Olen aivan kypsä siskoni asenteeseen

kateellisia ja katkeroituneita ihmisiä liikkeellä.

törmänneet apn siskon kaltaiseen läheiseen.

Minä olen, tosin vielä helvetisti pahempaankin.



Ei tuollaista kukaan jaksa.

Joku kerta kun siskosi aloittaa tuon nälvimisen, niin mikäli lapset eivät ole läsnä, sano hänelle että painuu helvettiin, et jaksa enää kuunnella tuota nälvimistä. Ohjaa ovesta pihalle äläkä ole häneen yhteydessä. Hän miettikööt asiaa itse ja mikäli kokee tarpeelliseksi pyytää anteeksi tai muuttaa käytöstään, hän ottaa sinuun yhteyttä.

vaihtaa kuulumisia ja kertoo mitä ovat tehneet. Ei tuossa ole kysymyksessä mikään tilitys. Ja varsinkin kun selvisi, että lapset ovat jo niin isoja, että he kertovat itse.

tilittää siskollesi omat ja perheesi menemiset (pähkinänsärkijä ja matkat yms.)

Onko kuitenkin niin että niistä kertominen hivelee itsetuntoasi ja nostaa sinut jotenkin paremmaksi kuin tavis-siskon.

Itse en kertoisi siskolleni menoistani jos todella kokisin että on hän on ilkeämielinen minua tai perhettäni kohtaan. Puhelisin vain minimin yksityisasioistani.

Voit laittaa rajat siihen miten sinua kohdellaan.

Asetat vastakysymyksiä väitteisiin, miten niin oelt itsekäs ja rahanahne ja kusipää. Pyydät perusteluja väitteille etkä niele niitä vastaansanomatta.

kun muuten ei olisi voinut kuvailla siskonsa käytöstä ja puheita. Ymmärrätkö?

että ap halusi niiden kautta määritellä itsensä ja jotenkin lujittaa omaa asemaansa samalla kun teki siskostaan jotenkin huonomman.

Hölmöä käytöstä ei tietenkään tarvitse aikuiselta ihmiseltä sietää, se on selvä, mutta yleensä nää jotka itsensä pyhittää täällä palstalla on riitoihin ihan yhtä syyllisiä kuin ne joista he täällä vaahtoavat.

Kukaan ei pysty riitelemään yksin, aina tarvitaan kaksi osapuolta!

ettei kyseessä ollut riita,vaan se, ettei ap jaksa siskon nälvimistä.



Kahtokaapaas nääs kyllä ihminen pystyy nälvimään vaikka toinen ei puhuisi mitään, se ei tarvitse kuin yksipuolisen kommunikoinnin.

Sano siskollesi ettei pura pahaa oloaa sinuun. Ja kysy mikä painaa mieltä?



Luultavasti siskosi kiistää pahan olon, mutta joka kerta kun hän nälvii, kysy pahasta olosta tai että mikä sua oikeesti nyppii.

että varoin visusti "tilittämästä" tai kertomasta yhtään mitään asioistani.



Pitääkö minun siis siirtää tällainen käytösmalli perintönä lapsilleni, jotta sisko on hiljaa?



Minä olen auttanut mielestäni siskoani todella paljon. Taannut lainoja, maksanut aika paljon vuokrarästejä.



Jokaisesta pienestäkin avusta olen aina antanut runsaan lahjan: hotellivouchereita, kylpyläreissuja, risteilyjä, ooppera- ja teatterilippuja...



Mutta mikään mitä teen ei muuta silti mitään: Aina päädytään samaan tilanteeseen, jossa saan suut silmät täyteen tuota haukkumista.



ap

Mikä ihmeen juttu tämä on?!

saat tuskin vastausta täältä.

kysyisit siskoltasi. kateellinenhan tuo sulle on.

Sisarellasi voi olla paha olo omassa liitossaan. Esim. mies on ehkä ankeampi kuin muut tiedätkään, jolloin se heijastuu ilkeilynä muille.



Jos kyseessä olisi kaverisi, niin sanoisin itsekin, että mitä tuollaisesta välittämään, elä elämääsi, mutta oma sisko on vähän eri asia.



Meillä siis myös jännitettä sisareni kanssa. Ei siitä sen enempää, mutta todella pahoja piikkejä olen saanut. Tiedän, (tosin muutkin läheiset), että hänellä on vaikeaa tällä hetkellä, joten en ota niitä itseeni, vaikkei se mukavaa ole. Sisarussuhde ei ole siis tasapainossa. Ja onhan maailmassa ikäviä, huonosti käyttäytyviä ihmisiä, harmi jos sisaresi on sellainen...

kyllä sun on sanottava sisarellesi, ettei purkaisi pahaa oloaan sinuun. Hän on sanottavansa sanonut ja te tuskin elämäänne muutatte hänen toiveiden mukaiseksi. Valmistaudu siihen, ettette ehkä näe vähään aikaan, mutta mitä menetät?

ei oma elämä mene kovin kivasti. Ei lapsia, vuokrarästejä. Eiköhän se ole aika selvää, että tuntee huuonommuutta.



