Urheilijoiden puolisot! Miten jaksatte jatkuvaa
miehen treenaamista ja poissaoloa?
Nyt alkoi taas suunnistuskausi, ja ukkoni kiertää kaikki mahdolliset suunnistukset. Tämä tarkoittaa sitä, että milloin hän ei ole iltavuorossa töissä, on hän joko pyöräilemässä tai suunnistamassa. Käytännössä äijää ei näy kotona kuin "tankkaamassa". Eli käy töissä, syö, nukkuu ja urheilee.
Pihahommiin (niinhin raskaimpiin, joita itse en jaksa) ei ryhdy, kun haittaa sitten omaa suoritusta. Eikä mihinkään muuhunkaan, kun palautuu treenistä tai valmistautuu treeniin.
Olen todella kyllästynyt! Koko kesässä ei ole juurikaan mitään yhteistä aktiviteettia, kun suunnistukset rajoittaa kaiken menemisen. Pyytelee sitten mukaan suunnistamaan, että siinä olisi yhteistä tekemistä. Mutta voi prkl sentään, kun ei kiinnosta! Voisin tietty juosta ukon perässä, mutta en pysy vauhdissa mitenkään mukana - ja mun tahtiinhan ei tietenkään voida mennä, sillä ukon suoritus on se tärkein!
...ja kyse ei ole mistään teinimiehestä, vaan 4-kymppisestä!
Kiitos että sain purkautua :o(
Kommentit (13)
vähän saat kyllä sitten syyttää itseäsikin, jos teet monta lasta tuohon tilanteeseen ja sitten valitat kohtaloasi.
ja vaihdoin urheilijan sellaiseen mieheen, joka liikkuu maltillisemmin, toki kuitenkin useana päivänä viikossa hänkin. Nyt on liikuntaa ja yhteistä aikaa sopivassa suhteessa.
urheileminen on jokin korvike. Ehkä teillä ei ole kovin paljon seksiä eikä mitään muutakaan yhteistä enää. Turha teidän on yhdessä olla
olihan ne oireet silloin jo nähtävissä...
Ap
että olen ukon kanssa pelkästään seksin takia ;oD
Ap
Tilannehan on toki ikävä, mutta toivottavasti et olettanut ilman etukäteiskeskustelua, että tilanne jotenkin muuttuu lasten hankkimisen myötä. Vähän sama kuin jos menee alkoholistin kanssa kimppaan ja olettaa, että kyllä se kohta lakkaa juomasta, vaikka alkoholisti itse ei edes pidä juomistaan ongelmana.
Ymmärsin otsikostasi, että kysymyksessä olisi ammattiurheija, mutta näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole?
Itse ammattiurheilijan puolisona olen jaksanut oikein hyvin. Tiesinhän alusta asti mihin rumbaan lähden mukaan. Välillä tietenkin harmittaa, kun mies ei pääse mukaan viikonloppuisin järjestettäviin juhliin tms. mutta sellaiset ovat pieniä murheita.
Jos kysymyksessä ei ole ammattiurheilija, niin kävisin kyllä miehen kanssa vakavan keskustelun siitä, miten aikoo jatkossa jakaa aikansa tasaisemmin perheensä ja kotitöiden kanssa. Pelkkää harrastamista yötäpäivää en hyväksyisi, jos muut asiat eivät ole balanssissa. Mieti miten haluaisit tilanteen muuttuvan ja käy rakentava keskustelu miehesi kanssa.
mies harrastuksen vasta lasten teon jälkeen?
Miksi pidät miestä josta ei ol emitään iloa ja hyötyä
älkää kirjoittako, että "parempi urheileminen kuin kaljan kittaaminen".
Sekä urheileminen että kaljan kittaaminen siellä ääripäässä ovat yhtä ärsyttäviä puolison kannalta!
Ap
Niinpä. Sama kuin olisin yksin. Nythän olen lähinnä koko perheen huoltomies.
Ap
Joten tiesin kyllä tästä urheiluhulluudesta. Lajit vaan olivat silloin sellaisia, etteivät olleet niin kellonaikoihin tai päiviin sidottuja.
Pikkulapsiaika olikin aivan järkyttävää vääntöä, kun vaadin ukkoa jäämään töiden jälkeen joskus kotiinkin.
Nyt taas on laji vaihtunut ja lapset isompia, joten ukko on taas vauhdissaan ja elementissään!
Ja juu-u. Täällä istun kotona kun ukko juoksee metsässä tälläkin hetkellä.