Mitä olitte mieltä Hesarin Tiikeriäiti-jutusta?

ainakin se, että joillain on tavoitteena kasvattaa lapsista menestyviä, jotkut taas haluavat kasvattaa lapsistaan tasapainoisia. En usko, että noilla aasialaisilla metodeilla ihminen kasvaa onnelliseksi ja tasapainoiseksi.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Yale-professorin+kasvatusmetodi+Jo…



Laitan omana viestinään vielä varsinaisessa lehdessä olleet jutut.

Kiinalaisen tiikeriäidin Amy Chuan mielestä länsimaiset äidit aliarvioivat lapsiaan eivätkä uskalla vaatia heiltä parasta suoritusta. Seija Seppälän mielestä taiteilijaa ei voi kasvattaa pakottamalla, vaan kannustamalla ja tukemalla.

Tiikeriäidille kelpaa vain paras

Amy Chuan mukaan tiikeriäidit peittoavat länsimaiset lelliäidit mennen tullen.



Kun seitsemänvuotias Lulu ei suostu harjoittelemaan pianoläksyään, kappaletta Pieni valkoinen aasi, hänen äitinsä Amy Chua kantaa Lulun nukkekodin autoon ja sanoo lahjoittavansa sen Pelastusarmeijalle huonekalu kerrallaan.



Uhkaus ei tehoa, jolloin äiti ilmoittaa Lulun jäävän ilman lounasta, päivällistä, joulu- ja hanukkalahjoja. Lapsi raivoaa ja äiti haukkuu: "Miten voit olla tuollainen laiska. raukkamainen ja itsesääliä pursuava surkimus".



Lopulta Pientä valkoista aasia harjoitellaan yöhön saakka syömättä, juomatta ja käymättä edes vessassa.



Näin kuvaa yhdysvaltalainen Yalen yliopiston professori, kiinalaistaustainen Amy Chua (s. 1962) kasvatusmetodejaan kirjassaan Tiikeriäidin taistelulaulu – Battle Hymn of the Tiger Mother. Omaelämäkerrallinen kirja kertoo, miten aasialaiset tiikeriäidit kasvattavat lapsistaan menestyjiä, toisin kuin länsimaiset lelliäidit.



Kirja julkaistiin tammikuussa ja se sai Yhdysvalloissa aikaan raivoisan arvosteluryöpyn. Time-lehti on jo nostanut Chuan sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen.



Vaikka kirja nostattaa raivoa, sen perusteluja on vaikea kiistää. Aasialaiset tuntuvat jyräävän nyt niin maailman taloudessa kuin kulttuurissakin.



Se on nähty Suomessakin: uusimmassa Pisa-testissä Etelä-Korea ohitti Suomen lukemisessa ja matematiikassa. Viime Sibelius-viulukilpailun finalisteista peräti puolet oli taustaltaan aasialaisia.



Lopulta pikku Lulukin oppii Pienen valkoisen aasin, ja äiti ja tytär nukkuvat onnellisina sylikkäin.



"Harva asia on lapsen itsetunnon kannalta vahingollisempaa kuin se, että antaa hänen luovuttaa", Chua kirjoittaa.



Kirjassaan Chua kertoo, miten hänen vanhin tyttärensä Sophia onnistuu pääsemään 16-vuotiaana New Yorkin kuuluisimpaan konserttisaliin Carnegie Halliin. Vuonna 1993 syntynyt Sophia laitetaan jo kolmivuotiaana pianotunneille, koska klassinen musiikki on Chualle "rappion, laiskuuden, rahvaanomaisuuden ja lellimisen vastakohta".



Chua pitää selkeistä tavoitteista ja mittareista. Hän ihastuu Suzuki-menetelmään, jossa vanhemmat ovat mukana tunneilla ja harjoituksissa.



"Aina kun Sophia istui pianon ääressä, minä olin hänen vieressään ja opin samalla itse".



Vuonna 1996 syntynyt Lulu aloittaa piano- ja viulutunnit.



Tytöt harjoittelevat tuntikausia joka päivä. He eivät saa käydä yökylässä, kutsua leikkikavereita kotiin, katsoa televisiota eivätkä pelata tietokonepelejä. He eivät saa tuoda koulusta kiitettävää huonompia arvosanoja. He eivät saa soittaa muita instrumentteja kuin pianoa tai viulua.



Chua vaatii lapsiltaan aina parasta. Kun hän sai 7- ja 4-vuotiailta lapsiltaan omatekoiset syntymäpäiväkortit, hän ilmoitti ansaitsevansa parempaa ja vaatii uudet, paremmat kortit.



Toisin kuin länsimaiset vanhemmat, kiinalaiset eivät ole huolissaan lapsensa psyykestä.



Kiinalaiset äidit voivat Chuan mukaan sanoa tyttärelleen: "Hei läski, laihtuisit vähän".



"Minun tavoitteeni on valmistaa teitä tulevaisuutta varten, ei saada teitä pitämään minusta", hän toteaa tyynesti.



Arvostelu on saanut Chuan katumaan ainoastaan sitä, että hän jätti kirjastaan pois mukavat asiat.



Guardian-lehden haastattelussa Chua kertoo, että hänen juutalainen professoriaviomiehensä Jed Rubenfeld tasapainottaa perhettä.



Nyt 18-vuotias Sophia miettii, ryhtyäkö opiskelemaan Yalen vai Harvardin yliopistossa. Hän kertoo lehdessä, että äiti ei ole niin tiukka kuin kirja väittää. Hän on päässyt jopa rapkonserttiin – kunhan tuli kotiin iltayhdeksään mennessä.





Kuria vai kannustusta?



Miten motivoit lastasi harjoittelemaan?



