Mulla on ikävä mun exää!

selvisin laittamatta hänelle viestiä, tänäänkin on koko päivän ollut outo olo. Kirjoitin jo pitkän viestin kännykän muistiinpanoihin, mutten lähettänyt sitä.



Tajuan kyllä ettei tähän ongelmaani kukaan osaa vastata, mutta pitää vaan saada jonnekin purkaa mieltään.

laitoin aloituksenkin. Erona siis se että ollaan molemmat kaduttu eroa. Mutta nyt kun mies taas näyttänyt että sama kaava jatkuu, eli mulle ei ikinä aikaa... No, alkaa se vanhan suolan jano sammua. Tuntuu vain että tulee tavallaan uusi ero ja koko prosessi alkaa alusta. Eli jos teidän suhde oli oikeasti todella huono, niin ei kannata enää herätellä henkiin:(

sun kannattaa varmaan ihan aluksi selvittää pääsi ja miettiä, mitä oikein haluat. Selvittää se, haluatko vain kainaloon ja hellyyttä vai juuri sen eksäsi, hänet ihmisenä.



Ootteko te sellaisissa väleissä, että voisit pyytää sen vaikka jätskille? Jos tapaisitte ja katsoisit sitten, miltä tuntuu. Tilittäisit tunteistasi vasta hetken hengittämisen jälkeen sen sijaan, että aloitat puhumalla tunteistasi?



t. 2

ja järki-ihmisenä antaisin itsekin jollekin muulle ihan samoja vastauksia! En missään nimessä aio ottaa mieheen yhteyttä juuri nyt vaan yritän ihan oikeasti miettiä haluanko koko miehen vai vain kainalopaikan.



En ole ollut tässä tilanteessa oikeastaan koskaan, sillä ennen tätä miestä olin yksin vuosikausia ja sitä edelliset suhteet päättyivät pettämiseen (miehen, ei minun) yms, eli yhteen paluu ei ollut vaihtoehto. Tässä suhteessa taas mistään tällaisesta ei ollut kysymys.



Tapaan miehen todennäköisesti lähiviikkojen aikana erään tapahtuman yhteydessä ja silloin ryhdymme varmasti juttusille. Vaikka päättäisimmekin pohtia yhteenpaluuta ei se tule tapahtumaan heti, sillä oikeastaan heti tuon tapahtuman jälkeen lähden muutaman viikon työkomennukselle ulkomaille. Mietintäaikaa tulee siis väkisinkin. Enkä siis edes tiedä onko mies enää sinkku, hän on hyvinkin saattanut tavata unelmiensa naisen jo.



Kuten jo mainitsinkin, tämä on vain tällaista ajatusten purkua...

Erosta jo yli vuosi...

Sama juttu täälläkin :/ ollaan exän kanssa oltu yhessä kaks kertaa, mutta sanoi että tarvitsee miettimisaikaa ja että tuleeko tästä mitään, se ei auta asiaa että oon vieläpä raskaana sille, surettaa kyllä entistä enemmän kun ajattelee että pitää olla yksin vauvan kanssa. Ei sillä vaan oo tunteita mua kohtaan enää, oon kyllä kans yrittänyt puhua sille mutta ei auta; itkenkin melkein joka ilta kun ajattelenki sitä. Ei tää oo helppoo ei.

Ei se auta, että sä meille kerrot, että sulla on ikävä sitä ;-)



Jos sä haluat sen takaisin, se onnistuu vain tai ainakin parhaiten kertomalla miehelle itselleen halustasi. VOi tietenkin olla, että se ei halua palata yhteen, mutta sitten olisit ainakin yrittänyt.



Ootteko te vielä tekemisissä keskenänne? Voisitko soittaa jo tänään?

lakkaat sen nyyhkimisen. Kaikilla tulee exiä ikävä vaikka ne olis ollu minkälaisia kusipäitä... Eli mun neuvo on että älä tee hätiköityjä päätöksiä vaan laita vaikka paperille rehellisesti KAIKKI ne syyt miksi erositte.



Sitten mietit uudestaan mitä sun on ikävä. Sitä exää ihmisenä vai sitä että oli joku kenen kanssa olla ja jakaa asioita. Voi olla että sua pelottaa olla yksin ja tulee kaikkea hölmöä mieleen, etttä löydänkö koskaan uutta tms.



Mutta miti nyt tarkkaan, harvemmin se uudelleen lämmitetty suhde toimii ja sen jälkeen kaikki on vaan enemmän rikki.

etten oikein tiedä onko ikävän syynä yksinäisyys vai "oikea" ikävä.



Eropäätökseen johtaneet syyt olivat näin jälkeenpäin ajatellen osittain todella tyhmiä, mm. ulkoiseen olemukseen ja kiinnostuksen kohteisiin liittyviä (joo, tiedän, lapsellista vaikka olen ihan aikuinen ihminen), vaikka toki siihen oli isompiakin syitä. Ongelmana taisi olla, ettei puhuttu kunnolla mitä suhteelta halutaan ja olisi ollut parempi puhua ensin kunnolla, sen jälkeen kenties vähän tunnustella tunteitamme ja vasta sen jälkeen erota tai jatkaa yhdessä. Oltiin/ollaan molemmat realisteja eikä mistään jalat alta vievästä tunteesta ollut kyse, lähinnä sellaisesta luontevasta yhdessäolosta (vaikkei oltu edes pitkään yhdessä).



Yksinolo ei pelota, olen ollut oikestaan koko elämäni yksin, mutta kieltämättä mieleen tulee välillä löydänkö enää koskaan ketään.



Ollaan oltu kerran yhteydessä toisiimme ja olen silloin vihjannut miehelle, että saatoin toimia hätiköidysti. Voi aargh kun tämä on vaikeaa!