Kukaan muu päätynyt miniäksi suureen sukuun joka työntää nokkansa joka paikkaan? (ov)

Sä teet miten sä haluat, etkä annan heidän vaikuttaa päätöksiisi ainkaan tärkeissä asioissa. Pysyttele ihan hyvissä väleissä, mutta älä välitä heihän koohotuksistaan.

Sä teet miten sä haluat, etkä annan heidän vaikuttaa päätöksiisi ainkaan tärkeissä asioissa. Pysyttele ihan hyvissä väleissä, mutta älä välitä heihän koohotuksistaan.

mutta silti sitä nokkaa työnnetään sinne minne se ei kuulu. Kasvatusneuvoista lähtien ollaan tuputtamassa kaiken näköstä näkökulmaa.

ap

mutta EI. Jos tarjoavat lumppuja niin kiitos mutta meillä on jo kaapit täynnä, yhtään ylimääräistä vaatetta ei mahdu. Jos tarjoavat mielipidettä niin kiitos mutta olemme päättäneet tehdä näin. Etkä selittele etkä pyytele anteeksi. Ja tosiaan kannattaa harkita mitä kertoo ja kenelle, jos asioiden puiminen ja leviäminen häiritsee.



Ja muista hymyillä :) Pitkää pinnaa se vaatii, mihinkään eivät tule muuttumaan joten yritä jo alussa tiedostaa että tollaisia ne on ja mihinkään eivät muutu. Mua helpottaa kun ajattelen että hyvää ne tuputtamisellaan tarkoittaa, vaikka hermoille se käykin.

ja äiti. He käyttäytyvät juuri noin: Omaa elämää ei ole, siskoillani ei ole lapsia, joten meidän elämä sosialisoidaan siis yhteiseksi.



Jopa lapsen synttärikakusta saatiin kehitetty kahden kuukauden riita - ja loppujen lopuksi äitini tilasi jostakin kondiittorilta ylimääräisen kakun... Minun kakkuni ei kelvannut.

Mieheni suvulla on läheiset välit. Isän puolella on useita tätejä, joita on tavattu usein, äidin puoleisia tätejä ei niin usein mutta anoppi esim. soittelee niin omien siskojensa kuin myös apen siskojen kanssa viikottain - muutaman kanssa lähes päivittäin. Mieheni ei ole kovin sukurakas niin kuin en minäkään, joten olemme todellakin poikkeuksia ja saamme kuulla siitä.



Itse en pidä mitään yhteyttä omiin täteihini (2kpl) ja äitinikin harvoin. Mummeja näen toki 3-4 kertaa vuodessa (asuvat kauempana), mutta näitä tätejä siis lähinnä vain mummien luona tai juhlissa.



Oli aluksi aikamoista totuttelua tajuta, että nämä miehen tädit tiesivät minusta kaikenlaista ja myös kertoivat sen ääneen. Muistan kerran kertoneeni seurustelumme alkuaikoina anopille, että kävin juuri lääkärissä, ja minulla todettiin virtsatiehyiden tulehdus, johon sain lääkkeet. Tuntia myöhemmin kuulin, kun anoppi kertoi sen minulle vielä täysin tuntemattomalle tädille (apen siskolle). Vähän siinä posket punoittivat, kun en välttämättä kertonut tällaisista asioista edes vanhemmillenikaan, ellei siis tullut muuten puheeksi.



Neuvoja ja ohjeita tietysti myös on sadellut, mutta toisaalta myös runsaasti tukea ja aitoa kiinnostusta esim. lapsiamme kohtaan. Se on jopa liikuttavaa. Mieheni on tehnyt aika selväksi, että ei viihdy kyläluutana eikä siksi kyläile näiden sukurakkaiden tätien luona, joten ahdistavia neuvojakaan ei satele kuin joskus anopin välityksellä ja niihin osaan jo suhtautua nauraen. Onneksi anoppikin on tajunnut, että ei pidä kaikkea ottaa niin kirjaimellisesti.



Välit ovat siis kaikesta huolimatta hyvät ja arvostan tätien lähettämiä lahjoja ja kiinnostusta lapsiamme kohtaan. Osaan ajatella nyt nämä välit positiivisena voimavarana, vaikka tiedänkin, että pahimmillaan ne voisivat olla todellisia voimasyöppöjä. Olen huomannut, että tällaisissa suvuissa on myös paljon käsittelemättömiä riitoja ja kaunoja, ja siellä pitää todella osata luovia, että ei suututa ketään.



Siinä mielessä pidän miehen suvusta enemmän, että ainakin siellä sanotaan suoraan eikä kukaan jää yksin. Omassa suvussani taas kyräillään selän takana ja puhutaan pahaa heti, kun vain selkänsä kääntää.



