Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MITEN oppia elämään hetkessä/hetki kerrallaan, oisko siitä ylipäätään apua tähän vaivaani
09.05.2011 |
Olen ilmeisesti rasittunut, hermostunut ja stressaantunut kotiäiti. Välillä tuntuu, että olen lähellä burn outia. En tiedä millainen se on, koska sitä mulla ei ole koskaan ollut, mutta joskus vaan tuntuu että elämä on niin suorittamista ja koko ajan on pitkä lista tekemistä mikä odottaa tekijää ja siinä samalla kun muksut huutaa/tappelee/sotkee lisää (lisää siivoamista mulle) ja on vailla jotain, niin tuntuu että kohta PIMAHDAN.
Esimerkkinä vaikka tämä päivä: nousin ylös, heti ekana on mielessä että nyt pitää herättää esikoinen, katsoa hänelle vaatteet valmiiks, ja ainiin, tänäänhän on liikuntaa, pitää muistaa laittaa lapselle verkkarit eikä farkut.. ja sitten pitää muistaa kuitata se yks juttu reissuvihkosta.. niin ja sen jälkeen pitää käydä itse aamupesulla, ennenkuin toka herää, ja meikata vähän että kehtaa käydä kaupoilla tänään kun pitää viedä se yks lappu Kelaan.. niin joo, siihen piti tarkistaa netistä se yks kohta vielä, toivottavasti muistan!
niin ja säärikarvatkin pitäis muistaa ajaa.
Niin joo ja sitten pitää muistaa pestä pyykkiä ja miehelle huomiseksi ne harrastusvehkeet. Ja onpas täällä pölyä, täytyis ehtiä imuroimaankin. Ja hirveet pölyt näkyy kirjahyllyssäkin! Ai niin ja ei ole huomiseksi mitään tarjottavaa kun tulee vieraita, tarvii muistaa ostaa jotain tarjottavaa. Niin joo, sillä yhdellä oli joku ruoka-aineallergia, pitää tarkistaa mitä sille voi tarjota.
Jahas, toka heräs. Apua, nyt äkkiä sinne suihkuun itse, hitto mitähän se mekastaa, täytyy juosta katsomaan (vettä valuvana) no ei se ollutkaan vakavaa, äkkiä peseen itseni. Äkkiä äkkiä äkkkiä ettei se ehdi teloa itseään tällä välin. niin ja ne säärikarvat! Ja jos nyt sillä aikaa kun kuivattelen, pitäisin pesukoneen pyörimään. Edelliset pyykit onkin jo kuivat, viikkaan ne kun olen saanut pyykit koneeseen. Niin ja voi hitto, noi eilisen kattilat jäi tiskaamatta, täytyy nekin muistaa tiskata.
Ehtisköhän tässä jo juomaan itse aamukahvit? No ei kun lapsella onkin kakka, no jos vaihdan eka sen vaipan ja sit syötän sen ja sit vaihdan sille päivävaatteet ja sen jälkeen puen itseni ja kuivaan tukkani ja meikkaan ja ehtisinköhän sitten juomaan kahvit... ei mutta noi lelut on taas kaikki ihan levällään, täytyy enimmät kerätä ennenkuin täällä on ihan järkyttävä sekamelska.. ja nyt toi penska levitti noi muovikipot laatikosta ja ääk, missä se nyt kiipee!
ja sit parhaassa tapauksessa joku kaveri soittaa että tulee ihan just poikkeemaan, ja mua vaan stressaa kun kaikki hommat on vielä puolitiessään ja itse olen kylpytakissa ja lapsikaan ei ole saanut ruokaa, puhumattakaan että olisin itse ehtinyt syödä mitään tai levähtämään.. ja hommia vielä vaikka kuinka!
Ja sit vaan hosun hermostuneena kiireisemmät hommat eka ja loput loppupäivänä, ja kaadun illalla rättiväsyneenä sänkyyn ja mietin mitä kaikkea huomenna pitääkään musitaa.. ja sama homma alusta seuraavana päivänä.
