Oletteko kaikki esikoisen odottajat ihan vauvahulluja?

ja pidetään hienona ominaisuutena, että "minua ei kiiinnosta raskaudesta ja vauvasta hössöttäminen yhtään. Syntyy kun syntyy". Tuttavani on tällainen, muistaa usein mainita, että häntä ei paljon hetkauta olla ensimmäistä kertaa raskaana. Joopa joo. Onhan se hienoa olla tunnekylmä cool.

Mä en ole kyllä mitenkään tunnekylmä, en tiedä, saitko avauksestani sitten tuommoisen kuvan. En kyllä hirveästi hössötä, koska en voi sanoa, että mulla esimerkiksi olisi jotenkin vahvaa tunnesidettä sikiöön.



Muita kokemuksia?



Ap

todellakaan ollut vauvahuumassa! Enkä vieläkään erityisemmin pidä muista lapsista vaikka omia on kaksi. Omat on toki maailman rakkaimmat.

mutten jotenkaan koe, että mulle olis luontevaa mennä lirputtamaan kaikille vauvoille. Tunnen, että muhun kohdistuu näin raskausaikana vielä jotenkin erityisesti painetta tässä suhteessa (ymmärrän kyllä, että saattaa olla ihan päänsisäinen juttu!).



Mä en oikein tiedä aina, mitä vastata niihin "ihanaa ihanaa" -kommentteihin, jotka liittyvät raskauteen ja vauvantuloon. Jotenkin mulla on ehkä erilainen suhtautuminen tähän asiaan tällä hetkellä, ajattelin tässä enemmän perheen perustamista kuin vauvan saamista - en tiedä, mahtaako tämä ajatus olla ymmärrettävä muille.



En siis pidä poissuljettuna sitä, ettenkö sitten lepertelisi omalle vauvalleni, varmaan niin teenkin. Oon tosi kova lässyttämään eläimille. Mutta jotenkin toisten vauvat ei saa aikaan mussa mitään huumaavia reaktioita.



Ap

"Suloinen vauva teillä". "Onpa reipas poika". Ja sitten vähän hymyä.



Jos taas joku iloisee sinun raskaudestasi, voit taas hymyillä ja sanoa vaikka "Kiitos, ihana juttuhan tämä on. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta!"



Ei kai nyt kukaan oletakaan, että suutelet kaikkien lasten kuolaiset posket ja hyppyytätä taaperot polvellasi??!!

Mun vauva syntyi pari viikkoa sitten, eli raskausaika tuoreena mielessä.



Kaupoissa ym ystävät aina osoittelivat et hei kato ku söpö vauva tuollakin menee ja oi oi. Mä olin siinä aina sillee joo no ompa söpö heh. Ku mua ei kiinnosta edelleenkään toisten vauvat, oma vain. :D

Onhan ne söpöjä, mut en jaksa ihastella tuntemattomia vauvoja.



"Katoitko tota vauvaperhettä joka meni tosta just ohi?"

Mun vauva syntyi pari viikkoa sitten, eli raskausaika tuoreena mielessä.

Kaupoissa ym ystävät aina osoittelivat et hei kato ku söpö vauva tuollakin menee ja oi oi. Mä olin siinä aina sillee joo no ompa söpö heh. Ku mua ei kiinnosta edelleenkään toisten vauvat, oma vain. :D

Onhan ne söpöjä, mut en jaksa ihastella tuntemattomia vauvoja.

"Katoitko tota vauvaperhettä joka meni tosta just ohi?"

Niin toi oli peruskysymys ystävän/ystävien suusta raskausaikana kun oltiin esim shoppailemassa. Ihankuin mä nyt kyttäisin kokoajan ohi kulkevia vauvaperheitä.

Ja arvatkaa vaan kuin paljon nää hössöttäjäkaverit nyt hössöttää tän mun vauvan ympärillä..argh:D

"Suloinen vauva teillä". "Onpa reipas poika". Ja sitten vähän hymyä.

Jos taas joku iloisee sinun raskaudestasi, voit taas hymyillä ja sanoa vaikka "Kiitos, ihana juttuhan tämä on. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta!"

Ei kai nyt kukaan oletakaan, että suutelet kaikkien lasten kuolaiset posket ja hyppyytätä taaperot polvellasi??!!

Osaan kyllä, kiitos vaan, suhtautua ihan kohteliaasti kaikenlaisiin asioihin. Tässä nyt puinkin vähän tällaisia päänsisäisiä juttuja. Kyllä mulla on kaikenlaisia vastauksia ja kommentteja tällaisten tilanteiden varalle, mutta kyse onkin siitä, että ne ei aina ihan vastaa mun todellista mielialaa. Ja toisaalta en haluais valehdella liian räikeästikään.