Lähisuvussani olemme todella läheisiä vanhempiemme lisäksi miehen siskon ja oman siskoni kanssa. Veljeeni on etäisemmät välit. Toivon, että voimme silti pitää kaikkien kanssa hyvät ja suorat välit myöhemminkin. En halua tuollaista selän takana puhumisen kulttuuria lähisukuumme.

välillä hymyillä kun tekis mieli takoa halolla niitä päähän :D



Välillä sitä miettii että jos olis tiennyt millaiseen sukuun sotkeudun etukäteen niin olisinkohan tässä ollenkaan :) Onneks mies on toista laatua kun sukunsa. Muuten tulisin hulluks

ap

on tosiaan se että kaadetaan saavilla paskaa niskaan jos ei tehdä kuten he ovat aina tehneet. Pakkosyötetä lapsia, valita suvun siunaamaa kummia, vastaanoteta kiltisti sitä rytkyläjää jotka ei kelpaa edes uffin laatikkoon. Suvun kesken sitten marisevat ja haukkuvat, meille ei sanota päin naamaa kuin sen verran että tajutaan heidän paheksuvan päätöstämme. Kahvitellessan sitten haukkuvat pataluhdaksi koko perheen ja varsinkin minut (käly juorusi minulle) koska olen "kapinallinen" enkä alistu heidän tahtoonsa. Minkä kun olen suvun ulkopuolinen.

ap

Me ollaan miehen kanssa niin väsyneitä myös hänen sukuun.

Miehen veli ja hänen vaimonsa ihan samaa maata. Milloin me ollaan oltu ilkeitä niille, niiden herkkää sisintä loukattu jne. Voi kieus, aikuiset ihmiset.

Koko ajan juonitaan ja haukutaan, sit naamatusten lässytetään ja esitetään muuta.

Minä en myös kälyä pyytänyt kummiksi lapselle, koska ei olla missään tekemisissä ja en tule toimeen hänen kanssaan. Ei sitä muutenkaan kiinnosta meidän elämä niin miksi pyytäisin lapseni kummiksi. Noh, voit kuvitella mitä sontaa tästä jauhettiin suvunkesken ja pitkään.

on tosiaan se että kaadetaan saavilla paskaa niskaan jos ei tehdä kuten he ovat aina tehneet. Pakkosyötetä lapsia, valita suvun siunaamaa kummia, vastaanoteta kiltisti sitä rytkyläjää jotka ei kelpaa edes uffin laatikkoon. Suvun kesken sitten marisevat ja haukkuvat, meille ei sanota päin naamaa kuin sen verran että tajutaan heidän paheksuvan päätöstämme. Kahvitellessan sitten haukkuvat pataluhdaksi koko perheen ja varsinkin minut (käly juorusi minulle) koska olen "kapinallinen" enkä alistu heidän tahtoonsa. Minkä kun olen suvun ulkopuolinen. ap

että onko se nyt niin vaarallista jos/kun lapsella olisi yksi ylimääräinen, suvun valitsema, kummi?



Vaatteetkin voi ottaa vastaan kauniin kiitoksen kera ja heittää vaikka siivousräteiksi tai seuraavalle pahaa-aavistamattomalle...



Minusta on toisaalta kaunista että suvun perinteitä ylläpidetään kuten vaikka tuossa kummiasiassa, yhdestä ylimääräisestä kun ei kumminkaan kerry kenellekään mitään huonoa.



Seläntakanapuhumiseen yms. onkin vaikeampi vaikuttaa mutta luulisi ettei olisi suuri risti yrittää ymmärtää muitakin ihmisiä?

Siis tekisitte ihan tietoisesti niin, että esim. kun tulee vaaterytkyjä laatikollinen, niin mies julistaa heti, että noita ei meille oteta, ei ole tilaa ja lapsilla on jo niin paljon vaatteita. Siinä sitten sinä vain myötäilet, että joo, tilaa ei ole, voi voi, kun teillä on niin paljon vaatteita esim. oman sukusi puolelta. Mies siis olisi se päällepäsmäri, koska tuskin saisi omalta suvultaan niin paljon kuraa niskaansa kuin sinä.



Voisitte ihan lähisuvun kanssa jo käydä keskusteluja, joissa miehesi on nimenomaan se, joka julistaa teille tärkeät asiat teidän perheenne asioiksi (esim. kummivalinnat, lastenkasvatus jne) ja voisi esim. valistaa äitiään ja isäänsä siitä, mitä sinne suvulle kerrotaan ja mitä ei.

selän takana kahden tyttärensä, miehensä ja kahdeksan sisaruksensa ja näiden perheiden kanssa.



Ja sitten aina selitti miehelleni yhteenvetoja näistä takanapäinhaukkumisista. Kun se ja sekin oli sanonut niin ja jne. Valtaosaa en ollut koskaan edes tavannut kuin kerran anopin 50-vuotispäivillä.



Jotenkin sitten meni maku enää nähdäkään ko. ihmisiä...

