Oma asenne surettaa (Peppi-elokuvissa) :(

Valitettavasti ;)...

Peppi sanoi nille miehille; "Ettekö muista minua? Minähän sanoin että voisitte käydä minun luona."

lisäksi mietin sitä, että kuka hevosen lannat luo:D

kirjoihin ja alat lukea ja nauttia. Elämää ei voi hallita, sitä voi vain elää. Pahoja asioita tapahtuu, siinä kuin hyviäkin, eikä niitä pahoja asioita tapahdu vähemmän sillä, että niitä etukäteen pelkää. Silloin voi käydä niin, ettei hyviä asioita kaikelta murehtimiselta huomaakaan.

Suosittelen erityisesti, että luet Tove Janssonin Näkymättömästä lapsesta kertomuksen Vilijonkasta, joka pelkäsi katastrofeja. Hyvää äitienpäivää! :)

kirjoihin ja alat lukea ja nauttia. Elämää ei voi hallita, sitä voi vain elää. Pahoja asioita tapahtuu, siinä kuin hyviäkin, eikä niitä pahoja asioita tapahdu vähemmän sillä, että niitä etukäteen pelkää. Silloin voi käydä niin, ettei hyviä asioita kaikelta murehtimiselta huomaakaan.

Suosittelen erityisesti, että luet Tove Janssonin Näkymättömästä lapsesta kertomuksen Vilijonkasta, joka pelkäsi katastrofeja. Hyvää äitienpäivää! :)

mutta kysyn silti ihan realistisesti, OLIKO tuolloin pepin aikana maailma oikeasti turvallisempi siis tältä osin, mitä kirjoitin lasten huolettomasta luonnossa olosta ym?? Oliko silloin esimerkiksi borrelioosia punkeissa? Se myyräekinokokkikin on vasta tämän vuoden vitsaus.

En omasta lapsuudestani muista yhtään varoitusta punkeista, tai edes koko punkki-sanaa kuulleeni.

Samoin yhtään allergikkoa en lapsuudestani muista.

Mutta tietysti suurin osa vitsauksista on pääni sisällä. Ratsastavat ilman kypärää, lapsi kulkee tikkaa heittävän vierestä, hengailevat korkeilla kallioilla missä voi vaikka nilkka nyrjähtää, syövät likaisilla käsillä auringossa eltaantuneita voileipiä... :(( INHOAN tätä piirrettä itsessäni, todellakin, mutta en voi sille mitään.

ap - joka ei ehkä olisikaan halunnut kasvaa aikuiseksi.

miksi olen kadottanut huolettomuuteni. Nytkin koko ajan ajattelin, kun makasivat ruohikossa onnellisena, että onko siellä punkkeja ja käärmeitä. Kun löysivät kuolleen linnun, ajattelin mitä lie salmonellaa sekin levittää. Miksi maailmasta on tullut tämmöinen huolten ja pelkojen kasauma. Alkaa jo tuntua ihmeeltä, että kukaan ihmiskunnasta on selviytynyt. Haluaisin olla ihan toisenlainen.

Olet niin kuin se Tommin ja Annikan äiti. peppi on kapinatarina lapsille. Sinä edustat sitä aikuisuutta, koska olet aikuinen.

Peppiä on siis satu.

Enemmän olisin huolissani jos kokisit olevasi niin kuin peppi. Sehän on niin muotia nykyään että ei haluta ottaa vastuuta aikuisena.

kirjoihin ja alat lukea ja nauttia. Elämää ei voi hallita, sitä voi vain elää. Pahoja asioita tapahtuu, siinä kuin hyviäkin, eikä niitä pahoja asioita tapahdu vähemmän sillä, että niitä etukäteen pelkää. Silloin voi käydä niin, ettei hyviä asioita kaikelta murehtimiselta huomaakaan.

Suosittelen erityisesti, että luet Tove Janssonin Näkymättömästä lapsesta kertomuksen Vilijonkasta, joka pelkäsi katastrofeja. Hyvää äitienpäivää! :)

mutta kysyn silti ihan realistisesti, OLIKO tuolloin pepin aikana maailma oikeasti turvallisempi siis tältä osin, mitä kirjoitin lasten huolettomasta luonnossa olosta ym?? Oliko silloin esimerkiksi borrelioosia punkeissa? Se myyräekinokokkikin on vasta tämän vuoden vitsaus.

