Mä olen nyt parisuhteessa :D
Pakko hehkuttaa :)
Mun mieheni kuoli 6 vuotta sitten. Lapset oli silloin 9 ja 6. Kuolema oli yllättävä ja luonnollisesti ehkä suurin järkytys, jonka tulen koskaan kokemaan. (Ainakin toivon niin..)
Jäin siis muksujen kanssa selviämään miten parhaiten taisin. Toki sain apua ja tukea niin yhteiskunnalta kuin myös omilta ja miehen sukulaisilta. Ja me selvittiin elävien kirjoihin, ainakin nyt tuntuu siltä.
Viime kesänä lasten isovanhemmat antoi mulle "lomaa" lapsista pari viikkoa. Mun piti tehdä gradu loppuun ja muutenkin olla yksin. Ekana lomailtana lähdin kuitenkin kavereiden kanssa juhlistamaan lomaani ja tapasin kaverin kaverin, aivan ihanan miehen, jonka kanssa meillä oli kiihkeä ja ihana kahden viikon kesäromanssi:) Yhtään gradua ei sen loman aikana kirjoitettu :D :D
Romanssin piti loppua siihen, kun lapset tulee takaisin kotiin, koska mua vähän ujostutti ja mietitytti miten lapset yleensä suhtautuisivat "sitten joskus" mahdolliseen uuteen mieheen.
Syksyn ja talven aikaan tapailtiin kuitenkin miehen kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kai me rakastuttiin sitten jossain vaiheessa.
Viime perjantaina tavattiin ja mies esitti vaatimuksen. Hän haluaa minut ja meidät, hän haluaa, että me ollaan ihan julkisesti pari ja hän haluaa tutustua mun lapsiin ja hän haluaa elää meidän elämää. Mä sulattelin asiaa viikonloppuna ja sunnuntaina sitten meillä käytiin suuri perheneuvottelu aiheena äiskän rakkauselämä.
Asiat meni nyt siihen pisteeseen, että uusi mies tulee huomenillalla esittäytymään lapsille ja me aletaan elää ihan julkista parisuhdetta :) Mä olen aika onnellinen :)
Kommentit (8)
Hienoa, että annat mennä! Ja hienoa, että huomioita lapsesikin, etkä hyppelehdi suhteesta toiseen.
Kuulostaa tosi hyvältä. Fiksusti olet edennyt ja lastenkin kanssa menee varmasti hyvin.
Kokemuksesta voin sanoa (siskoni on kuollut ja häneltä jäi leski & lapset), että sukulaisilla voi tehdä tiukkaa. Vaikka aikaa on kulunut, niin silti varsinkin lastesi isän vanhemmilla voi vaan olla vähän vaikeata... Järki voi sanoa, että tämä on ok, mutta ne tunteet, tunteet!
Kaikkea hyvää sulle!
Hienoa kuulla, että olet löytänyt rakkauden. Sen olet varmasti ansainnut! Onnea kovasti :)
Isovanhemmat on kyllä tosi fiksuja, enkä voi kuvitella että sieltä mitään hurjaa reaktiota olisi odoteltavissa. Mutta mistä sen ikinä tietää? Olen ajatellut käväistä heidän luonaan kertomassa asioiden saaman käänteen ihan henkilökohtaisesti. Etteivät nyt ainakaan mistään "kyliltä" kuule. Se olisi varmaan aika paha...:)
Kiitos onnitteluista teille :)
-ap-
onnea sinulle! Hienoa, että elämä näyttää taas myönteisen puolensa. Ihanaa, nauti!
Isovanhemmat on kyllä tosi fiksuja, enkä voi kuvitella että sieltä mitään hurjaa reaktiota olisi odoteltavissa. Mutta mistä sen ikinä tietää? Olen ajatellut käväistä heidän luonaan kertomassa asioiden saaman käänteen ihan henkilökohtaisesti. Etteivät nyt ainakaan mistään "kyliltä" kuule. Se olisi varmaan aika paha...:)
Kiitos onnitteluista teille :)
-ap-
osaavat oikein hyvin järjellä selittää, että lapsille on tosi hyvä kun saatiin "nainen taloon" ja kuinka moni asia on nyt paremmin kuin siskoni kuoleman jälkeen. Kuitenkin huomaan, että tietyissä tilanteissa ovat kärkkäitä arvostelemaan ja vertailemaan nykyistä rouvaa siskooni. Tavallaanhan tämä ei edes näy tälle leskelle ja hänen uudelle vaimolleen mitenkään, mutta varmaan hekin ovat vaistonneet vanhempieni kielteisen suhtautumisen... Itse kärsin arvostelusta kovasti, sillä sydämessäni tiedän, että siskoni paikkaa ei kukaan vie ja uusi suhde voi olla ihana ja erityinen, eikä silti mitenkään tuhoa siskoni muistoa.
Toivon siis todella kaikkea hyvää sinulle ja uudelle suhteellesi, mutta haluan kertoa tämän siksi, että osaat varautua! Selkeästi olet itse osannut antaa itsellesi aikaa sekä kuoleman jälkeen että tässä uudessa suhteessa, mutta miehesi vanhempien näkökulmasta se ei ehkä näytäkään siltä... Omat vanhempani ainakin osaavat ärsyyntyä jopa siskoni haudan hoitamisesta! Asia joka minun mielestäni on täysin ulkoinen seikka.
Ihanaa, iloitsen täydestä sydämestä puolestasi!
Olen hyvällä tavalla kateellinen, mäkin haluan...