En tiedä saiko tästä mitään käsitystä, mutta jotenkin siis koko ajan on vaan mielessä että mitä kaikkea pitää muistaa ja mitä pitää vielä tehdä ja lista on AINA loputon, koska sitä mukaa kun yhden homman saa tehtyä, tulee mieleen kaksi lisää mitä pitää tehdä. Muksut aiheuttaa lisää sotkua ja muistettavaa, ja sitten kun tohon lisää sen muksujen aiheuttaman metelin ja kun he vaativat HETI jotain vaikka mä just teen jo yhtä hommmaa ja mietin mielessäni kahta seuraavaa, niin sillon tuntuu että MÄ EN KESTÄ!!! Elämä on pelkkää suorittamista, tehtävästä toiseen kiirehtimistä ja ikinä ei ole valmista. Huh.
Jos joku tajusi, niin oisko tähän mitään vinkkejä, jolla vois oloa helpottaa? Että tuntuisi rennommalta ja rauhallisemmalta? Mä olen joskus niin stressaantunut ja hermostunut että vaan huudan lapsilleni ja herpaannut itse niin että tavarat vaan lentelee hermostuneista käsistä ja sitten hermostun vaan lisää ja oikein tärisyttää...
Kommentit (19)
nyt niin otan ainakin noista vierailuista ihan aikalisän, puhun miehen kanssa että auttaa nyt oikein tosissaan ja jätetään siivous muiden niskoille. Ei kertakaikkiaan aina jaksa tehdä kaikkea. Kotiäitiys on minusta ainakin rankempaa kuin mikään työ. Mulla on sama tuon aamukahvinkin kanssa.. ja suihkuunkin tosiaan aina parhaassa tapauksessa jos kerkeää niin kahdessa minuutissa. Ja yötä päivää saatavilla vielä. Ei ihme että väsyy.
Nyt sitä miestä kehiin ja iltaomaa aikaa sulle !!
Tsemppiä!
mies ei meillä tee kotitöitä juuri laisinkaan. Eikä siihen auta mikään, olen yrittänyt kaikin mahdollisin konstein. Eli jos mä en hoida siivousta ja juoksevia asioita, niitä ei hoida kukaan. Mies ei muistanut edes palauttaa omaa veroehdotustaan.
Eikä meillä ole varaa palkata siivoojaa.
Mulla on pari kertaa viikossa muutama tunti aikaa ihan itselle, mutta se ei riitä, en ehdi rentoutumaan, koko ajan pyörii mielessä että kohta taas sama rumba jatkuu ja ne miljoonat tekemättä olevat tehtävät ja muistettavat asiat..
huh. Mikä mussa on vialla?!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee listoja. mulla on ainakin pöydällä aina kolme listaa, kauppalista, mitä pitää muistaa tehdä, ja kolmas "hyville" ideoille. mulla ainakin pää sekoo jos pitää kaikki muistaa mielessä, sen takia mua helpottaa listat.. ja ehkä voisit houkutella lapset mukaan pieniin juttuihin ja kotitöihin.
mulla vasta eka lapsi tulossa, en tiedä millasta se aikuistenoikeesti on, mutta ajattelin vaan jos olis jotain apua :)
Hei
Ymmärrän sua kyllä hyvin.
Auttaisiko organisointi? Edellisenä iltana lasten vaatteet valmiiksi, pahimmat sotkut pois ja seuraavan päivän lounas valmiiksi mietittynä.
Se vaatii vähän enemmän edelliseltä illalta, mutta sitten aamu lähtisi rauhallisemmin käyntiin.
Järjestä joka päivä itsellesi joku mukava hetki. Herää vaikka puol tuntia ennen muita ja juo silloin rauhassa yksin aamukahvi.
Muistilappuihin pakolliset menot, jottei elämä ole tollaista sähläystä.