En omasta lapsuudestani muista yhtään varoitusta punkeista, tai edes koko punkki-sanaa kuulleeni.

Samoin yhtään allergikkoa en lapsuudestani muista.

Mutta tietysti suurin osa vitsauksista on pääni sisällä. Ratsastavat ilman kypärää, lapsi kulkee tikkaa heittävän vierestä, hengailevat korkeilla kallioilla missä voi vaikka nilkka nyrjähtää, syövät likaisilla käsillä auringossa eltaantuneita voileipiä... :(( INHOAN tätä piirrettä itsessäni, todellakin, mutta en voi sille mitään.

ap - joka ei ehkä olisikaan halunnut kasvaa aikuiseksi.

Varmaan mun lapsuudessa olisi meistä tehty kaikenmaailman ls-ilmoitukset ja perustettu kriisisyhmät, olisi ollut diagnoosia ja lääkitystä :D

Joka ilta mökillä äiti tutki lapset (ja koiran) ja nyppi pois mahdolliset punkit. Tiettyihin paikkoihin ei saanut mennä ilman kumppareita kyiden takia, lisäksi piti tömistellä jaloilla maata että kyyt menisivät pois. Ampiaisten kanssa opetettiin, että jos on liikkumatta eikä huido, ne menevät pois. Ampiaisen ja paarman pistojen jälkeen syötiin kyypakkauksen kortisonitabletteja ja levättiin vähän (olen allerginen paarman syljelle). Se oli ihan tavallista elämää.

Maalla ja kaupungissa oltiin kaiket päivät kavereiden kanssa, kiipeiltiin, uitiin, nukuttiin teltoissa pihalla ja luettiin fikkarilla kiellettyjä kirjoja. Aikuisilla oli oma maailmansa, meillä omamme. Turvatonta ei ollut koskaan. Lasten sosiaalinen verkosto oli vahva, kiusaamista ei suvaittu.

Kun ei ollut känyköitä, piti osata ratkaista ongelmat itse.

Sitten tuli 80-luvun taloudellinen nousukiito, alkoi kilpavarustelu perheiden kesken, lapsille piti olla aikuisten sanelemia virikkeitä ja "ohjattuja harrastuksia". Onneksi en ollut lapsi enää silloin.

Ala nyt vaan lukea niitä filkosofisia lastenkirjoja, ellet niistä muuta saa, niin huvia ainakin. Kaikkea hyvää!

Omassa lapsuudessani pihalla sai leikkiä melko vapaasti, ei ollut huolta likaisuudesta, ei pelätty ötököitä tms. eikä vanhemmat muistaakseni hirveästi kieltäneet meitä koskemasta johonkin.



Nykyään on kyllä niin erilaista, olen liiankin tarkka oman lapsen hygieniasta ym. en anna koskea kaikkeen jne. (tarkoitan et menee vähän yli)



Miten meistä on tullu tämmösiä? :/

Eihän oikeasti pieni lapsi saisi edes asua yksistään, eikä pystyisikään asumaan yksin ja huolehtimaan itse itsestään.

Eihän Peppi käy edes koulua, kun ei halua. Sellainenkaan ei onnistuisi. Hänet olisi laitettu oikeassa elämässä lastenkotiin tai sijaiskotiin ja ihan varmasti joutuisi käymään koulua, huvitti tai ei :D

Eihän oikeasti pieni lapsi saisi edes asua yksistään, eikä pystyisikään asumaan yksin ja huolehtimaan itse itsestään.

Eihän Peppi käy edes koulua, kun ei halua. Sellainenkaan ei onnistuisi. Hänet olisi laitettu oikeassa elämässä lastenkotiin tai sijaiskotiin ja ihan varmasti joutuisi käymään koulua, huvitti tai ei :D

pointtini ei ollut "satuus" vaan nuo realistiset (joskin neuroottiset) uhkat niistä punkeista, kaatumisista tms. Ne, joiden takia elämästäni on ikävä kyllä tullut vain uhkien ja vaarojen välttelyä. Jos oma lapseni menisi makaamaan maahan ruohikkoon, heti tarkistaisin sen ihon milli milliltä punkkinymfien varalta :( Ja sen tekee niin hankalaksi se, että sitäkin borrelioosia oikesti ON, se ei ole vain fobia, eikä vain omassa päässä.