Työskentelen n. 12-vuotiaiden lasten parissa ja ihmettelen vuosien

tai en oikeastaan sittenkään. Tapahtuuhan sitä vuosien saatossa itse kullekin kerran tai pari yhtä jos toista. Jopa keskittymiskyvyn puutetta. On mullekin tapahtunut ja taisi tapahtua ap:llekin tätä viestiä kirjoitaessa?

Ainakin omien lasten kaveripiirissä ei monissa ns. tavisperheissäkään huolehdita riittävästä unimäärästä. Lapset menevät arkisin klo 22-23 nukkumaan ja onpa lapsia, jotka vielä salaa pelaavat tai muuten vaan surffavat netissä reilusti puolen yön jälkeenkin. Ei ihme, että aamulla väsyttää eikä energiaa riitä keskittymiseen. Toinen suuri ongelma, joka kuitenkin tähänkin liittyy, on energiajuomat. Niitä koululaiset kittaavat koulun jälkeen iltapäivisin ja kas kummaa, ei se uni tulekaan kovin helposti...ja ei kun taas seuraavana päivänä koulun jälkeen sama juttu, sillä univelkaa on...



Tuntuu oikeasti, että monella ihan kunnollisellakin aikuisella on vanhemmuus hieman hukassa!

eli 12-vuotiaat kymmenen vuotta sitten jaksoivat keskittyä paremmin ja pidempään, lisäksi osasivat kuunnella ohjeita paremmin kuin tämän päivän. Ap:lla joo auringonpistos, kun ei osaa kirjoittaa tällä akateemisella palstalla.



ap, itse

olen noista asioista samaa mieltä. Energiajuomatkin tosiaan nykyään mukana... Vanhemmuus on monella aikuisella hukassa, toivottavasti ei enää kauheasti takapakkia tule. Muuten olemme kaikki hukassa.



ap

nopeatempoisempaa kuin ennen, ei siitä mihinkään pääse.



Meillä nuoret nukkuvat, syövät ja liikkuvat hyvin, en silti ole varma, että keskittymiskyky niin hyvä kuin voisi olla.

olen itse asiassa aivan päinvastaista mieltä. Meidän esikoisella on add/asperger. Perheemme elämäntapa on pikemminkin hidas kuin nopeatempoinen ja mediasta meillä harrastetaan lähinnä perinteisiä paperiversioita (kyllähän niistä toki hyvän pyörteen saa, ei siinä mitään). Meillä ei käytetä energiajuomia eikä edes kahvia tai limuja. Nukkumaanmenoaika on klo 21 ja silloin menevät petiin sekä lapset että aikuiset. No, kotona meillä ei olekaan suuria ongelmia, meillä kun on aikaa odottaa tätä yhtä unelmoijaa.



Pikemminkin homma menee niin, että kun on kotona tottunut saamaan rauhassa tehdä ja ajatella hommansa niin sitten muualla on liian kiire kun maailma ei kuitenkaan odota.

Lasten pahoinvointiongelmat ovat alkaneet suomalaisessa yhteiskunnassa suurin piirtein samoihin aikoihin, kuin feministinen tasa-arvoihanne valtasi alaa. Eli alkanut jo 70-luvulla, paljo ennen energiajuomia ja media pyöteitö yms...

Hei



Mielenkiintoinen kysymys.



En syytä tv:tä tästä asiasta, mutta on se jollain tavalla aikamme kuva.



Katsoin viikonloppuna tv:stä tulevaa vanhaa Peppi Pitkätossua, sitä alkuperäistä 60-luvulta (?) olevaa versiota.



Siinä on paljon kohtauksia, joissa ei nykymittapuun mukaan tapahdu mitään. Lapset katselevat leijoja taivaalla minuuttitolkulla, kukaan ei puhu.

Lapset, 4 ja 6 v. kyllä jaksoivat katsoa sitä, mutta itse kiinnitin huomiota ohjeman hitauteen, joka oli kyllä ihanaa.



Pikkukakkosta meillä katsotaan ja se on minusta hirveä pääosin. Suurin osa ohjelmasta sellaista mukahauskaa "mekastusta".

suosittu lastenohjelma 1970-luvulta:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=106&t=775&a=104



Suosittu lastenohjelma 2000-luvulta:

kotona ei kukaan välitä, mitä tehdään => koulussa ja harrastuksissa ollaan ihan hukassa, mitä saa tehdä ja koska. Ei kannata keskittyä juttuihin, koska tarhassa oppi, että kaikki asiat on vain tuokioita.

luokkiin on itegroitu sellaisia lapsia jotka olivat ennen tarkkiksilla ja siihen sekaan kielitaidottomat maahanmuuttajat ja kaikki nämä samassa luokassa sähläämässä niin soppa on valmis.

Mutta ajatelkaa, että koulun ensimmäinen tehtävä on säilytys. Siinä se selviää, mutta se mitä tapahtuu säilytettävien päille noissa olosuhteissa, se onkin toinen juttu!

Meidän eskarilainen on rauhallinen ja eriomainen keskittymään. Ongelma on se, että on kuulemma liian vaatimaton ja ei osaa tuoda itseään esille... No, ei varmaan osaa, mutta kääntöpuolena on erittäin sitkeä ja kärsivällinen tehtävissään.