Ja anna hyvä ihminen miehesi itse kärsiä siitä, jos unohtaa veroilmoituksen.
Myös lapset voi pienestä pitäen opettaa kantamaan enemmän vastuuta itsestään.
Lue Wayne D. Dyerin kirjoja.
Hei
ilmeisesti esikoinen on jo koulussa. Sen ikäinen kyllä itse voisi jo valita vaatteensa ja kantaa vastuun siitä, että liikuntapäivänä on oikeat vaatteet. Okei, ekalla kerralla saattaa unohtaa, mutta oppii kyllä vaikka sitten kantapään kautta.
Jos kantaa kaiken vastuun muiden puolesta, saa sitä sitten tehdä aina. Lisäksi tekee karhunpalveluksen lapsilleen.
Sanot, että kaveri tulee kylään tms. Kavereiden puheluihin ei tarvitse vastata silloin kun ei ehdi tai ei huvita!
Priorisointia kehiin!
Perhekokous. Määrittäkää yhdessä kaikille tehtävät. Esim. ekaluokkalaisen vastuutehtävät.
kun siinä listalla näkee vielä konkreettisemmin, kuinka paljon on hommia mitä pitäisi tehdä, ja mitä pitäisi muistaa, ja mitä pitäisi hankkia!
Googlailin äsken, ja mä taidan kärsiä "elämän suorittamisesta" tai jostain sellaisesta.
Ehkä mulla on liian kovat vaatimukset itselleni. Ei ehkä kovat vaatimukset muiden silmin, mutta ehkä se on tässä elämäntilanteessa minulta itseltäni liikaa vaadittu.
Mutta kuinka hitossa tästä nyt sitten pystyisi oppimaan pois.. olen yrittänyt aina hermostumisen tullen hengitellä syvään ja rauhoitella itseäni, mutta ei se oikein auta.. tai sitten sitä pitäisi tehdä sitkeämmin.. tai jotain.
Tai ehkä pitäisi muuttaa jonnekin hemmetin korpeen, jossa koskaan kukaan ei kävisi. Silloin ei olisi niinkään väliä, onko huusholli siisti vai ei.
Nyt me asutaan niin keskeisellä paikalla, että meillä käy vähintään 4 kertaa viikossa vieraita. Ja tulevat ihan yllättäen yleensä rimputtelemaan ovikelloa. "poikettiin kun oltiin käymässä kaupassa tuossa vieressä"
ja sit mua stressaa jos koti on sotkuinen, ja yritän pitää sitä siistinä aina, jotta ei hävettäisi kun yllätysvieraita tulee.
äh ja vielä kerran äh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
ilmeisesti esikoinen on jo koulussa. Sen ikäinen kyllä itse voisi jo valita vaatteensa ja kantaa vastuun siitä, että liikuntapäivänä on oikeat vaatteet. Okei, ekalla kerralla saattaa unohtaa, mutta oppii kyllä vaikka sitten kantapään kautta.
Jos kantaa kaiken vastuun muiden puolesta, saa sitä sitten tehdä aina. Lisäksi tekee karhunpalveluksen lapsilleen.
Sanot, että kaveri tulee kylään tms. Kavereiden puheluihin ei tarvitse vastata silloin kun ei ehdi tai ei huvita!
Priorisointia kehiin!
Perhekokous. Määrittäkää yhdessä kaikille tehtävät. Esim. ekaluokkalaisen vastuutehtävät.
ja siis hänelle on helkkarin vaikeaa muistaa hoitaa omia asioitaan. Joten häntä joutuu muistuttamaan ja hoputtamaan ja jatkuvasti valvomaan tekemisiään, jotta esim. ehtii ajoissa kouluun ja muistaa tehdä läksyt ja ottaa pyöräilykypärän ja avaimet mukaan, kun lähtee aamulla...
ap
vieraille, että nyt et jaksa.
Onko tää ees totta vai provo?