Amy Chua: "Uhkasin jättää hänet ilman lounasta, päivällistä, joulu- ja hanukkalahjoja. Uhkasin, ettei syntymäpäiviä juhlittaisi kahteen, kolmeen neljään vuoteen."



Seija Seppälä: "Muistutin hyvistä asioista, kavereista, jotka odottavat treeneissä. Kerroin, että jos haluat saavuttaa jotakin, sen eteen pitää tehdä työtä."



Miten lohdutat lastasi epäonnistumisen jälkeen?



Amy Chua: "Kiinalainen kasvatusmalli on heikoimmillaan, kun se törmää epäonnistumiseen. Se ei yksinkertaisesti ota huomioon epäonnistumisen mahdollisuutta."



Seija Seppälä: "Otan syliin, halaan, paijaan ja kuuntelen: Anna tulla, pura paha olo pois."



Miten palkitset lastasi?



Amy Chua: "Koira tekee jotakin, minkä kaikki koirat osaavat – esimerkiksi ui koiraa – ja me kehumme ja taputamme. Kuvitella, kuinka helppoa olisi, jos voisimme kohdella tyttäriämme samoin. Mutta emme me voi; se olisi piittaamattomuutta."



Seija Seppälä: "Kehun ja kiitän. Ensi-illat huomioin kukilla tai lahjalla."



(Tuo Saija Seppälä on rinnakkaisjutussa esiintyvän ballerina Tiina Myllymäen äiti.)

itse olen sitä mieltä että:

-lapsilta pitää jotain vaatia ei pelkkä lellittely johda mihinkään.

-saa nostaa kätensä joka ei ole lastaan uhkaillut yhdellä jos toisellakin asialla. Toki jotkut rajat uhkailussakin on oltava.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/05/08/nain-lapsestasi-…

Onko todellakin lapsen menestymiunen tärkeämpää kuin onnellisuus?

siis tuo miten Amy Chua kuvaa kasvattaneensa lapsiaan (mulla on useita kiinalaistaustaisia ystavia, ja kyllahan se suhtautuminen lapsiin on erilainen...), mutta luulenpa etta han on myos tahallaan karjistanyt rankasti kirjaa varten, ja nauraa nyt koko matkan pankkiin... ;-)

ei ole yhteiskunnan tarjoamaa turvaa tyottomyyden tai sairauden varalta, vaan suku joutuu hoitamaan jasenensa. Voi olla etta yhden korkealle kouluttamiseksi muutama muu suvun jasen joutuu olemaan omasta perheestaan erossa, toita tekemassa lansimaissa tai muuten tuhansien kilometrien paassa eli tekemaan valtavia uhrauksia. Odotukset ovat korkealla, ei vain vanhempien vaan monen muunkin sukulaisen puolelta koska jos tama perheenjasen johon on satsattu valtavasti resursseja paattaakin ruveta retkuilemaan eika saavutakkaan sita hyvapalkkaista asemaa, siina on uhattuna monen perheenjasenen vanhuuden turva.



Tama nyt ei tietysti koske kirjan kirjoittajaa koska han on hyvin toimeentuleva ja asuu Amerikassa, mutta luulen etta tuo ajatustapa on kylla yleinen aasialaisille. Tosin Amerikka on otollinen asuinpaikka heille koska kyllahan siellakin on samanlaista porukkaa. Katselen telkkarista American Wife Swapia ja siina nakee naita hirmuvanhempia jotka ovat itse menestyneet ja jotka arvottavat lapsensa taysin sen mukaan miten taydellisesti he menestyvat koulussa ja harrastuksissa, mikaan sataprosenttista huonompi suoritus ei koskaan kelpaa, muuten lasten 'elama ja tulevaisuus on pilalla eika heista koskaan tule mitaan'.

nimenomaan Kiinassa, jossa saa olla vain yksi lapsi.

aasialaiset pärjäävät Suomessa. Eivät ne heikot pärjää länsimaihin asti.

puistattava kohta:



"Kun hän sai 7- ja 4-vuotiailta lapsiltaan omatekoiset syntymäpäiväkortit, hän ilmoitti ansaitsevansa parempaa ja vaatii uudet, paremmat kortit."

vain hesarin yleisen jutun ja sääliksi kävi lapsia. myös kapinahenki nousi sisällä; jos olisin aasialainen lapsi, alkaisin joksikin ladygagaksi teininä, en ikinä alistuisi moiseen!



ei ole ihme, että niin moni aasialainen tappaa itsensä kun "ei voi epäonnistua".



onneksi olen itse saanut äidiltäni lohtua ja samalla myös uskoa itseeni. aivan erilaista kuin tällainen "poltan lelusi jos et tottele huono lapsi etkös häpeä".

Ei mitään pullamössöä lapsista!

miten paljon aasialaiset tekee itsemurhia verrattuna länsimaalaisiin? Onko kasvatuksella mitään merkitystä?

googleta itse. tai aloita näistä



http://cc.oulu.fi/~jek/itsemurha.html



http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha

(japani mainittu)

Esim. Japanissa korkeiden rakennusten katot ovat suljettuina aikoina, jolloin lähialueiden kouluissa on kokeita- osalla oppilaista hermot pettävät lopullisesti koestressin kanssa (opiskelumäärä about kolminkertaistuu vrt. Suomi) ja toiset tekevät itsemurhan huonojen tulosten masentamana. Koetuloksista tai pääsemisestä yliopistoihin tms. ei juuri puhuta avoimesti, sillä perheen häpeä on suuri, jos jatko-opiskelupaikkaa hyvässä opinahjossa ei heltiäkään.

Tiikeriäidin taistelulaulu kirjaa?