Mitä tehdä kun mies vaan pelaa?

vai onko ongelmana enempi tuo poissaolevuus?

meillä eniten on aiheuttanut riitoja ko homma nyt 8v eikä loppu näy ai kasva ikinä aikuisex...

ei mullakaa enää riitä hermo...



meillä kanssa helvetin äkäsiä aamulla kun on pitäny puol yötä pelata

Se tästä vielä puuttuiskin jos rahapelit olisi kuvioissa.

kun mun mies on myös kova pelaamaan tietsikalla ja nyt juuri hankkimallaan XBoxilla. Ja rassaa kyllä mua todella...

Kun ilman nalkuttamista kerroin, että olisi todella kiva, jos osallistuisi yhteiseen menoon muutenkin kuin ruokapöydässä kääntymällä. Ja että pelata saa, kunhan ei mene liiallisuuksiin.

'Kohtuus kaikessa'

että kello 24.00 menee kone kiinni, oli kesken tai ei. Se ei toiminut päivääkään. Minustakin saa pelata, mutta jos kohtuus on karannut jo kauas taakse.



Seuraukset tässä ärsyttää eniten. Kun ei saa kontaktia, ärsyyntyy, lyhyt pinna, väsynyt, kaikki muu on toissijaista

Mä katselin tuota touhua vuosia. Sitten kun oli pienet lapset homma meni vaaralliseksi, mies vain pelasi ja lapset touhusivat ihan mitä vain. Kaupassa kävin niin juoksivat saksien kanssa vastaan. Tapetit revitty seiniltä, tusseilla piirretty lattiat, kiipeilivät itse ottamaan ruokaa kun isä ei voinut poistua koneelta.

Miehen ajantaju oli täysin kateissa tunti tai 8 tuntia ihan sama. Meillä kanssa sovittiin vaikka mitä moneen kertaan, mutta kaikki meni paskaksi hetken päästä. Tuli töistä meni koneelle ja pelasi joskus siihen saakka että lähti aamulla töihin. Viikonloput vuorokaudet läpeensä. Täytyy sanoa että KAIKKI yritettiin.



Lopulta kyllästyin totaallisesti ja otin rakastamastani ihmisestä eron. Ei tarvinnut enää tapella. Pelimaailman "perhe" oli oikeaa perhettä tärkeämpi.

meillä ainakin vähän helpottaa kun saa pelin pelattua... tosin sitten tulee joku uusi peli, mutta kyllä ne pelit jossain vaiheessa loppuu.

Me pelattiin myös yhdessä xBoxilla... mutta se tais olla ennen lasta. Nyt mies on kyllä ostanut pelejä joita mä voisin myös pelata ja joskus kokeilenkin. Itse olen pelannut pleikkaria aika paljon ennen lasta...

Hankalaahan tuo on ja vielä kun se xBoxi pitää sitä helvetillistä surinaa ja hurinaa...

Agressiot on todella pinnalla kun käsket lopettaa pelin, koska on niin kiinni siinä. Riippuvainen. Huomaan samoja oireita itsessäni kun mieheni yrittää saada minut lopettamaan koneen käytön.



Seurustelin aikani miehen kanssa joka vain pelasi. Ja vieläpä kuulokkeet korvilla. EI havahtunut/välittänyt vaikka minä erään puhelun jälkeen itkin 20 minuuttia. Ei siis voinut poistua millään koneelta.

Eroa minäkin kypsyttelen, vaikka juuri nyt se on mahdotonta. Kunpa muutama vuosi menisikin ja lapset hiukan kasvaisivat.



Hän pelaa toimintapelejä ja jotain ryhmäpeliä netissä. Soitteleevat vielä yöaikaankin jyvistä ja jauhoista ja hyökkäyksistä tai mistä lie (aikuiset miehet. Grrr!). Ei se auta jos yksi on pelattu loppuun kun sitten voi palata johonkin aikaisemmin pelattuun tai ostaa uuden.

Jumalauta, hankkia nyt kotiin lastenpelikoneita aikaihmisten käytettäväksi. Koneet ja pelit myyntiin ja miehet kotitöitä tekemään! Lautapelit kunniaan.

Katsokaapa mitkä reaktiot tulee kun pistätte pelit jäähylle, meneekö se mies siellä kotona pitkin seiniä raivon partaalla vai kuinka. Ja montako hetkeä ne laitteet siellä kaapissa on ja pysyy.

Meillä kanssa pelaaminen ongelmana, mies istuu koneella ja pelaa kaiken maailman pelejä kuulokkeet päässä. Ei hätkähdytä mikään, jos kysyn että tehtäiskö jotain välillä yhdessä, käytäis kävelyllä tai katottais vaikka leffa tai ihan mitä vaan, niin vastaukseks tulee "ei pysty vielä", "tän pelin jälkeen", ja sitten jotenkin kummasti ehdotukseni unohtuu ja peli jatkuu...