Missä tulee vieraita 4 kertaa viikossa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja esikoinen vois tosiaan ottaa vastuuta omista jutuistaa. muuten tuo kuulostaa ihan tavalliselta ololta. ota jooga harrastukseksi, se auttaa rentoutumaan.
vieraille, että nyt et jaksa.
Onko tää ees totta vai provo?
Missä tulee vieraita 4 kertaa viikossa??
kun joku tulee soittamaan ovikelloa ja menet avaamaan (pakko avata, oven läpi kyllä kuuluu jos olemme kotona, muksut metelöi) niin kehtaatko muka sanoa että sori, nyt en jaksa teitä...
Ja joo, siis ei vieraat ole oikeasti "vieraita" mutta siis sellaisia kuitenkin joille pitää keittää kahvit ja kattaa pöytä ja pitää seuraa (eikä samalla voi esim. tehdä vaan omiaan tai kotitöitä)
Meillä on paljon sukulaisia, jotka poikkeilee, mun ja miehen sisarukset perheineen, anoppi ja appi käy tiuhaan katsomassa lapsia, sen lisäksi muut ystävät lapsineen/perheineen. Ihanaa sinänsä, että on paljon sosiaalista elämää, mutta on tässä tämä toinenkin puoli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ratkaisu on ollut olla aina askeleen edellä eli aamuiset vaatteet valitaan jo illalla. Katan aamiaisastiat jo illalla pöytään. Teen kaikki jutut erittäin varhain, sillä inhoan kiirettä. Laitan kalenteriin huomautuksia asioista, joita on tulossa. Pitkän aikavälin listat erikseen. Miehen pitää hoitaa harrastuskamat itse!
ja esikoinen vois tosiaan ottaa vastuuta omista jutuistaa. muuten tuo kuulostaa ihan tavalliselta ololta. ota jooga harrastukseksi, se auttaa rentoutumaan.
Eli esikosella tarkkaavaisuushäiriö, ei häneltä edes voi edellyttää, että ottaisi vastuun omista jutuistaan. Joistain pienistä toki, mutta tosi pienistä. Muuten joudun vahtimaan ja muistamaan hänen puolestaan.
Ja siis siivoojaan ei vaan ole varaa.
Joogaa pitäis varmaan koittaa, jos se tosiaan rentouttaa.
Tosin mua stressaa kaikki aikataulutetut harrastuksetkin tyyliin "tänään olisi jumppa viideltä, miten mä taas ehdin ennen sitä ja sen jälkeen pitäis vielä.."
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ratkaisu on ollut olla aina askeleen edellä eli aamuiset vaatteet valitaan jo illalla. Katan aamiaisastiat jo illalla pöytään. Teen kaikki jutut erittäin varhain, sillä inhoan kiirettä. Laitan kalenteriin huomautuksia asioista, joita on tulossa. Pitkän aikavälin listat erikseen. Miehen pitää hoitaa harrastuskamat itse!
ei nää listat ja muistutukset puhelimessa auta itse mun ongelmaa. Ongelma on nähdäkseni siinä, että se mua stressaa se kiireen tuntu ja ajattelen liikaa niitä seuraavaksi tehtäviä asioita ja katseeni itsekseen bongailee niitä tekemättömiä töitä...
Mun pitäis jotenkin saada itseni oppimaan elämään hetkessä, niin että kun teen jotain hommaa, ajattelisin vain sitä enkä jo mielessäni stressaisi seuraavia.
Ja tuohon mä kaipaisin apuja ja vinkkejä, miten se toteutetaan?!
ap
Iso osa kiireestä on itse aiheutettua. Tavaraa ja aktiviteettia pitää olla paljon ja se lisää stressiä ja murheita.
Tee listoja asioista, jotka haluat tehdä tänään, tällä viikolla tai tässä kuussa. Vedä listalta pois ne asiat, joita ei ole pakko tehdä.
