G: Milloin itkit viimeksi ja miksi?
Minä torstaina lääkärin vastaanotolla lapsen kanssa. Sanoi niin lempeästi, että "ei niitä ravitsemusterapeutin kalorimääriä tarvitse niin orjallisest yrittää noudattaa, että jokainen puuttuva tai oksennettu ateria olisi jotenkin saatava heti korvatuksi. Kyllä luonto yleensä tietää mikä riittää"
Hän osui niin asian ytimeen, että pillahdin. Elämä on pyörinyt niin monta vuotta vain sen ympärillä, että lapsille saisi menemään riittävästi ruokaa, etteivät kuihdu käsiin.
(aineenvaihduntasairaus)
Edellistä kertaa en edes muista, siitä on kuukausia.
Kommentit (15)
lapseni vaikean sairauden vuoksi minäkin :(
kun ensimmäisen kerran sanoin ääneen, että tästä liitosta ei ehkä tulekaan enää mitään.
kun tajusin kuinka moni asia elämässä tuleekaan nyt muuttumaan. Itkin samaan aikaan sekä ilosta että surusta.
itkin viime viikolla koulujen konsertissa pienten lasten lauluille sekä omien oppilaiden esitykselle Veden alla. Ja itken nytkin kun vain kuuntelen sitä kappaletta... Ihana ja mulla on ihania oppilaita myös:-)
iäkkään äitimme äitienpäivä lounaalle. Tajusin ettei kauaa enää yhdessä olla ja hän näytti todella hauraalta.
autoni ei mennyt katsastuksesta läpi. Katsastusmieskin vaikutti töykeältä. Sitä ennen itkin, kun minut hylättiin työpaikkahaastattelun jälkeen; jouduin pidättelemään itkua jo puhelimessa. Olen työtön ja hyvin hyvin väsynyt siihen...
iäkkään äitimme äitienpäivä lounaalle. Tajusin ettei kauaa enää yhdessä olla ja hän näytti todella hauraalta.
Tuosta meinaa tulla itsellekin itku.
jotenkin tuo mun mies onnistui tämänkin päivän muuttamaan työpäiväksi ja nyt olen sitten pessyt savun hajuisia vaatteita, lapsia, lakanoita...se ei vaan osaa olla perheensä kanssa ilman tekemättä jotakin :(
Pidin 3 viikkoista tytärtäni tiukasti sylissä ja katselimme toinen toisiamme. Hymyilin hänelle ja hetken kuluttua hän hymyili takaisin ja vielä 2 kertaa. Liikutuin siitä niin totaalisesti, että aloin itkeä krokotiilin kyyneleitä...Ja jäin miettimään, että oliko se jo aito, ensimmäinen hymy?
kahden pikkulapsen äiti oli kirjoittanut kirjan ja katsoin kirjasta tehdyn pienen filminpätkän.
Tänään, kun mieheni ei muistanut minua äitienpäivän johdosta. Tuli todella kurja olo. Enkä edes ole nalkuttava ämmä.
Tuossa vieressä kasvaa valkovuokkoja, olis vaikka niitä käynyt hakemassa.
Itken vieläkin päivittäin. On niin ikävä häntä.
kun kuulin, että kaverini lapsi ei sitten vieläkään parantunut syövästään. Sairastui ihan vauvana, sitten kolmivuotiaana syöpä uusi. Nyt uskottiin, että kaikki olisi kunnossa, vaan eipä ollutkaan. :(
eli sen jakson kun Callie joutui onnettomuuteen. Muutenkin tuo sarja saa mut aina itkemään...