Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen vauva :(
07.05.2011 |
Rupesin ajattelemaan tätä kipeää asiaa oikeastaan vasta toissapäivänä pojan neuvolalääkärin jälkeen. Oli puhetta vierastamisesta.
Meillä on mun pojan kanssa sellainen tilanne, että meillä ei ole kuin toisemme. Olen siis käytännössä 8 kk ikäisen vauvani ainoa ihmiskontakti. Pojan isä katosi kuvioista jo alkuraskaudessa, samoihin aikoihin kun muutin uudelle paikkakunnalle. Mun äiti eli pojan mummi jäi 400 km pohjoisemmaksi ja tapaamme valitettavan harvoin. Hän on nähnyt tyttärenpoikansa vain muutamia kertoja, vaikka haluaisi toki osallistua ainoan lapsenlapsensa elämään enemmänkin.
Olen aina ollut jotenkin yksinäinen sielu, enkä ole kauheasti kaivannut ihmisiä ympärilleni. Muutama ystävä on riittänyt, mutta nyt nämäkin suhteet ovat lapseni syntymän ja paikanvaihdoksen myötä kuivuneet kokoon sähköpostittelua lukuunottamatta. :( Täällä uudella paikkakunnalla olen käynyt vauvamuskarissa ja seurakunnan avoimessa äitien "juttutuvassa" siinä toivossa, että saisimme pojan kanssa seuraa. Valitettavasti nämä toiveet olen saanut haudata, sillä muskarin ja juttutuvan äidit ovat ilmeisesti jo entuudestaan tuttuja keskenään eivätkä ole minua huolineet mukaan juttuihinsa.
Nyt siis neuvolan jälkeen rupesin miettimään, että onko pojan kehitykselle haitallista, että hän ei tapaa muita ihmisiä? Hän ei kuule normaalia keskustelua eikä pääse pahemmin seuraamaan ihmistenvälistä normaalia kanssakäymistäkään.
Laskin, että elämänsä aikana vauvani on ollut vuorovaikutuksessa alle viiden ihmisen kanssa (mukaanlukien mm. neuvolsn terveydenhoitaja). Toki käymme kaupassa, kirjastossa ja kahviloissa, mutta eihän niissä kukaan vauvaani sylittele tai hänelle juttele. :(
Korostan, että itseäni yksinäisyys ei haittaa. Olen siihen niin tottunut (tai turtunut), mutta pelottaa, että se vaikuttaa negatiivisesti pienen poikani elämän alkutaipaleeseen. Yritän kovasti paikata puuttuvien ihmisten roolia poikani maailmassa, mutta koen sen vaikeaksi. En pysty olemaan pojalle isä, mummi, serkku, sisko, kummi, täti ja kaveri. Olen vain äiti.
Kommentit (21)
Ei pieni tarvitse vielä kavereita. Käykää vaan rohkeasti äiti-lapsikerhoissa ja tapahtumissa, kyllä niitä kontakteja aukeaa teillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan on hieman isompi, vie hänet tarhaan muiden lasten joukkoon, siellä oppii sos.taitoja. Vositko matkustaa vanhemmillesi vaikka kerran kuukaudessa viikonlopuksi tai voisko äitisi tulla silloin tällöin luoksesi? Entä skype?
Oletko koettanut tutustua naapureihin? Rohkeasti vaan kerhoihin mukaan, teille löytynee samanhenkistä seuraa..
Itse asustelen perheeni kanssa Vantaalla ja seuraa kaipailisin. Minulla on 2v poika ja 4kk ikäinen tyttö.
paitsi minulla on mies ..
Mutta kuitenkin, muita lapsia ei ole lähettyvillä :( ja tyttöni on 1v.
Ollaan just muutettu Tammisaareen. Olen löytänyt kivan leikkipuiston keakustassa, käydään täällä päivittäin. Tyttöni juoksee muiden perässä ja on iloinen.
Itse yritän keskustella muiden äitien kanssa mutta kukaan ei tule vastaan. Tai tulee mutta ei paikalliset. Muutama päivä sitten juttelin Karjaalta tulleen maman kanssa, ja tänään ESPOOSTA!!