Pidemmällä tähtäimellä lopeta shoppailu, raivaa turhat tavarat pois, yksinkertaista siivousrutiinisi ja opettele tekemään yhtä asiaa kerrallaan rauhalliseen tahtiin multitaskingin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa niin tutulta tuo et pakko tehä kaikkea yhtäaikaa. Relaa, opi nauramaan itsellesi ja elämälle! Sillon ku huomaat et asiat vaan kasaantuu ja pitää revetä joka paikkaa asetu itsesi yläpuolelle ja naura tilanteelle. Minä koen monesti todella koomisina tilanteet ku yritän selvitä arjesta ja millään ei kaikkeen pysty. Pysähdy ja mieti mikä on oikeasti tärkeää tekemistä. Onko lapset tärkeämpää ku kodin siivous tai meikkaaminen. Odottaisko ne säärikarvat vaikka iltaan kun lapset nukahtaa? Jos pyykit on laittamatta niin ajattele et tärkeintä et saat ne pestyä, puhtaan pyykin kans aina pärjää (jos kasat pöydällä) :) itsellä kolme pientä lasta ja kotiäitinä olen. Minulle paras keino saada hermot kuriin on se kun ajattelen jotain todella rentouttavaa ja suljen pois kiukuttelut ym. Mietin et laitan tässä tätä kastiketta ja tuo karjuva 2 v. pärjää hyvin tuossa lattialla hetken. Otan sen heti syliin kun siihen tulee mahdollisuus. Koemaistan kastiketta ja samalla mietin kuinka rankkaa tuon pienen elämä onkaan ja mitähän tunteita hän nyt purkaakaan. Onneksi hän tekee sen kotona eikä vaikka kaupan lattialla.. :)
on kaikkien etu että priorisoit ja ennakoit etkä edes kuvittele kykeneväsi kaikkeen. Kumpi on tärkeämpää siisti koti vai onnellisempi äiti?
Jos olisit itsesi pomo, niin aika huono olisit.
Kotiäidinkin päivä on työpäivä, joka pitää organisoida. Sun pitää luoda viikkojärjestys ja rutiinit, joilla arki rullaa ilman ylisuorittamista. Kieltäydyt sitten kaikesta ylimääräisestä.
ma-to
1) Käy illalla suihkussa, kun lapset nukkuvat ja laita seuraavan päivän vaatteet yms. valmiiksi.
2) Meikkaa aamulla, ennenkuin lapset heräävät ja juo se aamukahvi.
2.1) Lasten aamupalat ja pukeminen ja sänkyjen petaus
3) Ulkoilua/kerhoilua/kerran viikossa isot kauppaostokset, pääasia, että on pois kotoa ja saa relata miettimättä kotitöitä
4) Lounaaksi edellisen päivän jämät
5) Lounasjälkien siivous
6) Päiväunet/rauhallista leikkiä
7) Tässä välissä voi tulla vieraita päiväkahville.
8) Iltaruoka
9) Harrastukset
10) Pyykit koneeseen, iltarutiinit
11) Pyykkien ripustus
pe
Siivouspäivä, ruokailu korvataan valmisruualla.
Ja lopuksi tärkein neuvo: Tee aina loppuun asti se homma, mitä olet tekemässä. Opettele sanomaan lapsille: "Odota hetki, äiti tulee sitten, kun on laittanut pyykit koneeseen/pessyt tämän kattilan/käynyt suihkussa".
ihan pienet jutut kuten se että syömme samaa ruokaa useampana päivänä (esim. lasagne,kiusaus jne).
Kauppalista kannattaa tehdä ainakin kolmeksi päiväksi kerrallaan.
Myös sovitut siivouspäivät helpottavat. Kun kaikki perheenjäsenet tietävät että lauantaina on siivouspäivä jolloin koko talo siivotaan kunnolla oppivat he huomaamaan mitä sotkeminen aiheuttaa. Ma-aamuna lattialle jätetyt likaiset vaatteet alkavat jurppia uppiniskaisintakin karjua viim.torstaina!