Kälyni halusi erota miehestä koska miehen suku oli niin rasittavaa???? Onhan sekin eron syy jos haluaa väkisin erota. Miehen suku taas vetäytyy kun käly päästelee täysiä valheita miehen suvusta. No menipä sekin syy eroon kun ei olla enää tekemisissä.

että eihän se maailman loppu olisi ollut. Sanoinkin miehelle että jos nyt välttämättä haluaa siskonsa kummiksi niin käy kyllä mutta sylikummikse ei pääse. Mies tyrmäsi ajatuksen samantien ja sanoi ettei halua häntä. Otti kyllä syyt niskoilleen mutta kahvipöydässä asia taas käännettiin niin että minä olen puhunut miehen ympäri.



Täytyykin kokeilla ens kerralla kun taas tunkevat säkin kanssa tänne että jos mies sanoisi että meillä on jo ihan tarpeeksi vaatetta ja enempää ei mahdu.



ap

Minä jaksoin tuota 6 vuotta ja lopulta päädyimme miehen kanssa eroon. Syyllistän tästä kuitenkin paljolti miestä, joka ei osannut laittaa omaa perhettään ikinä oman suvun edelle. Hänen äitinsä ja sukunsa meni aina minun ja lasten tarpeiden edelle eikä hän osannut/uskaltanut sanoa perheelleen ikinä vastaan.

Joka halvatun sunnuntai pitää kokoontua anoppilaan yhteen syömään ja kaikki ovat niin hienoja että, anoppi jopa osti minulle ominpäin siistimpiä vaatteita koska mekko/neuletakki yhdistelmäni ei ollut tarpeeksi hieno näille sunnuntain aterioille. Muutenkin kauheaa holhoamista varsinkin anopin ja ja hänen ikivanhan anoppinsa suunnalta, mitään ei saa tehdä eikä näyttää siltä ja tältä koska suku on niin arvokas ettei se vaan sovi..ja siis suku on ehkä rikasta mutta ei mitään tunnettua erityisen arvokasta porukkaa, kunhan ovat otsensä jalustalle nostaneet. Tympii mutta mies on ihana joten kestän hammasta purren..enkä tottele anopin määräyksiä;)

Miehellä on tuppautuvat sukulaiset. Mieheni sovinistinen isä on haukkunut minut, koska mieheni joutuu kotona siivoamaan ja tekemään "akkojen hommia". Käymme molemmat töissä, mutta ilmeisesti minun työni ja palkkani ei ole minkäänarvoista hänen silmissään. Minut on muutenkin leimattu vaikeaksi miniäksi ja appivanhemmat pitävät poikaansa säälittävänä raukkana. Jostain syystä kaikki muutkin sukuun naidut miniät ovat miehen sukulaisten mielestä vaikeita... En siis ole ainoa "huono vaimo". Joka ikistä perheemme ratkaisua ruoditaan koko suvun voimin ja auta armias, jos ratkaisumme ei tyydytä sukua. Olen niin kyllästynyt tähän, että harkitsen ajoittain eroa. En haluaisi välejäkään katkaista, mutta kun ei hyvällä eikä pahalla saa sukua pidettyä aisoissa.

Olen järjestäin jättänyt viimeiset neljä vuotta menemättä kissanristiäisiin eikä miehen sukulaisia tässä kodissa ole koskaan nähty.Jossain se raja menee.Jos en olisi näin tunteeton olisin tehnyt poliisille jo kunnianloukkaussyyteteitä!Mutta kun ei oo alusta asti nää veljesten mäkämäkä muu muu tarinat jaksanut kiinnostaa niin hyvä näin.

ja päästelee sammakoita suustaan.



Sanoipa kerran että mun pitäis viedä lapset pois ja mennä hoitoon kun en kerran jaksa niitä katsoa :O

Takana oli monta unetonta yötä ja kun satuin sanomaan kysyttäessä miten menee, että tekis mieli kiikuttaa lapset jonnekki hetkeksi että sais edes hetken rauhaa :/



Miehen suvussa ei ole kuin 2 miniää. Minä ja eräs miehen serkun vaimo. Kaikki muut lapset kun on tyttöjä. Vävy kokelaissa ei ole mitään vikaa jostain kumman syystä.

ap

Olen järjestäin jättänyt viimeiset neljä vuotta menemättä kissanristiäisiin eikä miehen sukulaisia tässä kodissa ole koskaan nähty.Jossain se raja menee.Jos en olisi näin tunteeton olisin tehnyt poliisille jo kunnianloukkaussyyteteitä!Mutta kun ei oo alusta asti nää veljesten mäkämäkä muu muu tarinat jaksanut kiinnostaa niin hyvä näin.

ap

mulla ihan sama homma!!tungetellaan ja udellaan kaikki meidän asiat a:sta ö:hön.olen lopettanut kertomisen,koska mun asiat ei heille kuulu,eikä mun lasten.mies hoitakoot omat välinsä vanhempiinsa ja muuhun sukuun kun ei osaa vastaan sanoa.mulla on kylmänviilee linja.mä en heidän sukuunsa kelpaa niin eipähän hekään kelpaa mulle!!pitäkööt kioskinsa,onneks ympärillä on ihaniakin ihmisiä:)