Pärjääkö tuleva 2.luokkalainen kesän yksin niin,

Samassa tilanteessa olevat äidit eivät verkostoidu??? Kertokaa syitä miksi ette kerää porukkaa, kahta, kolmea, neljää koululaisperhettä -sumpli niitä päiviä niin että vastuuta voisi jakaa? SE on lapsillekin erinomainen eväs tulevaisuutta varten. Kertokaa mulle syitä. Vai onko ne vaan tekosyitä? Ovatko ihmiset niin lasikoja että pitää lapset mieluummin yksin kun vaivaavat vastavuoroisesti muita? Jos joku hoitaa enemmän voi kysyä käykö nimellinen korvaus, viinipullo tms. Vai meneekö ihan vaan sen hyvän mielen piikkiin että yhdessä huolehditaan lapsista? Mä oikein yllytän nyt ylittämään ennakkoluulot ja katsomaan saako lapsille tällaista yhteisöllisyyttä heidän elämään.Se olisi tosi hienoa!

Omalle lapselleni (olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja) annoimme kyllä vaihtoehtoja valita, emmekä olisi jättäneet yksin, jos ei olisi halunnut. Hänellä oli vaihtoehtoina koululla oleva kerho (siellä oli tuttuja kavereitakin) ja jos olisi ollut tarpeen olisi toki voinut mennä vaikka mummolaan koko viikoksi. Myös ystäväni (on itse opettaja ja "lomalla" kesän) tarjosi apuaan tarvittaessa. Lapsi kuitenkin tykkää olla välillä yksinkin, eikä tuntunut ahdistuvan ajatuksesta olla "yksin kotona". Muutamasta tunnistahan tuossa oli kyse suurimpana osana päivistä ja lapsesta oli hauska leikkiä kavereitten kanssa ja lämmittää itse itselleen ruoka ja olla "iso". Meillä on muitakin lapsia (pienempiä, olivat silloin päiväkodissa) ja vanhin nauttii välillä rauhasta, ei tule kukaan pienempi sotkemaan hänen askartelujaan ym.

Minusta tuo pärjääminen on hyvin lapsikohtaista, en itsekään jättäisi kotiin lasta, joka ei sitä halua. Ja vanhempien täytyy herkällä korvalla kuunnella lasta, lapsi ei välttämättä halua tunnustaa kotiin jäämisen pelottavan, jos tietää että muut vaihtoehdot ovat perheelle hankalia ja hänen odotetaan pärjäävän. Oman lapseni en kuitenkaan usko esittäneen pärjäävämpää kuin oli, koska hän tiesi aivan hyvin, että vaihtoehtoja on muitenkin. Hän itse valitsi tämän ja olisi milloin tahansa kesän aikana voinut muuttaa mielensä ja olisimme järjestäneet asian toisin. Siksi uskallan sanoa, että tuskin tuosta mitään kovin suuria traumoja jäi.

Omien lasteni kanssa olemme muutenkin harjoitelleet yksinoloa aina niin, että lapsella on vaihtoehto - ei tarvitse olla yksin, jos ei halua. Voi jäädä kauppareissun ajaksi kotiin, mutta voi tulla mukaankin, jos ei halua. Koskaan en ole edellyttänyt, että lapsen on jäätävä yksin kotiin, mutta halutessaan on saanut jäädä.

Lapsi pärjäsi ihan hyvin ja tuskin siitä mitään traumoja jäi. Lapsi on kyllä itsenäinen, "pärjäävä" ja erittäin järkevä ja vastuuntuntoinen, joten siinä mielessä uskalsin jättää.

Minut on jätetty 6-vuotiaana yksin kotiin. Pärjäsin ihan hyvin koska oli pakko mutta ikävä ja itku olivat jokapäiväisiä. Kuusivuotiaana aloitin koulun ja siitä lähtien aina ollut päivät yksin ja välillä illatkin jos äidillä oli menoa. Pahinta oli se kun olin sairaana ja silloinkin koko pitkän päivän yksin. Koulupäivinä oli kuitenkin seuraa kavereista. Jäin ulos odottelemaan kun he menivät kotiin syömään. En koskaan halunnut lasteni kokevan tätä samaa. Kyllä lapset pärjäävät, aina vaikka kaatopaikkoja tonkimassa mutta traumat siitä jää ja elämä on pelottavaa. Älkää muuta edes yrittäkö uskotella, edes itsellenne.

Älä sit ylläty jos saat sossut perääsi ja lapset otetaan huostaan.

ei ole kotona ja sattuu jokin vahinko. Siinä on turha selitellä sitten että kun tää lapsi on niin pärjääväinen ja mun oli pakko. Kyllä se alle 12-v jättäminen yksin säännöllisesti ja tietoisesti noin pitkiksi ajoiksi on ihan rehellinen heitteille jättö. Miksi ap ei voi palkata lapselle hoitajaa siksi ajaksi kun on pois? Ai niin mä unohdin. Palsta Mammahan ei lastensa hoidosta halua maksaa.

lasta yksin kotiin. Mikäli kieltäisi, joutuisivat kunnat tarjoamaan hoitomahdollisuuksia tai työnantajilla olisi velvoite koskien vanhempien työaikoija. Eli jää täysin vanhempien päätettäväksi minkä ikäinen lapsi pärjää yksin kotona ja kuinka kauan.