Sisarukset on ihana voimanlähde joo, jos kaikilla menee elämä kivasti - tai vastaavasti sopivasti pieleen, että voi tasapuolisesti tukea toisiaan.



Mä se, joka aiemmin kirjoitti omasta siskostaan. Eihän se ole tietysti oikein, mutta aika ymmärrettävää, että ottaa psykologisesti koville olla se "raasu", jota menestynyt sisko avustaa ja ostelee ristely, ooppera- ja teatterilippuja.



Mitenkän sun vanhemmat ap teihin suhtautuu? Ja suhtautui lapsena? Usein vanhemmatkaan ei osaa kovin luontevasti ja rakentavasti suhtautua siihen, että lapset esim. pärjää koulussa hyvin eri tasoisesti. Vaikka kummatkin tekis töitäkin. Tai että toinen päätyy onnelliseen avioliittoon ja toinen ei löydä kumppania tai löytää huonon. Ja joo, toki kumppani valitaan itse, mutta olen sen moneen kertaan nähnyt, että tuuriakin tarvitaan, jotta se hyvä kumppani vierelle löytyy.



Ap - oikeastiko ihmettelet, miksi siskosi toimii kuten toimii? Siskosi purkaa pahaa oloaan, pettymystään ja kateutta sinuun. Ja ei, sun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja voit iloita onnestasi muiden kanssa, ystäviesi jne., mutta siskosi käytös tuskin muuttuu ellei hän mene pitkään terapaiaan tai muuta vastaavaa.



Sun ei tarvitse tuota käytöstä sietää ja voit laittaa rajat teidän seurustelulle. Tai pistää välit poikki vaikka kokonaan, jos siskosi hakkuminen oikeasti sun ihanaa elämääsi haittaa. Mua ei mun siskon haukut satuta. Tajuan, että hän purkaa pettymystään minuun, koska olen kuitenkin se läheinen. Ei varmaan ole "oikein", että läheiset on likasankona pahalle ololle, mutta aika inhimillistä se on.



Ja kuinka usein te oikein tapaatte? Ja miksi ihmeessä haluat, että lapsesi luo suhteen tuollaiseen ihmiseen, joka tuo sulle vaan pahaa oloa? Vai tuoko vaan pahaa oloa, vai tuoko hyvääkin?



Tätä et halua ap kuulla, mutta ainut ratkaisu sun ongelmaan on se, että mietit, miksi pidät yhteyttä siskoosi, mitä se sinulle merkitsee? Pidätkö yhteyttä siksi, että haluat olla "hyvä ihminen, joka ei hylkää surkimussiskoaan" vai siksi, että vilpittömästi haluat siskosi seuraa kaikesta huolimatta? Siskoasi et voi muuttaa, mutta voit päättää, mitä itse haluat. Ja kaikilla valinnoilla on seurauksensa, myös meidän omakuvalle.

luettelee täällä kuinka hänt pyydettiin missikisoihin ym. luettele vielä koearvosanasi ja kaikki muut suorituksesi. olet vrmaan niin ärsyttävä, että siskosi vittuilee sen takia.

tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. En vaalisi edes mitään tätisuhteita.

jos han olisi sujut oman elemansa kanssa ei olisi mitaan tarvetta kommentoida sinun elamaasi ja olemista. yrita ymmartaa hanta.

Hei



Minä lähtisin ap:nä miettimään, miksi hän tuntee syyllisyyttä siskonsa sanoista.



Sanoisin siskolle myös, että sinä et enää halua kuulla nälvimistä. Muuta ei tarvitse sanoa. Älä ala psykologisoimaan siskoasi, älä ainakaan siskolle.



Tee vain omat rajasi selväksi, ensin itsellesi ja sitten muille.

Esim. voit päättää, että et suostu kuuntelemaan tollaisia juttuja. Ja sen voit tehdä ihan ystävällisestikin.



Yksi vinkki vielä. Jos siskosi ei halua tai osoita mitään kiitollisuutta antamiasi lahjoja kohtaan (jotka minusta ovat ylenpalttisia, jopa liiallisia), niin älä anna niitä enää. Siitä voi tulla sellainen menestyjä-luuseri -asetelma. Lopeta siskosi lahjominen.



