onko täällä muita masentuneita?

olen niin masentunut että hädin tuskin jaksoin avata tämän keskustelun ja kesti kauan että jaksoin edes kirjoittaa tämän viestin.

Naapurikin on masentunut ja serkku ja veljentyttö ja kummini.

Yksi hyvä puoli tässä on, tai se tärkein, ei tarvitse tehdä enää mitään! Ei yhtään mitään! Kaikkeen voi sanoa en mä nyt jaksa kun masentaa. Helppo ja laiska elämä.

olen niin masentunut että hädin tuskin jaksoin avata tämän keskustelun ja kesti kauan että jaksoin edes kirjoittaa tämän viestin.

Naapurikin on masentunut ja serkku ja veljentyttö ja kummini.

Yksi hyvä puoli tässä on, tai se tärkein, ei tarvitse tehdä enää mitään! Ei yhtään mitään! Kaikkeen voi sanoa en mä nyt jaksa kun masentaa. Helppo ja laiska elämä.

Hyvä puoli siinä masennuksessa oli se jatkuva kuolemankaipuu ja ne itsemurhayritykset. Kukaan ei voinut ainakaan laiskuudesta sen suhteen puhua. Minun tapauksessani se ei mennyt ihan niin, että niskasta vaan kiinni ja ylös. Se oli enemmänkin tyyny naamalla ja ikuisesti alas.

Masennusta ei ole diagnosoitu, mutta kuitenkin ensi viikolla lääkäri kirjoittaa minulle sairaslomaa. Siihen asti en voi olla kuin kotona, en jaksa mennä kouluun. Pärjään sinänsä ihan hyvin silloin kun olen kotona.

päättelepäs tästä:

99,5 prosenttia av-mammoista on masentuneita. tietenkin "sairaslomalla".

jaksan vaan käydä kaupassa, viedä lapset virikehoitoon, katsoa telkkaria, kirjoittaa av:lle, syödä herkkuja, piereskellä.



en jaksa:

siivota, viedä roskia, käydä suihkussa, tehdä jotain lasten kanssa, etsiä töitä...

Lievä masennus, joten pärjään ihan hyvin.

teen osa-aikaista, tekisi kyllä mieli ottaa pitkä sairasloma tai lopettaa tuokin, parantua ensin ja tehdä sitten kokoaikatyötä?

jas olen äitiyslomalla. Olen ollut puoli vuotta sairaslomalla aiemmin masennuksen takia.

Olen muuten huomannut että tämä palsta ei auta yhtään. Tulee yleensä vaan pahempi olo. Hirveitä ihmisiä täynnä. Koitan lopettaa tän lukemista.

masentunut, olen vain laiska. Jaksan harrastaa, lukea, liikkua ihmisten ilmoilla, yms. Siivota en jaksa enkä viitsi, haluan nukkua pitkään aamulla ja tarvittaessa päiväunet. Kotona en tee muuta kuin katson telkkaria ja olen koneella.

Vielä kolme kuukautta saikkua ja lisää haen niin paljon kuin antavat. Töihin en halua, opiskelemaan ehkä.

Minäkin olen. Voiko masentunu ihminen tuntea kivut voimakkaampana ja kuvitella niitä. Siis tuntea kipuja vaikka niitä ei olisi. Siskolleni auttoi e epa söi kolme päivässä

Post-traumaattinen stressireaktio on ensimmäinen diagnoosi. Vaikean masennuksen pisteet täyttyvät, mutta kuitenkin luokitellaan vain keskivaikeaksi. Oireilen vähän eritavalla tuon trauman takia. Ja yli puolivuotta ollut jo slomalla. Hoitajat väläytelleet, että voi mennä jopa useampi vuosi sairaslomalla. Häpeä on suunnaton. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi kun en käy töissä...

Diagnoosina on ollut neuroottinen depressio tai dystymia eli krooninen masennus, vähän psykiatrista riippuen. Ahdistus- ja persoonallisuushäiriöt siihen päälle. Töissä olen ollut koko ajan, ei enää lääkitystä. Elämä ei tunnu merkitykselliseltä, enkä uskalla tehdä oikein mitään, mutta muuten menee ihan hyvin.

Voikun kaikki selvittäisiin näistä. Toivon niin. Kun jumala kuulisi meidät ja auttaisi

Synnytyksen jälkeinen masennus, nyt jo menossa parempaan, mutta aikaisemmin oli tuskaa päästä sängystä ylös ja hoitaa lasta. Äitiyslomalla olen ja tarkoitus olla kotona vielä jonkin aikaa. Tällä hetkellä en kaipaa yhtään lisäävää stressitekijää elämääni. Haluan keskittyä nyt yhteen asiaan kerrallaan, nimittäin lapseeni ja parantumiseen.

Vierailija kirjoitti:

masentunut, olen vain laiska. Jaksan harrastaa, lukea, liikkua ihmisten ilmoilla, yms. Siivota en jaksa enkä viitsi, haluan nukkua pitkään aamulla ja tarvittaessa päiväunet. Kotona en tee muuta kuin katson telkkaria ja olen koneella.

Vielä kolme kuukautta saikkua ja lisää haen niin paljon kuin antavat. Töihin en halua, opiskelemaan ehkä.

Mulla sama juttu, tosin olen työtön. Haluan nukkua aamulla pitkään ja päikkärit myös. Harrastan ja opiskelen, mutta siivominen on vaikeaa. Epäilen että imielialalääkeet tekevät minut uniseksi. <<haluaisin lopetaa ne mutta sitten alan nukkua huonosti ja jonkin ajan kuluttua kaikki ahdistaa.Myös terapiaa on suositeltu mutta en tiedä auttaisiko ja pitäisi käydä pitkän aikaa. vai oelnko vain patalaiska? haluaisin mestyä ja päästä eteenpäin elämässä mutta jotenkin en jaksa.