Jos vauva syntyy rv 37 niin...

Meidän esikoinen syntyi 39+4, 3840g ja 52 cm mutta oltiin silti 6 päivää sairaalassa keltaisuuden ja uneliaisuuden takia. Samoin syöminen takkusi, vasta 27 tunnin ikäisenä sai raukka maitoa kun ei lähtenyt tulemaan eikä jorvissa korviketta annettu. Kotona kaikki lähti kuitenkin mallikkaasti sujumaan.

tuskin tuolla yhdellä viikolla niin paljon enää merkitystä on.

on suurempi ja useammin syömisongelmia kuin viikon pari "vanhemmilla"

Olin keltainen ja jouduin valokaappiin ja lisäksi en jaksanut syödä kunnolla, kun olin niin pieni ja heiveröinen.

kotiuduttiin kolmessä päivässä

ja periaatteessa oltais päästy ihan normaalisti kolmannen päivän lääkärintarkastuksen jälkeen kotiin. Lääkärintarkastuksen jälkeen ilmeni asioita, joiden vuoksi jouduttiin vielä jäämään sairaalaan.

tyttö sai sinivalohoitoa ja sen takia oltiin sairaalassa 6 vrk.

Oli pitkä laiheliini verrattuna sisaruksiinsa jotka olivat syntyessään pyöreitäkin. Verensokereissa oli häikkää ja imetys takkuili, oli kovin tyytymättömän oloinen muutenkin. Pääsi neljän päivän jälkeen kotiin.

Ymmärtäkää hyvät äidit, että nykypäivänä tuo keltaisuus ei ole enää mikään ongelma. Bilirubiiniarvo saadaan usein nopsaan korjattua valohoidolla. Oma lapseni oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen 2kk, joten suorastaan vitutti ne äidit jotka itkivät silmät päästään sen parin päivän valohoidon aikana, "kun ei saa vauvaa vierelle". Järki käteen.



Ps. hyvin hyvin harvoin rv37 syntyneellä on ennenaikaisuuden aiheuttamia vakavia ongelmia.

t. 37+2 pojan äiti

kotiutumisen jälkeen. Mutta myös täysiaikainen esikoinen oli keltainen.

Eli siis taysiaikaisina. Toisella oli maksan toiminnassa alkuun samanlaista haikkaa kuin joillain keskosilla, ja toisella oli pieni koko (47 cm, 2,6 kg; toinen oli ihan normaalikokoinen eli 50 cm ja 3,1 kg), ja molemmat kellastuivat mutta eivat aivan valohoidettaviksi asti. Mutta toisaalta kolmas lapseni on syntynyt 39+4 ja hankin oli hyvin keltainen, eli se tuskin meidan lapsilla liittyy mihinkaan "epakypsyyteen".

Ei sinun kärsimyksesi oikeuta muita olemaan murehtimatta omia ongelmiaan. Jokainen saa surra mitä haluaa, toinen suree kissan kuolemaa ja toinen puolison kuolemaa.

Niin ja sinullekin voisi joku kuolleen lapsen äiti sanoa että mitä sinä itket kun sinulla kuitenkin lapsi elossa.

Ymmärtäkää hyvät äidit, että nykypäivänä tuo keltaisuus ei ole enää mikään ongelma. Bilirubiiniarvo saadaan usein nopsaan korjattua valohoidolla. Oma lapseni oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen 2kk, joten suorastaan vitutti ne äidit jotka itkivät silmät päästään sen parin päivän valohoidon aikana, "kun ei saa vauvaa vierelle". Järki käteen.

Ps. hyvin hyvin harvoin rv37 syntyneellä on ennenaikaisuuden aiheuttamia vakavia ongelmia.

ei mitään ihmeellistä ollut

Oma lapseni syntyi 37 viikolla ja oli ihan hyvän kokoinen, pieni mutta viikkoihin nähden ihan hyvänkokoinen (tiedän tuttavapiirissä monia pienempiä täysiaikaisiakin) mutta oli alkuun todella väsynyt ja kellastuikin jonkin verran (valohoitoa ei tarvinnut. Lisäksi sokeriarvoja seurattiin ja niissä oli vähän pientä pulmaa.



