Äitienpäivä keskusteluja palstalla luettuani voin todeta omasta anopista

että on suorastaan ihannetapaus. Nuorekas uranainen, joka on kova menemään. Matkustelee paljon, kun raha ei ole esteenä, on eronnut miehen isästä vissiin jo 20 vuotta sitten.

Sillä on niin kiire elämässä, että saattaa yhtä hyvin unohtaa äitienpäivän mut ei kyllä mitään vaadikaan, ei sen puoleen.

Esim. viime vuonna mentiin yllätysvisiitille sen luokse niin oli kavereidensa kanssa lähdössä jonnekin performanssiin ja ihmetteli että onkos tänään äitienpäivä. Sitten meni noloksi kun oletti että meille pitäisi jotain tarjoilla, mut eipä tuo meitä haitannut.

Kukkaa sille ei kannata viedä koska onnistuu ennemmin tai myöhemmin tappamaan sitkeimmänkin kasvin. Tapaa sanoa että nokkosetkin lakoaa kuolleena maahan kun hän menee lähettyville.

Lahjaa se ei koskaan halua, ei edes jouluna - sanoo että riittää kun ollaan olemassa. Häneen ei kuulemma tarvii tuhlata koska hänellä on itsellään mukavasti rahaa, meillä taas ei ole yhtään tuhlattavaksi.

Ei silti ole mummo joka unohtaisi lapsensa ja lastenlapsensa täysin, päinvastoin. Kun kyse on meille antamisesta, muistaa sataprosenttisesti kaiken ja kun kiireiltään ehtii, kutsuu käymään ja pistäytyy meilläkin. Anopin oma äiti on kuollut jo sillon kun hän oli pikkutyttö.