Mä olen myös ihan hulluuden partaalla näiden ipanoiden kanssa. Toinen 2 v ja toinen 0,5 v. Pienempi valvottaa vielä öisin.
Samantyyppisiä ajatuksia mulla. Tänään viimeksi ajatteliln, että pitäs oppia nauttimaan hetkestä, eikä aina hosua. Toisaalta, kunhan tämä pienemmän vauvavuosi selvitään edes hengissä, niin sitten. :)
Mä oon menny siitä, mistä aita on matalin. Puhtaat vaatteet nostateen kaappiin, ei silitellä eikä viikkailla. Kaikki turhat matot ja huonekalut on poistettu, niin on vähemmän pyyhittävää. Ruoat on helppoja ja nopeita, välillä mennään eines tai puolivalmislinjalla.
Mä oon huomannu, että lapset on iisimmin ulkona. Koitetaan sitten ulkoilla paljon. Samoin välillä kattelevat dvd:tä. Koitan tehdä molempien kanssa jotain omaa joka päivä, jottei tulisi mustasukkaisuutta.
Yritän olla sillai, että ei ole niin justiinsa. Meilläkin käy vieraita, pahoittelen sotkua jo etukäteen ja sanon, että ketä häiritsee, niin harjan varteen. Ei ole kukaan tarttunut ja ne, joilla on omia lapsia, kyllä ymmärtävät. Pakolliset ruokasotkut on tietty pakko siivota heti.
Vinkkejä sulle. ööö. Vähissä on. Ehkä esikoisen kanssa voisitte tehdä hänelle listan, mitä pitää minäkin päivänä ottaa mukaan. Lapsi kerää ja yhdessä tarkistatte. Lahjo se myös jollain viihdyttämään pienempää. Mä sanon välillä lapsille, että äiti juo nyt kahvin, tehkää jotain sallittua. Usein tulevat 5 sekunnin päästä jotain selvittämään, mutta sanon, että juon kahvin ja tulen sitten.
Käy ostamassa niitä halpoja muovilaatikoita tms. mä järjestin pojan lelut laatikoihin, esim. legot, autot, pallot jne. 2 laatikkoa saa olla kerrallaan. liikkuville leluille on parkkipaikka. Illalla lelut menee nukkumaan. Pitäisi omatkin paperit sun muut järjestää, kunhan kerkiän :)
Yks mikä auttoi kanssa, on se, että siivoan joka päivä vähän. Mutta kerran viikossa on päivä, jolloin en siivoa, pese pyykkiä tms. vain superpakolliset. Jos mies ei siivoa, voisiko hän vielä lapset vaikka ulos 3 tunniksi, niin saat itseksesi järjesteltyä. Soitat hyvää musaa ja otat yhden siivoussiiderin.
Varaa kalenteriin aikaa omille menoille, jolloin et tee, etkä ajattele kotitöitä.
Listoja suosittelen myös. Ne toden totta ovat lopettomat.
Tällaista mietin. Mutta en tiedä, onko avuksi, koska olen itsekin hermoraunio.
Ja vielä. Joka päivä pitää vähän muistaa hassutella lasten kanssa. Leikkiä vaikka 15 minuuttia ilman, että hosuu jotain kotihommaa. :)
Alue: Aihe vapaa
nyt niin otan ainakin noista vierailuista ihan aikalisän, puhun miehen kanssa että auttaa nyt oikein tosissaan ja jätetään siivous muiden niskoille. Ei kertakaikkiaan aina jaksa tehdä kaikkea. Kotiäitiys on minusta ainakin rankempaa kuin mikään työ. Mulla on sama tuon aamukahvinkin kanssa.. ja suihkuunkin tosiaan aina parhaassa tapauksessa jos kerkeää niin kahdessa minuutissa. Ja yötä päivää saatavilla vielä. Ei ihme että väsyy.
Nyt sitä miestä kehiin ja iltaomaa aikaa sulle !!
Tsemppiä!