Ap

mitenkään erityisen kiinnostunut lapsista. Kun sain esikoiseni, oma lapsi tuntuikin heti aivan valtavan ihanalta ja oli todella söpö. Lapseni myötä olen ilmeisesti jonkin verran muuttunut, koska aiemmin lapset eivät ikinä ottaneet minuun mitään kontaktia, mutta nykyään myös ilman lastani liikkuessa lapset saattavat hymyillä tai muuten ottaa kontaktia minuun. Luulen, että huomioin itse nyt pienet lapset eri tavalla kuin ennen äidiksi tulemistani. Tosin edelleenkään en ole mitenkään erityisen kiinnostunut muiden lapsista.



Mutta se myös muuttui oman lapsen myötä, että kaikki lasten kaltoinkohtelut ja esim. tämän kevään monet pienten lasten hukkumiset ovat tuntuneet todella kamalilta.

"Suloinen vauva teillä". "Onpa reipas poika". Ja sitten vähän hymyä.

Jos taas joku iloisee sinun raskaudestasi, voit taas hymyillä ja sanoa vaikka "Kiitos, ihana juttuhan tämä on. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta!"

Ei kai nyt kukaan oletakaan, että suutelet kaikkien lasten kuolaiset posket ja hyppyytätä taaperot polvellasi??!!

Osaan kyllä, kiitos vaan, suhtautua ihan kohteliaasti kaikenlaisiin asioihin. Tässä nyt puinkin vähän tällaisia päänsisäisiä juttuja. Kyllä mulla on kaikenlaisia vastauksia ja kommentteja tällaisten tilanteiden varalle, mutta kyse onkin siitä, että ne ei aina ihan vastaa mun todellista mielialaa. Ja toisaalta en haluais valehdella liian räikeästikään.

Ap

samalla tavallahan kaikki nekin jotka ei ole raskaana toimii. Eli kohteliaasti ihastelee muiden vauvoja vaikka oikeasti ajatukset olis ihan muualla.

"Suloinen vauva teillä". "Onpa reipas poika". Ja sitten vähän hymyä.

Jos taas joku iloisee sinun raskaudestasi, voit taas hymyillä ja sanoa vaikka "Kiitos, ihana juttuhan tämä on. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta!"

Ei kai nyt kukaan oletakaan, että suutelet kaikkien lasten kuolaiset posket ja hyppyytätä taaperot polvellasi??!!

Osaan kyllä, kiitos vaan, suhtautua ihan kohteliaasti kaikenlaisiin asioihin. Tässä nyt puinkin vähän tällaisia päänsisäisiä juttuja. Kyllä mulla on kaikenlaisia vastauksia ja kommentteja tällaisten tilanteiden varalle, mutta kyse onkin siitä, että ne ei aina ihan vastaa mun todellista mielialaa. Ja toisaalta en haluais valehdella liian räikeästikään.

Ap

samalla tavallahan kaikki nekin jotka ei ole raskaana toimii. Eli kohteliaasti ihastelee muiden vauvoja vaikka oikeasti ajatukset olis ihan muualla.

Tai sitten voi olla, että mun tuttavapiiriin on osunut poikkeuksellisen vauvahulluja ihmisiä. En ainakaan usko, että kukaan jaksaisi niin pitkälle teeskennellä kiinnostusta, että suuhkottelisi ja nuuhkisi muitten vauvoja, kun ne on niin ihania ja söpösiä.

Kiitos kommenteista ja kokemusten jakamisesta, mun pitää nyt mennä muihin hommiin.

Ap

"Suloinen vauva teillä". "Onpa reipas poika". Ja sitten vähän hymyä.

Jos taas joku iloisee sinun raskaudestasi, voit taas hymyillä ja sanoa vaikka "Kiitos, ihana juttuhan tämä on. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta!"

Ei kai nyt kukaan oletakaan, että suutelet kaikkien lasten kuolaiset posket ja hyppyytätä taaperot polvellasi??!!

Osaan kyllä, kiitos vaan, suhtautua ihan kohteliaasti kaikenlaisiin asioihin. Tässä nyt puinkin vähän tällaisia päänsisäisiä juttuja. Kyllä mulla on kaikenlaisia vastauksia ja kommentteja tällaisten tilanteiden varalle, mutta kyse onkin siitä, että ne ei aina ihan vastaa mun todellista mielialaa. Ja toisaalta en haluais valehdella liian räikeästikään.

