Lue keskustelun säännöt.
Te keitä on avioliitossa petetty ja olette jatkaneet
06.05.2011 |
Miten olette käsitellyt asian?
Oletteko oppinut luottamaan uudestaan kumppaniinne?
Miten kumppanisi on yrittänyt helpottaa sinua pääsemään kivusta yli?
Miten "jäi kiinni"?
Ja ne keitä on pettänyt siis mies ja vielä ystäväsi tai muuten tuttavapiiriisi kuuluvan kanssa,miten voit olla samassa paikassa heidän molempien kanssa ilman,että et kyttää joka heidän liikettään ja ilmettään?
Haluaisin paljon vastauksia! Minulle kävi noin jo vuosia sitten ja välillä helpompaa ja nyt tuntuu että asia kaatuukin päälle,en halua erota,mutta en halua enää kärsiä,en vaan voi luottaa! Mua sattuu niin paljon!! Miksi ihminen pystyy satuttamaan rakastamaansa ihmistä??Ja vielä jos on lapsia... Miten kukaan voi olla niin julma???
Kommentit (14)
kännipano ventovieraan kanssa. Mies soitti itkien heti paikan päältä todella katuen ja harjoitti katumusta todella pitkään. Lopetti täysin juomisen lähes vuodeksi. Tästä on nyt 9 vuotta. Vielä jos mies menee juhlimaan ja viipyy pikkutunneille (kuten silloin kerran kauan sitten) alkaa ahdistamaan. Kokonaan en siis vieläkään pysty luottamaan. Varmaan sinun tilanteessasi en pystyisi olla normaali jos olisi mies ja hlö kenen kanssa pettänyt samassa paikassa. Käyttäytyisin samalla tavalla kuin sinä. Ymmärrän hyvin. Vältettäisiin varmasti niitä kohtaamisia niin paljon kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sen verran sanon, ettei pettäjän kanssa kannata jatkaa...ainakaan ilman terapiaa.
Mä tein sen virheen, että "annoin anteeksi" petturille. Oikeesti en pysty koskaan oikeesti unohtamaan, vaan tuo petturuus on aina mielessä vuosien jälkeenkin.
T. eroa pohtimassa...
Petti tuttavan kanssa useammin kuin kerran. En oikein pysty luottamaan ja harkitsen eroa.
Kohta paskalle, sitten vähän pesulle ja baanalle hyvää panoa etsimään. Vituttaa tuo jokinorsu sohvalla vieressä. On ansainnut omalla käytökseellään koko homman.
Minä olen antanut anteeksi useasti. Ylitse pääsemisestä en sitten tiedä. Siellä ne ovat taustalla ja nousevat esiin ainakin siinä vaiheessa uudestaan, kun tulee uusi juttu eteen.
Älä edes kysy, miksi vielä olen tässä. Liian pitkä tarina. Kaikin muin tavoin tämä on ollut hyvä parisuhde. Pettämis(t)en takia käymme kumpikin terapiassa. Yhdessä ja erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävin terapiassa, ja mieskin kävi. On keskusteltu ajoittain paljonkin. En luota häneen edelleenkään (asiasta n. vuosi kulunut). Mies on helpottanut oloani vaihtelevasti - joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta jos on jollain tapaa "outo", huonotuulinen, käyttäytyy eri tavoin kuin normaalisti, karvani nousevat pystyyn ja tulen ihan vainoharhaiseksi. Mies kyllä osoitti katumusta ja oli pahoillaan tekemisistään. Silläpä olenkin yrittänyt sanoa, että hänen on puhuttava jos joku asia painaa, muuten epäilen heti, että pettää.
Hän jäi kiinni tekstareista, chattailystä ja sähköposteista, puheluista. Työkaveri kyseessä ja siis jonkunlainen suhde, ei pelkkä kännipano. En tosin tunne sitä naista, mutta ovat edelleenkin saman työnantajan palveluksessa. Yritän olla ajattelematta sitä. Ymmärrän kyllä niitä, ketkä katuvat jäämistä pettäjän luo, eihän se luottamuksen takaisin saaminen ole helppoa ollenkaan.
Niinpä, miten joku voi olla niin julma?!
No empä ainakaan ole ainoa joka on vaakalaudalla tilanteen kanssa. Jos mulla olisi ystävä joka miettisi näitä kun minä ja olisi näin onneton tapahtuneesta niin sanoisin hälle että "me eletään vaan kerran, yritetään elää se itsellemme" tai jotain muuta yhtä tyhmää. Mutta kun olenkin minä itse niin tässä olen.
Liitossamme on paljon hyvää ja seksiäkin on monta kertaa viikossa. Tämä tapahtui vain kerran(tosin en luota siihenkään) ja ei muka ollut tunteet mukana(en usko) ja oli vielä tuttu jonka näemme sukujuhlissa vaikkei sukua olekkaan,joten en pääse eroon näistä tilanteista. Tekis mieli hakata molemmat,varsinkin ku ne ei tajua mitä ne teki! Eikä ikinä ole puhunut mun kanssa kunnolla asiaa selväksi,jätti vähän niinkun mut yksin tän kanssa.