Mutta olemme asunneet täällä vasta muutaman kuukauden, toivottovasti löytyy ystäviä
Tyttö on ainakin tyytyväinen kun meillä on aika paljon tekemistä Luetaan, leikitään, käydään 2-3 kertaa päivän aikana ulkona. Varmaan nyt olen hänelle parasta seuraa :)
Voimia sinulle, kyllä te pärjäätte.
Ja kuten joku oli maininnut naapureista, suosittelen. Meillä ei ole lapsia naapurissa, mutta vanhoja ihmisiä jotka mielellään juttelee lapselle :)
Täällä 1-vuotiaan tytön äiti Vantaalta. Ymmärrän ap, sinua täysin! Itsellänikin on ystävyyssuhteet kuivahtaneet, varsinkin lapsettomien kanssa. Alle vuodenikäisenä riitin lapselle hyvin ainoaksi seuraksi isän lisäksi. Toisaalta en kauheasti edes kaipaa seuraa, mutta tuo lapsi on mielettömän seurallinen! Hän on todella kiinnostunut ihmisistä ja ympäristöstään. Jostain syystä en uskalla mennä kerhoihin eikä puistotkaan kamalasti houkuttele. Ehkä olen ollut liikaa av-palstalla, kun tunnen olevani "väärässä seurassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli ihan paha mieli :( Jos asuisitte Vantaalla niin sovittaisiin treffit heti!
Kurjaa, että susta tuntuu tolta. Ja toisaalta se on ihan totta mitä sanot. Olisihan se hyvä olla sosiaalisia kontakteja jonkun verran. Mitä jos vaan edelleen menet muskariin ja juttutupaan ja menet vaan juttelee. Kerro vaikka teistä, kerro siellä mikä tilanne niin ehkä se inside piiri aukeaa teillekin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se riittää tosi pitkälle. Voit mennä myöhemminkin kerhoon pojan kanssa, ei 8kk kaipaa mitään kummempaa seuraa tai viihdykettä, kuin äidin kanssa touhuamisen, jos äiti vaan jaksaa ilman tukea.
tsemppihalit ja hyvin se poika voi, kun parhaasi teet!
mä olin aikoinaan aika samassa tilanteessa. En ole kaivannut äitikavereita tai puistotreffejä. Mä olin ihan tyytyväinen, kun sain olla lapsen kanssa kaksin.
Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi kaipaamaan enemmän leikkiseuraa, pakotin itseni kutsumaan muita lapsia äiteineen puistoon ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet kaikki mitä vauva nyt tarvitsee. Lue A.Wahlgrenin Lapsikirjasta lapsen kehityksestä, ja siitä milloin tarvitsevat vasta ystäviä. Sinä tarvitset hyväksyntää ja rakkautta omalta itseltäsi. Hyvää Äitien päivää sinulle, sinä maailman paras äiti omalle lapsellesi, ja ihanaa kevättä teille molemmille!
Hänelle riittää pelkkä äiti vielä. Kun vauva kasvaa niin pakosta laajenee myös hänen sosiaalinen piirinsä. Tulee kerhot, päiväkoti, puiston/naapuroston lapset, harrastukset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä erotuksella etten ole pikkupaikkakunnalla vaan yksin keskellä helsinkiä.Mä kysyin tota samaa 8kk tarkastuksessa lääkäriltä joka vakuutti ettei pieni lapsi tosiaan tarvitse muuta kuin hyvän äidin.Kielenkehitykseenkään ei kuulemma vaikuta.Kunhan juttelet pojalle ja pidät sylissä yms.Lääkäri sanoi et säännöllinen iho kontaktikin äidin ja lapsen välillä kehittää aivojen eri osa-alueita mm .puhumaan oppimista yms.
Sitten kun lapsi oppii kävelemään mene sen kans päivittäin puistoon yms.ja istutat samaan hiekkalaatikkoon muiden pienten kans.