Työläintä ehdottomasti oli imetyksen käyntiinsaaminen. Vauvan oli raskasta syödä sekä pullosta että rinnasta mutta kyllä tämäkin sitten onnistui itselleni oli vain yllätys että vaati niin paljon vaivannäköä.



Oman vauvani kohdalla vauvan vointiin kyllä varmasti vaikutti myös synnytyksen käynnistämiseen liittyvät lääkkeet ja epiduraali.

Heistä kyllä puhuttiin täysiaikaisina, eikä kumpikaan ollut keskonen. Mitään terveydellisiä ongelmia ei ollut kummallakaan, pienempää (alle 3kg, toinen oli yli 3kg) sai kyllä kovasti opettaa ja houkutella rinnalle, mutta ihan hyvin sekin lopulta lähti sujumaan.

37 viikolla syntyvät vauvat on jo ihan täysaikaisia. Vauva oli hyvän kokoinen, jäntevä ja kaikin puolin hyväkuntoinen. Kotiuduimme kolmantena päivänä synnytyksestä. Vauva oli ehkä aavistuksen unelias esikoiseen (syntyi viikolla 41+5) verrattuna, ja häntä piti herätellä syömään öisinkin 3h välein koska bilirubiini meinasi kääntyä nousuun (sairaalassa ei havaittu mitään, vasta kun th kävi kotikäynnillä vauvan synnyttyä todettiin että on keltainen). Säännöllisellä nesteytyksellä (rintaa 3h välein tai useammin) pysyi kuitenkin säädyllisissä arvoissa eikä vaatinut mitään toimenpiteitä.

Voisiko ongelmat liittyä käynnistykseen johtaneesta syystä?

Oma lapseni syntyi 37 viikolla ja oli ihan hyvän kokoinen, pieni mutta viikkoihin nähden ihan hyvänkokoinen (tiedän tuttavapiirissä monia pienempiä täysiaikaisiakin) mutta oli alkuun todella väsynyt ja kellastuikin jonkin verran (valohoitoa ei tarvinnut. Lisäksi sokeriarvoja seurattiin ja niissä oli vähän pientä pulmaa.

Työläintä ehdottomasti oli imetyksen käyntiinsaaminen. Vauvan oli raskasta syödä sekä pullosta että rinnasta mutta kyllä tämäkin sitten onnistui itselleni oli vain yllätys että vaati niin paljon vaivannäköä.

Oman vauvani kohdalla vauvan vointiin kyllä varmasti vaikutti myös synnytyksen käynnistämiseen liittyvät lääkkeet ja epiduraali.

Ymmärtäkää hyvät äidit, että nykypäivänä tuo keltaisuus ei ole enää mikään ongelma. Bilirubiiniarvo saadaan usein nopsaan korjattua valohoidolla. Oma lapseni oli sairaalahoidossa syntymän jälkeen 2kk, joten suorastaan vitutti ne äidit jotka itkivät silmät päästään sen parin päivän valohoidon aikana, "kun ei saa vauvaa vierelle". Järki käteen.

Ps. hyvin hyvin harvoin rv37 syntyneellä on ennenaikaisuuden aiheuttamia vakavia ongelmia.

Oma lapseni oli syntymän jälkeen sairaalassa neljä kuukautta, ja tuona aikana vastasyntyneiden osastolla hoidettiin tietysti useita 36- ja 37-viikkoisena syntyneitä vauvoja, jotka olivat väsyneitä, eivät jaksaneet syödä tai olivat keltaisia. Ymmärsin oikein hyvin sen, että äideistä tuntui pahalta, kun vauvaa ei saanut vierihoitoon. Tuossa vaiheessa naisen keho on virittynyt hormonaalisesti vastasyntyneen hoivaamiseen, joten vauvasta eroon joutuminen tuntuu varmasti pahalta. Ei siinä ole mitään tekemistä järjen kanssa. Ylipäätään on aina kurjaa, jos vauva joutuu vastasyntyneiden osastolle - oli kyseessä sitten muutaman päivän tai usean kuukauden hoitojakso. Samassa veneessä siellä ovat kaikki äidit ja isät, joten on turha alkaa kilpailla, kenen vauvalla on pahimmat oltavat.