Niin ja ei se välttämättä vaihtamalla parane,kun täälläkin palstalla on ollut monta juttua että melkeen joka mies pettää. Jep juu ja näillä jutuilla pitäis uskaltaa sitten rakastua. Mulla on todella huono itsetunto, voi olla että sikskin se pettämisen pelko on niin suuri,sillon mua nöyryytetään ja mulle valehdellaan,eli mua pidetään tyhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtelevasti. Iloisia ja jopa onnellisia kausia on.
Anteeksi annoin, kännisekoilut (2), yön poissaolot, ym. Unohda en ikinä, vaikka mies oli katuvainen ja on edelleenkin elänyt, ns. perheeleen.
Tavoittenani on, kunhan lapset on tarpeeksi isoja, niin nostan kytkintä, senverran hampaankoloon jäi:(
"Kun lapset on isompia niin lähden." Harmi vaan että se on helvetin vaikeeta kun rakastaa miestä ja sitä perhe-elämää mikä meillä on silloin kun ei pettäminen ajoittain häiritse enää. Kaikki on muuten niin kunnossa ja mies on muuten niin hyvä kaikin puolin. Miten voi erota kun omat tunteet on niin vahvat,että ei ikimaailmassa eroaisi!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu 10 v sitten menimme avioon, ja saimme lapsen siitä noin 10 kuukauden kuluttua. Lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen mies aloitti suhteen, ja muutti tämän naisen luo. Jäi kiinni tekstiviesteistä ja kyläläisten juoruista - naista en tuntenut. Meni noin puoli vuotta erossa, ja hän halusi katuvana perheensä takaisin. Lupaili kaiken ja aneli anteeksiantoa ja vannoi muuttuvansa.
Meni 7 v elämää eteenpäin, tuli yksi lapsi lisää välivuosina ja kaikki oli (tietääkseni) hyvin. Kolmannen lapsen antaessa kuulua itsestään toissa syksynä mies meni täysin lukkoon: lopetti kaiken kommunikoimisen kanssani. Lapsi syntyi vuosi sitten ja mies ilmoitti viime syksynä haluavansa eron. Oli jo pidemmän aikaa pitänyt ovea itselleen avoinna selkäni takana, eli toisti tasan sen mitä ensimmäisenkin lapsen kohdalla oli tehnyt.
Joten vastaus on kyllä - kyllä mies voi olla juuri noin julma. Ja kyllä, tiedostan oman idioottimaisuuteni. Olisi pitänyt jättää itkemään ikäväänsä jo silloin 9 v sitten. Kaikki nämä vuodet olen toivonut pystyväni luottamaan, mutta silti ääni takaraivossa on ollut kovaäänisesti sitä mieltä, ettei hän ole luottamuksen arvoinen ensimmäisten tekojensa jälkeen. Ääni oli oikeassa.
Olisin voinut elää elämäni toisin ja saada lapseni sellaisen kanssa, joka oikeasti minusta olisi välittänyt.
Ja edelleen vastaus on kyllä: tulen olemaan katkera ja vihainen lopun ikääni. Enkä aio sitä naamaa enää koskaan edessäni sietää. Hakekoon lapsensa pihalta viikonloppujen viettoon, minun eteeni hänellä ei näiden tekostensa jälkeen ole KOSKAAN enää asiaa.
Kysymys on enää siitä, voinko luottaa KEHENKÄÄN muuhunkaan tällaisen kokemuksen jälkeen??
Miestähän voi rakastaa mutta, perhe-elämähän kestää niin pitkään kun lapset on kotona. (sitten ollaan tasan kaksin) "Pettämisen ajoittainen häirintä" voi putkahtaa pintaan, useastikkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka eroaisin muuten hyvästä liitosta ja löytäisin uuden,tulisiko edellisen avioliiton tuskat tähänkin mukaan,pilaisinko uuden suhteen vainoharhaisuudella joka voisikin olla täysin turhaa?!??
On väärin,että joka kerta kun tulee se vaihe että asia vaivaa enemmän niin hajoan aina lisää,ihan kun mies olisi pettänyt uudestaan!!? Eli kohta olen niin katkera että en ole enää minä.
Ja kaikki meni pielalle. Ennen pettämistä palvoin miestä. Nyt en voi enää sietää, vaikka lupasin antaa anteeksi. 9 vuotta olen kitunut oman heikkouteni ja lasten takia tässä ja nyt olen hakenut omaa asuntoa.
Ei siitä enää mitään tule,kun kaikki luottamus on mennyt niin rakkauskin alkaa murenemaan pikku hiljaa. Eli ei onnistu. Voi olla parempia hetkiä, mutta sitten kaikki palaa taas mieleen entistä ahdistavampana.
ja vaikka lasten takiakin olen yrittänyt niin ei olisi kannattanut. Lapsetkin alkoivat voimaan pahoin ja muuttivat heti, kun täysikäiseksi tulivat pois kotoa.
miten tuo tapahtui? miten jäi kiinni?
ite en kyllä pystyis enää elää ihmisen kanssa,joka pettää!!
tsemppiä hulluna...
tuntuu,että ei voi pettää ihmistä jota rakastaa ja kunnioittaa!!