Ap

samalla tavallahan kaikki nekin jotka ei ole raskaana toimii. Eli kohteliaasti ihastelee muiden vauvoja vaikka oikeasti ajatukset olis ihan muualla.

Tai sitten voi olla, että mun tuttavapiiriin on osunut poikkeuksellisen vauvahulluja ihmisiä. En ainakaan usko, että kukaan jaksaisi niin pitkälle teeskennellä kiinnostusta, että suuhkottelisi ja nuuhkisi muitten vauvoja, kun ne on niin ihania ja söpösiä.

Kiitos kommenteista ja kokemusten jakamisesta, mun pitää nyt mennä muihin hommiin.

Ap

sun suukottelevan ja nuuskivan toisten vauvoja? Eipä kukaan minulta ainakaan noin kovaa kiinnostusta vauvoihin odottanut kun olin raskaana, enkä tiedä ketään jolla tuollainen tilanne olisi ollut. Sun tuttavapiirissä ehkä sitten on vaan vähän "vauvahulluja" tapauksia jotka luulee että kaikki maailman vauvat kiinnostaa äyttömästi vain koska olet raskaana.

Itsellä oli samanlaisia tuntemuksia raskausaikana. Mä luulen, että tuo yksi keskustelija haluaa tahallaan ymmärtää sut väärin...

Itsellä oli samanlaisia tuntemuksia raskausaikana. Mä luulen, että tuo yksi keskustelija haluaa tahallaan ymmärtää sut väärin...

olen siis jo pariinkin kertaan kommentoinut tähän ketjuun. En yritä tahallaan ymmärtää väärin. Missasinko nyt sitten jonkun oleellisen pointin? Voisitko vähän selventää mulle tätä juttua niin en sitten ainakaan ihan asian vierestä kommentoi.

Ymmärsin siis niin että ap:n läheiset ja tuttavat odottavat että hän olisi jokaisesta näkemästään vauvasta aivan haltioissaan ja menisi ihastelemaan tuntemattomiakin vauvoja. Ap ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen innoissaan vaikka vauvat ja lapset onkin ihan ok. Niinkö?

Olen eka kertaa raskaana, ja kyllä, kiinnitän huomiota kaikkiin vastaan tuleviin pikkulapsiin ja vauvoihin ja minusta ne ovat kerrassaan hellyyttäviä ja suloisia! Ennen raskautta en kiinnittänyt lapsiin mitään huomiota, enkä ole ollut mikään lepertelijä, ainoastaan veljeni lapsia kohtaan minulla on ollut erityisiä tunteita.



Nyt en saa silmiäni irti pikkuisista enkä malttaisi odottaa että oma syntyy!!



Johtuu varmaan hormoneista :)

Tosin raskauteni oli vähemmän toivottu ja luulinkin, että suhtautumiseni johtui siitä.

Mutta ehkä näin ei ollutkaan? En vain ole tästä asiasta hössöttävää tyyppiä.

ymmärtäväni sua, itse olen ollut tuollainen aikoinaan. Älä lähde yrittämään mitään mikä ei tunnu luontevalta ja toisten odotukset eivät välttämättä oikeasti ole sitä miltä sinusta tuntuu. Oman lapsen myötä ainakin minä olen oppinut suhtautumaan muidenkin lapsiin luontevammin ja jopa tuntemaan jonkinlaista tykkäämistä heitä kohtaan. Mutta oma on aina oma ja se on ihan ok. Meitä on moneksi. Siksi en kamalasti jauha omista lapsistani muille, koska tiedän ettei kaikki jaksa kuunnella pelkastään lapsi juttuja. Toisaalta moni ehkä halusisi kuulla lapsistani enemmän, mutta kysykööt sitten.

joka ei ollut mitenkään vauvahullu odottaessaan esikoista. Tosin muutama kuukausi ennen laskettua aikaa rupesimme miettimään mieheni kanssa että minkälaiset vaunut olisivat kivat ja kätevät. Sitten tutkailimme vastaantulevia vaunuja ja rattaita ja pohdimme olisko tollaset hyvät.. ehkä siinä joku saattoi kuvitella että olisimme kiinnostuneita jälkikasvusta kun ihan selvästi olin pitkällä raskaudessa.



Tuttavapiirissämme ei ollut muita vauvoja, isompia lapsia vaan, joten en kokenut että minun oletettaisiin olevan kiinnostunut vauvoista. Omalle vauvalleni olen kyllä leperrellyt ja oma vauva tuoksuukin (hiuksista) ihanalle niin kauan kun sai vain rintamaitoa. Taitaa olla joku biologinen juttu tuo haju..