En ymmärrä mitä tässä voi tehdä, mieheni mielestä hänellä ei ole ongelmaa. Voi kun hän itse tajuaisi sen, miten paljon pelaa. Hän menee aamulla herättyään koneelle ja yleensä istuu koko päivän siinä. Nousee käymään tupakalla, syömään ja keittämään kahvia. Eikä ikinä huvita lähteä mihinkään, kotona on parempi olla. Varmaan kun voi pelata.

Alkuaikoina teimme kaikenlaista, kävimme ystävien kanssa sekä kahdestaan ulkona jne, mutta ei enää.. Mitä tässä voi tehdä?!?! Alkaa hermo menemään mutta en kuitenkaan haluaisi erota, rakastan miestäni edelleen yli kaiken, mutta jotain tässä pitäisi tehdä. Ei tästä tule enää mitään.

Meillä on sama tilanne. Mies sanoo suoraan etten pysty tarjoamaan hänelle yhtä hyvää seuraa ja mielenkiintoista tekemistä kuin peli ja pelikaverit.

Olen enää taloudenhoitaja, joten kituuttelen tässä vielä kaksi vuotta päiviä laskien kunnes nuorin menee kouluun enkä enää tarvitse miestä viemään lasta aamuisin päiväkotiin että itse pääsen ennen kukonlaulua lähtemään töihin.

Nimimerkillä "717 päivää avioliittoa jäljellä"

Ero siitä tuli mulla vastaavassa tilanteessa. Rakkaus loppui 11-vuoden jälkeen. Mies pelasi, meni nukkumaan klo.04 aamulla. Heräs klo 14 päivällä, keitti kahvit, iski luurit korvaan ja jatkoi pelaamista. Tätä jatkuin noin 4 vuotta. En jaksanut enää käydä töissä, hoitaa lapsia ja kotia. Eroaminen oli parempi vaihtoehto mun tapauksessa. Rakkaus tosiaan mun kohdalta mieheen loppui, kun ei itkut auttanu, ei nätti puhe, ei kiukuttelu, ei mikään mitä yritin.

Hyvä kuitenkin kun rassaa suakin välillä, eikä vaan niitä tietokoneita ja äkspoksejaan

Tee kuten minä, roiku vauva-palstalla.

asuin pelaaja-miehen kanssa, se "sörötti", eli pelas yhtä nettisotapeliä. Aina vaa istu koneella illat ja mä istuin sohvalla yksin, usein mökötin. Erosin sitte ku ei tullu muutosta. Ei se pelaaminen, vaan se ettei panosta suhteeseen. Tai no kyllä se pelaaminen, koska aikaa ei jää siltä mihkään muuhun.

3

ryhmäpelaaminen on selvästi vähentynyt...

joten se tuo hengähdystauon...

Mä en ole rajoittanut juurikaan pelaamista kun mies osaa rajoittaa sitä onneksi itsekin....

Toivottavasti xBoxille keksitään joku vertaistukiryhmä missä vaimot vois hakea apua!

Meillä ei ollut ainuttakaan pelikonetta vaan mies pelasi netissä War Craftia. Kaveriporukalla niillä oli joku sotajoukko ja peliä ei voinut niin vaan lopettaa vaan pitää pelata joku osio loppuun (nämä osiot saattoivat kestää tunneista päiviin). Jos pudottautui pois niin puhelimet soi hulluna ja kaverit soittelee että mihin helvettiin hävisit! Nyt on todellakin kysymys aikuisista miehistä. Omani oli 30 kun erottiin.

Porukan paine on kova ja pelistä on tehty yksi kieroimmista ja koukuttavimmista mitä tiedän. Kun asioista otettiin selvää niin suurimmalla osalla nettiriippuvaisista oli juuri tuo peli taustalla. Peliä myydään miljardeilla dollareilla ja tietysti siitä on tehty mahdollisimman koukuttava jotta kuukausimaksut rullaa.



On helppo huudella kun ei siinä helvetissä ole elänyt. Jo kirjoitin että kaikki keinot kokeiltiin. Jopa tietokone myytiin jolloin minäkään en voinut konetta kotona käyttää. Keinot siihenkin keksi ja pelasi sitten pitkiä viikonloppuja kavereillaan. Tulin tulokseen että on ainakin sitten kotona ja näkee pieniä lapsia edes joskus jos on kone. Kaikesta näistä oli ihan mielettömiä riitoja. Ihan kuin olisi alkoholistin tai huumeriippuvaisen kanssa elänyt ihan yhtä paha tilanne.



Tukea ja apua ei saa mistään. Mies kävi jopa peliriippuvaisten terapiassa mutta sekin homma tyrehtyi siihen että jokaisella kerralla oli uusi terapeutti joten koko homma aloitettiin aina alusta.



Koville ero otti, mutta ehdottomasti paras ratkaisu varsinkin lasten kannalta. Nyt kun isällä on tapaamiset niin ainakin on lasten kanssa kun ennen viis veisasi ja lapsilla on paljon parempi kuva isästään, kuin se välinpitämätön selkä joka ei puhu eikä kommunikoi millään tavalla.