Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
asinpaikkani masentaa, mistä voimia arkeen?
15.05.2011 |
Kuuntelen kateellisena, kun tuttavien ja sukulaisten lapset leikkivät uusilla asuinalueilla naapurinlasen kanssa. Samanikäistä seuraa riittää ja muutenkin ollaan naapureiden kanssa samassa elämäntilanteessa. Talot rakenettu, pihoja laitellaan, vilinää riittää ja tuttavuuksia solmitaan.
Me asumme maaseudulla, lähellä koulua kyllä, mutta samanikäisten lasten määrä täällä on huoman paljon vähäisempi ja muutkin asumat ns. omillaan. Eli naapureihin on matkaa enemmän kuin kuusiaidan verran. Elämäni suurin virhe on, että lapsiperheellisenä rakensimme tänne. Olin varmaan raskaushuuruissa kun päätös tehtiin, nyt kadun sitä päivittäin! Talomme on upea, mutta paikka perseestä. Kaipaan vilinää, lasten kavereita, pyöräteitä. Itken asiaa useamman kerran viikossa, eikä mieheni kuuntele, kun tosissaan jo ehdottelen talomme myyntiä ja asuinalueelle muuttoa.
Joudunko ottamaan eron hyvästä miehestä asuinpaikkamme takia?
Kommentit (5)
Kuten sanoitkin, olet itse valintasi tehnyt. Menet mukaan kylän toimintaan, kyllä sieltä tuttuja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vuoksi alankin menettää uskoni ja voimani valintojen tekoon. En kuitenkaan tämänhetkisessä tilanteessa nauti mistään, olen surullinen ja ahdistunut. Ja lapsiani tässä on sääli, kaveripiiri on melko rajattu ja lukumäärältään pieni. Kavereitä ei siis tavata niin usein, kuin mihin asuinalueilla olisi mahdollisuus.
Itsestäni on tullut eristäytyvä, vetäytyvä ja oikeasti kyläläisten näkeminen vain ahdistaa mua. Ennen koin itseni sosiaaliseksi, nyt seura tekee kaltaisekseen ja musta on tullut landepaukku, pönöttävä ja tuppisuu. Apua! Ahdistun! En tunne itseäni ja haluan ulos täältä!
ap
Kuulostaa kyllä hiukan siltä, että olet masentunut.
Havaintosi on kyllä monessa mielessä totta. Maalla asuminen sopii niille, jotka eivät kaipaa kovin paljoa ihmisten seuraa. Isompien lasten kanssa homma tietysti korostuu, jos leikkikavereita ei ole sellaisilla etäisyyksillä että pääsevät itse kulkemaan.
Monille maalla asuville vapaus koittaa vasta 15-vuotiaana kun mopolla pääsee kulkemaan pikkuisen pitempiä matkoja.
Isot ihanat tontit, lapsilla kaverit kauemapana, muutama löytyy samaltakylältä. En valita vaan rakastan tätä rauhaa
Alue: Aihe vapaa
hän ole halukas muuttamaan juuri nyt, ehkä tulevaisuudessa. Perheen rikkominen erilaisten asuinpaikkatoiveiden takia ei ehkä kuitenkaan kannata, tuskin sellaista paratiisia löytyy muualtakaan. Ehkä totut elämäänne kun lapset vähän kasvavat ja hoitavat itse kaverisuhteitaan.