Jos olette jossain lähellä Nurmijärveä, niin sovitaan treffit! Mulla on tytöt 2 vuotta ja 6 kk. Mielellämme tutustuttaisiin suhun ja sun poikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli lapseni ekan vuoden ajan tilanne, että mieheni oli muualla töissä ja näimme vain viikonloppuisin. Vanhempani ja sukuni asuvat n. 300 kilometrin päässä, enkä tuntenut tältä paikkakunnalta muita äitejä. Tein sitten sellaisen ratkaisun, että olin joka kuukausi viikon verran vanhemmillani, koska minä kaipasin kovasti sitä, että sain jakaa ilon lapsesta edes jonkun kanssa. Sitä en usko, että lapsi olisi seuraa kaivannut. :)
Vaikka en ennen lasta pitänyt kovin tiiviisti yhteyttä vanhempiini, niin lapsen jälkeen oli yllättävän helppo viettää siellä aikaa. Vanhempani ovat lapsirakkaita, ja heistä oli ihanaa hoitaa pientä iltaisin niin että pääsin lenkille tai tapaamaan entisiä kavereitani. Minulle nuo viikot olivat ihan hirveän tärkeitä, vähän kuin lomaa olisin viettänyt. Pikkuhiljaa tutustuin muihinkin äiteihin omalla paikkakunnallani, sillä täällä kunta järjestää kokoontumisia äideille, joilla ei ole paikkakunnalla sosiaalista verkostoa. Tuossa tilanteessa kaikilla on tarve kavereille, joten tutustuminen on helppoa.
Jos et kaipaa seruaa, niin älä stressaa, sinä riität lapsellesi aivan hyvin. :)
siinä että ei vielä tarvitse muita kontakejta, mutta hyvähän se on vauvankin tietää että on muitakin lapsia olemassa ja vavatan yleensä tosi mielellään seuraavat muiden lasten puuhia.
jatkossa kuitenkin sin olet se, jonka on nytettävä lapselle mallia miten otetaan muihin kontaktia, jos välttelet muita muskarissa ja hiekkalaatikolla niin lapsikin oppii tekemään niin. ei ne juttutuvat ja perhekahvilat yleensä oo niin sisäänpäinlämpenevää porukkaa kuin miltä ulospäin näyttää. usko mua kun sanon niin sinne hakeutuu yleensä muitakin samanlaisia ihmisiä kuin sinä. sellaiset, keillä on muutenkin kavereita ja ihmisiä ympärillään, eivät yleensä hakeudu tuommoisiin pakkoihin kun heillä riittää tekemistä muutenkin.
täänä kesänä on tilaisuuttesi tutustua leikkipuistojen toimintaan. heti kun lapsi osaa kontata ja istua niin sen voi lykätä hiekkalaatikolle syömään hiekkaa..
mutta älä ole huolissasi! Ei lapsi kaipaa ympärilleen muita kuin äidin reilun ensimmäisen vuoden aikana. Äidit ne kaipaa seuraa ja virikkeitä, ei vauvat :)
Jos itse olet tyytyväinen tilanteeseenne ja viihdyt, se on tärkeintä. Rakastava ja lähellä oleva jaksava äiti on tärkeintä mitä voi pieni ihmisen alku toivoa.
Kuitenkin muskarissa ja kaupoissa ja muuaalla missä käytte, lapsi näkee ihmisiä ja elämää.
Hyvää Äitienpäivää sinulle!
missä päin asut? Peesaan muita, pääasia että vauvalla on nyt äiti joka on paikalla ja huolehtii ja rakastaa :) vanhempana toki tarvitsee muiden lasten seuraa ym mutta siihen menee vielä aikaa ja varmasti siihen mennessä saat kavereita.
Itse olen tosi ujo ja pelkään välillä samaa että olen pilannut 2,5v poikani kun me ollaan aika vähän liikuttu missään ja poika ujostelee muiden lasten kanssa. Nyt viime aikoina enemmän on oltu puistoissa jne, pikkuhiljaa.
tosin lähinnä sun puolesta, ei vauvan. Kuulostat hyvältä äidiltä, joten vauva voi varmasti hyvin.
Minuakin kiinnostaisi tietää, missä päin asutte?
t. eräs 4-vuotiaan pojan äiti Vantaalta, joka myös mielellään tapaisi teitä
Mistä päin oot? Täällä äiti ja tytöt 3.v ja 4kk jotka mielellään tutustuu uusiin ihmisiin! Meillä myös auto käytössä, jos järkevän matkan päässä asut!
Alue: Aihe vapaa
tarjoutuu seuraksi. Minulla 7kk tyttö. Mies on kyllä iltaisin kotona, mutta päivisin ollaan kaksin ja mielummin olen aina yksin kun tuttujen tai kavereitten kanssa. Toista samanlaista olisi kiva kyllä tavata.