Tulee sellainen kuva, että sinä yrität kaikkesi ja yrität kaikkesi myös hyvien välien säilymisen suhteen.

Sinuna antaisin nyt siskon puolestaan välillä hoitaa teidän sisarussuhdetta. Älä ota kaikesta vastuuta. Älä paikkaile siskosi onnettomuutta, älä korvaa hänelle hänen elämänsä "huonoja" asioita.

Tee vain niin kuin itsestäsi tuntuu hyvältä. Siskosi tavallaan pompottelee sinua ja tekee sitä niin kauan kuin annat sen tapahtua.

Älä siis tule liikaa vastaan kaikessa.



Sinua kohdellaan juuri niin kuin annat muiden kohdella sinua. Vain sinä voit muuttaa asian. Keskity siis nyt pohtimaan omia motiivejasi, miksi välit siskoon ovat niin tärkeät, miksi yrität niin paljon.



Kuitenkin, pysy ystävällisenä, mutta jämäkkänä. Siskosi joutuu muuttamaan käytöstään, kun sinä et enää salli mitä vain.



Vielä. En pitäisi tätisuhdetta niin kamalan tärkeänä lapsille, jos lapset siinä oppii, että äitiä (eli sinua) saa kohdella miten vain.



Luulen, että oikeasti tässä ei ole kyse lasten tarpeesta saada pitää täti, vaan sinusta, siitä että haet siskosi (tai äitisi?) hyväksyntää.

Ei se ole paha asia, mutta oman hyvinvointisi kannalta on tärkeää, että todella syvällisesti pohdit omia tunteitasi tässä asiassa. Kävisin ehkä jopa kerran jollain terapeutilla puhumassa tämän asian lävitse.

Sinulla on oikeus olla onnellinen!

yhden kaverin kanssa.





Veikkaan että kyse on kateellisuudesta. Mun "ystävä" jaksaa mainostaa kokoajan kuinka "sä oot muuttunu, sä et oikeesti oo tollanen" joo, olen muuttunut siitä mitä olin 10 vuotta sitten. Nyt on perhe ja mies ja työ. Kaverillani ei näistä mitään muuta ole kuin työ.

Varmaan siskosi on joo kateellinen, koska kyllähän sulla vaikuttaa olevan paljon hyviä asioita elämässä. Jos olet nätti, koulutettu, perheellinen, suhteellisen varakas, omakotitalossa asuva, ulkomailla matkusteleva.. onhan siinä jo luottelolla mittaa. Sitten rivien välistä kuultaa se mitä siskosi EI ole. Varmasti häntä harmittaa.



Mutta iso tekijä lienet ap itse. Vaikuttaa siltä, että korostat kyllä hieman tarpeellista enemmän itseäsi ja tilannettasi. Voi olla ettei niin oikeasti ole, mutta ehkä kannattaa miettiä asiaa?



Tuli mieleen tarina lapsuudesta: sain äidiltä kauniin kukkaseppeleen. Innoissani pistin sen päähän ja hain vielä kauneimman mekkoni ja olin niin onnellinen. Menin keimailemaan serkulleni, joka sihahti hampaittensa välistä "et oo yhtään nätti!"



Enhän minä tarkoituksellisesti mennyt leveilemään, kun olin vaan aidosti vain niin onnellinen seppeleestä. Silti ymmärsin jo silloin miltä serkustani mahtoi tuntua, kun hänellä ei ollut sellaista seppelettä, eikä edes sellaista mekkoa (koska olivat meilläpäin mökkilomalla, eikä heillä ollut kovin paljoa vaatteita mukanaan). Eli en ehkä ollut kovin reilu mennessäni sinne tanssahtelemaan hänen eteensä.

jos han olisi sujut oman elemansa kanssa ei olisi mitaan tarvetta kommentoida sinun elamaasi ja olemista. yrita ymmartaa hanta.

Paitsi että jossakin vaiheessa ymmärrys voi ja saa loppua keneltä vaan, eli ei ole mitenkään väärä ratkaisu jos ei tuollaisen ilkeän nälvijän ja alaspainajan kanssa halua olla enää tekemisissä.

Mitä hyvää menetät? Et yhtään mitään, sen sijaan jää ilolle ja mukavammille ihmisille enemmän tilaa. :) Ei voi olla lapsillennekaan hyväksi, jos kotiinne tulee toistuvasti tuollainen ihminen, joka kohtelee teitä noin ikävästi. Iloista mieltä sulle vaan, ap, eihän ketään toista muuttaa, mutta voit valita pidätkö tuollaista ihmistä elämässäsi, oli sitten sukua tai ei!