
Vasta lastensuojeluviranomaisten puuttuminen puhkaisi koko mätäpaiseen, joka oli nuorempien sisarusteni osalta kuitenkin myöhäistä.
Luulenpa, että joku tulee taas teilaamaan kirjoittamani, mutta se ei muuta tapahtunutta ja toisaalta sitä, että edelleen on lukuisia perheitä, joissa vl-lapset saavat kokea vastaavan kärsimysnäytelmän.
mutta tosiaan näistä ei saisi puhua. Omalla kohdallani olen varma, että liian tiheä ja iso lapsimäärä uuvutti vanhempani loppuun asti.
On mielenterveysongelmia ja muita vakavia ongelmia. Jatkuvaa kamppailua siitä, jaksaako seuraavaa vauvaa ja kuinka jaksaa isompia lapsia kasvattaa ja tukea.
On perheitä, joiden elämään on sosiaaliviranomaisten täytynyt puuttua ja lapsia on sijoitettu väliaikaisesti tai pysyvästi tukiperheisiin.
On perheitä, jotka ovat viimeisillä voimilla eronneet yhteisöstä.
Näistä asioista ei vain haluta puhua.
Itse olen myös tällaisesta moniongelmaisesta vl-perheestä, josta nuorempia sisaruksia huostaanotettiin 90-luvun lopussa.
Vuosia ongelmia yritettiin käsitellä yhteisön sisällä, mutta ongelmat sen kuin pahenivat.
Vasta lastensuojeluviranomaisten puuttuminen puhkaisi koko mätäpaiseen, joka oli nuorempien sisarusteni osalta kuitenkin myöhäistä.
Luulenpa, että joku tulee taas teilaamaan kirjoittamani, mutta se ei muuta tapahtunutta ja toisaalta sitä, että edelleen on lukuisia perheitä, joissa vl-lapset saavat kokea vastaavan kärsimysnäytelmän.
Toiset ovat vahvoja, toiset heikompia. On todellisia idyllejä ja todellisia perhehelvettejä. Lasten iso määrä voi lisätä kurjuutta ja hätää, koska kärsivien lasten määrä on suurempi. Tai parhaassa tapauksessa suuri perhe on moninkertainen siunaus ja rikkaus.
Itse olen suurehkon (5 lasta) perheen äiti. Erosimme uskonyhteisöstämme ja jälkeenpäin olen kokenut, että en olisi "omana itsenäni" eli lahkon ulkopuolella tehnyt näin montaa lasta. Yksinkertaisesti ei tahdo voimat riittää. Toivon vain voimia jokaiselle lestadiolaisäidille ja muillekin suurperheisille. Ison lapsilauman kasvatus on iso urakka.
Nainen tyytyy alistumaan kun usko siihen pakottaa
http://freepathways.wordpress.com/2010/06/09/jumalako-nujertaa/
jatkuvasti raskaana. Omat raskauteni ovat olleet vaikeita fyysisesti ja henkisesti. Siinä tilassa en ole ollenkaan "oma itseni", vaikka tila luonnollinen onkin.
Minusta on kuitenkin ihanaa, että raskaudet ovat olleet vain poikkeustiloja, lyhyitä pätkiä koko elämäni näkökulmasta.
Niilä on oma tärkeä arvonsa mutta en kestäisi olal 20 vuotta elämästä raskaana tai imettämisvaiheessa...
vl:t teilataan täysin (vaikka moni muukin yhteisö on ehkäsyä vastaan) ja mikä typerintä, vl:t ja ex-vl:t ITE tulee kertomaan ongelmistaan varta vasten pilkatakseen seurakuntaa missä on niin paljon hyvääkin. Pitäis jokaisen miettiä vähän omaa napaansa pitemmälle... En ole ite vl, olen el. Meille tulee kohta 4. lapsi, ja ollaan aivan onnesta sykkyrällä. Me ei ehkästä, mut en murehdi sitä et tuleeks meille 10 lasta. Kukaan ei kyttää kuinka usein meil on seksiä tai et ehkästäänkö, ne asiat ei kerta kaikkiaan kuulu muille. Miks ihmeessä vl:t puhuu näistä ääneen? (ainakin av:lla). Tekis mieli lopettaa av:lla roikkuminen, nää ketjut on ihan syvältä...
On mielenterveysongelmia ja muita vakavia ongelmia. Jatkuvaa kamppailua siitä, jaksaako seuraavaa vauvaa ja kuinka jaksaa isompia lapsia kasvattaa ja tukea. On perheitä, joiden elämään on sosiaaliviranomaisten täytynyt puuttua ja lapsia on sijoitettu väliaikaisesti tai pysyvästi tukiperheisiin. On perheitä, jotka ovat viimeisillä voimilla eronneet yhteisöstä. Näistä asioista ei vain haluta puhua. Itse olen myös tällaisesta moniongelmaisesta vl-perheestä, josta nuorempia sisaruksia huostaanotettiin 90-luvun lopussa. Vuosia ongelmia yritettiin käsitellä yhteisön sisällä, mutta ongelmat sen kuin pahenivat. Vasta lastensuojeluviranomaisten puuttuminen puhkaisi koko mätäpaiseen, joka oli nuorempien sisarusteni osalta kuitenkin myöhäistä. Luulenpa, että joku tulee taas teilaamaan kirjoittamani, mutta se ei muuta tapahtunutta ja toisaalta sitä, että edelleen on lukuisia perheitä, joissa vl-lapset saavat kokea vastaavan kärsimysnäytelmän.
Ihan uteliaisuutta kysyn kun en ole kuullut - paitsi katolinen kirkko. Mutta katolilaisuudesta ei eroteta vaikka niistä suurin osa ehkäisee.
Italiassa on syntyvyys EU:n matalimpia.
Miks ihmeessä vl:t puhuu näistä ääneen? (ainakin av:lla). Tekis mieli lopettaa av:lla roikkuminen, nää ketjut on ihan syvältä...
Miks ihminen yleensäkään puhuu asioista? Ehkä siks jos ne on vaikeita ja mietityttää? Ehkä siks että haluaa kuulla muiden mielipiteitä? Ehkä kiinnostaa muiden kokemukset vastaavista tilanteista?
Mistä sun mielestä sitten SAA puhua?
kyllä silloin pääsette taivaaseen. Usko on se, mikä ratkaisee eikä uskonto.
Uskossa on kyse henkilökohtaisen suhteen luomisesta Jeesukseen Kristukseen ja kasvamisesta kristittynä.
Sinuna minä en paljon ajattelisi asiaa. Lapset tulkitsevat asioita omalla tavallaan.