Eilen nähtyä Keskustan Stockan cafessa. Äiti, kaksi mummoa ja kaksi lasta olivat ruokailemassa.

Tee sinäkin niin ja anna toisten elää.

Lapset eivät totelleet ketää, kaikki aikuiset aivan kädettömiä heidän kanssaan. lapset terrorisoivat muiden kahvittelua kiljumisellaan, juoksemisellaan, ruokien viskomisella pitkin lattiaa. Halusivat vain ajaa leluautolla ja kun eivät siihen päässeet(joku muu lapsi olis siinä) saivat raivarit. Mummit kyselivät haluaisitko limua, jätskiä, äiti vain totesi, että tuollaisia ne ovat. Toinen mummo sentään yritti jotain, mutta kun kirkuminen koveni, äiti sanoi, ettei saa pitää väkisin kiinni...huoh. Vaihdoin paikkaa, niin teki moni muukin.

ja tietysti Palsta Mummot.

tai ainakin diagnosoituja ;)

aikuiset, jotka pelkäävät lastn reaktioita, eivätkä uskalla siksi komentaa! Mutta näitä mammojahan on tää palsta täynnä. Kalikka kalahti kuule monen palstamamman jalkaan....ja sulle tulee vaan noottia ap, kun olet niin ymmärtämätön.

Tee sinäkin niin ja anna toisten elää.

sinä "elämään" saatana jossain muualla kuin kahvilassa.

On järkyttävää olla kirkuvien ja huonosti käyttäytyvien lasten naapuripöydässä.



Ei kyllä ole kivaa olla samassakaan pöydässä. ;)



Äiti taisi olla vähän väsynyt. Niin minäkin olen meidän kohta 5-vuotiaan ihmeelliseen uusintauhmikseen. Saattaa yllättäen tehdä täysin päinvastoin kuin koskaan ennen ja kiukutella kuin joskus kolme vuotta sitten. Aina en jaksa olla täydellinen äiti ja johdonmukainen, pitkäpinnainen ja innostava. Pinna palaa nykyään luvattoman usein ja monesti esim. kylässä en vain enää jaksa vaan lähdemme nopeasti pois. Jos äiti halusi rauhassa aterioida loppuun eikä siksi puuttunut tilanteeseen... Mummoilla ei nyt niitä keinoja voi edes ollakaan eikä ainakaan velvollisuutta.



On ihanaa arvostella muita, kun oma lapsi käyttäytyy kuin unelma. Tein lujasti töitä, kun lapseni oli reilu 2-vuotias, ja sain nauttia työni hedelmistä reilu pari vuotta. Nyt vain se työ pitäisi taas aloittaa alusta, ja koko ruumiini huutaa en tahdo. Se urakka oli karmea. En vain jaksaisi sitä enää. Mutta pakkohan tietysti on. Kaipaan vain niitä aikoja, jolloin saatoin tehdä kuin ap ja arvostella huonosti käyttäytyvien vanhempia luomatta ajatustakaan heidän näkymättömille ponnistuksilleen. On kamalaa olla taas huonosti käyttäytyvän kersan äiti. :(

nainen, jonka lasten päälle nämä kys. lapset yrittivät tunkea ilman omaa vuoroaan.

t.ap